Leena Malmivaara ja Minna Malmivaara-Soini ruokakaupassa 2019 ja 1972.

Minna bongasi lapsuuskuvansa Yhteishyvästä – Näin hän muistelee kauppareissuja äitinsä kanssa

Teksti:

Kirsi Hemánus

Kuvat:

Ossi Parvela / Osuuskauppalehti 4/1972

Julkaistu: 23.4.2019

Muokattu: 31.8.2020

1970-luvulla ruokakauppoihin tulivat ostoskärryt, joissa pikkulapsi saattoi istua. Löysimme kuvan äidin ja tyttären, jotka kertovat ajasta, joilloin kauppareissua juhlistettiin joskus leivoksilla.

Yhteishyvä-lehdessä (numerossa 2/19) komeili vuonna 1972 otettu kuva äidistä ja pikkutytöstä, joka istui kaupan ostoskärryissä. Kuvan äiti ja tytär, Leena Malmivaara ja Minna Malmivaara-Soini, löytyvät Iittalasta.

Molempia naurattaa vanha kuva. Minna Malmivaara-Soini ei muista kuvanottohetkeä, koska hän oli silloin vasta kaksivuotias.

”Äiti on kertonut, että karkkihyllyn edessä tuli aina kauhea riita. Olin ollut mahdoton”, Minna sanoo nauraen. Useimmiten hän halusi hedelmäkarkkeja pastilliaskissa.

Leena Malmivaara kertoo nyt, että lapset oli pakko ottaa mukaan kauppaan, koska mies oli töissä.

”Pojan kanssa ei tullut ongelmia, mutta tyttö järjesti aina shown. Kasvatus epäonnistui joka kerta”, hän naurahtaa.

Lapsen sai kätevästi ostoskärryyn

Vanha kuva otettiin Hämeenlinnan Sokoksella, ja Leena Malmivaara muistaa hetken aivan elävästi.

”Eräs mies tuli kysymään, saisiko ottaa kuvan. Vastasin myöntävästi, emmekä jutelleet sen enempää. Tuohon aikaan oltiin luottavaisia. En tiennyt, mihin hän kuvaa tarvitsi.”

Hämeenlinnan Sokos oli edelläkävijä kauppojen joukossa, sillä se toi asiakkaiden käyttöön ostoskärryt, johon lapsen sai istumaan. Ne olivat kätevät.

Minna kertoo halunneensa aina kärryyn, ja muutenkin mieleen on jäänyt mukavia muistoja lapsuuden ostosreissuista. Useimmiten ne liittyivät karamelleihin tai muuhun makeaan.

”Parasta olivat kuitenkin käynnit Sokoksen yläkerran kahviossa silloin tällöin. Otin aina Disney-limun, Pommacin tai kolmio-Tripin, ja söin omenaleivoksen. Veljeni söi bébé-leivoksen”, Minna muistaa yhä.

Nakkeja oli aina saatava

Minnan muistoihin on tallentunut sekin, että kaupasta piti ostaa aina nakkeja. Niitä hän tunnustaa ostavansa edelleen. Makeanhimo on sittemmin hellittänyt.

Nykyisin sekä äiti että tytär ostavat perheidensä ruoat etupäässä Iittalasta. Minnalla on pian 17 täyttävä poika, joten maitoa menee litrakaupalla. Netistä tulee ostettua erityisesti vaatteita.

”Valikoimaa ruokakaupoissa on nykyisin jopa liikaa. Ostamme ruoat Iittalan S-Marketista, mutta joskus käymme Hämeenlinnassa täydentämässä ostoksia. Iittalassa tuoretuotteiden tarjonta ei ole kovin hyvää. Leivät ja lihat olisi kiva ostaa aina tuoreina”, sanoo Minna. Samaa sanoo Minnan äiti Leena.

”Leipiä voisi olla vähemmän tarjolla, mutta useammin tuoreena. Päiväykset leipäpusseissa ovat todella pitkiä.”

Muovinen 70-luku ja ruususuklaa

Leena Malmivaara kertoo, että hänen lastensa ollessa pieniä ei ollut tapana tehdä valtavan suuria ostoksia. Kaikki ruoka tehtiin kotona ilman muuta.

”Lasteni herkkua olivat jauhemaksapihvit, joihin raastoin juureksia, kuten porkkanaa, lanttua ja sipulia. Pihvit paistoin aina voissa, en margariinissa.”

Lapset suostuivat syömään kaikkea, myös erikoisempia ruokia. Muistoissa on myös 1970-luvun värikkäät kattaukset. Vihreät ja oranssit muoviastiat olivat tulleet muotiin ja pöytäliinat olivat kirjavia.

"Lasteni herkkua olivat jauhemaksapihvit."

Leenan oma heikkous noina vuosina oli ruususuklaa. Suklaalevyssä oli neljää eri makua ja käärepaperissa punainen ruusu. Harmittavaa kyllä, ruususuklaata ei enää löydy. Leena Malmivaara on sittemmin liittynyt Rotisseur-kerhoon, eli ruoanlaitto on hänelle tärkeä harrastus. Makeannälkään hän leipoo itse.

”Meillä on aina ollut tärkeää, että ruoka on laadukasta ja hyvää.”