Minna bongasi lapsuuskuvansa Yhteishyvästä – Näin hän muistelee kauppareissuja äitinsä kanssa

Vanha kuva otettiin Hämeenlinnan Sokoksella, ja Leena Malmivaara muistaa hetken aivan elävästi.

”Eräs mies tuli kysymään, saisiko ottaa kuvan. Vastasin myöntävästi, emmekä jutelleet sen enempää. Tuohon aikaan oltiin luottavaisia. En tiennyt, mihin hän kuvaa tarvitsi.”

Hämeenlinnan Sokos oli edelläkävijä kauppojen joukossa, sillä se toi asiakkaiden käyttöön ostoskärryt, johon lapsen sai istumaan. Ne olivat kätevät.

Minna kertoo halunneensa aina kärryyn, ja muutenkin mieleen on jäänyt mukavia muistoja lapsuuden ostosreissuista. Useimmiten ne liittyivät karamelleihin tai muuhun makeaan.

”Parasta olivat kuitenkin käynnit Sokoksen yläkerran kahviossa silloin tällöin. Otin aina Disney-limun, Pommacin tai kolmio-Tripin, ja söin omenaleivoksen. Veljeni söi bébé-leivoksen”, Minna muistaa yhä.

Minnan muistoihin on tallentunut sekin, että kaupasta piti ostaa aina nakkeja. Niitä hän tunnustaa ostavansa edelleen. Makeanhimo on sittemmin hellittänyt.

Nykyisin sekä äiti että tytär ostavat perheidensä ruoat etupäässä Iittalasta. Minnalla on pian 17 täyttävä poika, joten maitoa menee litrakaupalla. Netistä tulee ostettua erityisesti vaatteita.

”Valikoimaa ruokakaupoissa on nykyisin jopa liikaa. Ostamme ruoat Iittalan S-Marketista, mutta joskus käymme Hämeenlinnassa täydentämässä ostoksia. Iittalassa tuoretuotteiden tarjonta ei ole kovin hyvää. Leivät ja lihat olisi kiva ostaa aina tuoreina”, sanoo Minna. Samaa sanoo Minnan äiti Leena.

”Leipiä voisi olla vähemmän tarjolla, mutta useammin tuoreena. Päiväykset leipäpusseissa ovat todella pitkiä.”

Leena Malmivaara kertoo, että hänen lastensa ollessa pieniä ei ollut tapana tehdä valtavan suuria ostoksia. Kaikki ruoka tehtiin kotona ilman muuta.

”Lasteni herkkua olivat jauhemaksapihvit, joihin raastoin juureksia, kuten porkkanaa, lanttua ja sipulia. Pihvit paistoin aina voissa, en margariinissa.”

Lapset suostuivat syömään kaikkea, myös erikoisempia ruokia. Muistoissa on myös 1970-luvun värikkäät kattaukset. Vihreät ja oranssit muoviastiat olivat tulleet muotiin ja pöytäliinat olivat kirjavia.

"Lasteni herkkua olivat jauhemaksapihvit."

Leenan oma heikkous noina vuosina oli ruususuklaa. Suklaalevyssä oli neljää eri makua ja käärepaperissa punainen ruusu. Harmittavaa kyllä, ruususuklaata ei enää löydy. Leena Malmivaara on sittemmin liittynyt Rotisseur-kerhoon, eli ruoanlaitto on hänelle tärkeä harrastus. Makeannälkään hän leipoo itse.

”Meillä on aina ollut tärkeää, että ruoka on laadukasta ja hyvää.”