Maria Veitolan perheessä on boheemi ruokarytmi: ”Meillä mietitään joka päivä, mitä tänään syötäisiin”

Herään yleensä aamuisin seitsemältä herätyskelloon. En ole aamuihminen. Vaikka olisin nukkunut hyvin, en koskaan herää virkeänä. Se on sietämätön piirre, joka on ollut minussa lapsesta asti.

Jos saisin valita, olisin aamun kaksi ensimmäistä tuntia hiljaa itsekseni. Mutta minulla on puolisoni kanssa 10-vuotias poika, joten olen totutellut varhaisiin aamutoimiin. Hän on yhtä aamu-uninen kuin minäkin. Yritän parhaani mukaan tsempata häntä lähtemään kouluun, vaikka olen itsekin kuin horroksessa.

Onneksi mieheni on dynaaminen ja energinen heti aamusta. Hän keittää puuron, ja minä teen vihersmoothien. Sen resepti on aina sama: omenamehua, sitruunan mehu, avokado, iso kourallinen pinaattia tai ruukkusalaatti, hieman suolaa ja mct-öljyä, tuoretta inkivääriä ja minttua tai basilikaa.

Olen ammatiltani yrittäjä, ja arkipäiväni ovat hyvin erilaisia. Kun poikani on lähtenyt kouluun, saatan lähteä televisio-ohjelman kuvauksiin, palavereihin tai tehdä töitä tietokoneellani kotona tai työhuoneellani. Se sijaitsee muutaman minuutin päässä kotoamme Helsingin Punavuoressa.

Vuokrasin sen viime keväänä, koska lapseni koulupäivät ovat vielä lyhyitä. Kerrostaloasunnossamme ei juuri ole työrauhaa sen jälkeen, kun poika kavereineen kotiutuu koulusta. Minulle on tärkeää, että kotimme on sellainen, jonne saa aina tulla ja tuoda kavereita.

Jos minulla ei ole sovittuna aamuksi mitään, saatan myös lähteä lenkille, kotimme kivijalassa olevalle kuntosalille tai uimaan. Aamu-urheilu on minulle todella vaikeaa, mutta sen jälkeen on loistava olo.

Puoliltapäivin olen jo nälkäinen. Jos teen töitä kotona, lämmitän edellisen päivän jämiä. Joskus saatan kasata salaatin tai paistaa munakkaan.

Usein sovin palavereja ja tapaamisia lounasaikaan helsinkiläisiin ravintoloihin. Jos olen kuvauksissa, syön sitä mitä on tarjolla tai helposti tilattavissa.

En ole määritellyt itselleni työaikoja. Välillä työpäivät kestävät 14 tuntia, joskus muutaman tunnin. Hommat on tehtävä projektien vaatimien aikataulujen puitteissa. Olen sopinut itseni kanssa, että rankat työputket saavat kestää maksimissaan kaksi tai kolme viikkoa.

Mietin omaa kuluttamistani ja sitä, ketä kannatan rahoillani. Käyn säännöllisesti iltapäivisin hierojalla, kosmetologilla ja kampaajalla. Itseni hoidattaminen on osa oman työkykyni ylläpitoa.

Olen esteetikko, joka rakastaa kauneutta ympärillään. Minun on vaikea pidätellä itseäni sisustus- ja vaatekaupoissa, jos näen jotain kaunista, mutta yritän parhaani. Rakastan vaatteita ihan kuten edesmennyt mummini. Mummilla oli aina tilaa yhdelle uudelle puserolle, minulla yhdelle uudelle mekolle.

Katson tarkkaan mitä ostan. En ole hairahtanut pikamuotiin enää vuosiin, ja shoppailen paljon kirpputoreilla. Suosin pieniä merkkejä ja kotimaisia tuotteita. Ostan mieluummin yhden kalliin mekon kuin kuusi halpaa. Lempimekkoni ovat kymmenen vuotta vanhoja.

”Lempimekkoni ovat kymmenen vuotta vanhoja.”

Kiinnitän paljon huomiota myös muihin ekologisiin valintoihin. Kotiimme ja työhuoneelleni tulee tuulivoimalla tuotettua sähköä. Pyöräilen, kävelen tai käytän julkista liikennettä usein. En ole koskaan omistanut omaa autoa. Puolisollani on hänen vanhempiensa ikivanha Toyota, jota käytämme harvoin.

Meillä mietitään joka päivä, mitä tänään syötäisiin ja onko kukaan käynyt kaupassa. Emme osaa pohtia tulevien päivien aterioita etukäteen, saati käydä ostamassa ruokaa kerralla pidemmäksi aikaa.

Olemme puolisoni kanssa pohtineet helpotusta tähän kuvioon. Harkitsemme, että ryhtyisimme vuorottelemaan: kumpikin olisi vuoroviikoin vastuussa perheen ruokahuollosta. Omalla vuorollaan saa päättää, kokkaako vai tilaako ruokaa ravintolasta.

Perheemme ruokarytmi on hyvin boheemi. Päivällisaika vaihtelee, mutta syömme silti usein yhdessä kuuden ja iltayhdeksän välillä. Olemme puolisoni kanssa molemmat innokkaita ja aika hyviäkin tekemään ruokaa.

Syömme erilaisia kasvispastoja, kuten tomaatti-chili-munakoiso-pastaa, ja usein linssikeittoa. Valitsemme kasvikset sesongin mukaan.

Puolisoni on sekasyöjä, minä syön poikani kanssa pääasiallisesti kasvisruokaa ja kalaa. Syömme myös riistaa, silloin kun äitini tekee hirvenlihasta maukkaita lihapullia.

Jos en ole ehtinyt urheilemaan aamulla, saatan lähteä salille tai juoksemaan illalla.

Olen myös intohimoinen kulttuurinharrastaja. Käyn usein iltaisin katsomassa teatteriesityksiä ja keikkoja tai tapaan ystäviäni.

"Lapseni ei mene nukkumaan ilman isoa vihannesvatia."

Jos olemme illan kotona yhdessä, pelaamme erilaisia lautapelejä. Yhteisiä suosikkejamme ovat Rummikub, Monopoli ja Muuttuva labyrintti. Poikani on innokas shakin harrastaja, joten sitäkin pelaamme usein. Välillä katsotaan leffaa, pestään pyykkiä ja maksellaan laskuja.

Lapseni haluaa aina ison vihannesvadin iltapalaksi. Ilman sitä hän ei mene nukkumaan, vaikka illallinen olisi syöty hetkeä aiemmin. Pilkon porkkanaa, paprikaa, tomaattia ja kurkkua hänelle joka ilta, ja napsin kasviksia itsekin.

Menen nukkumaan jo iltakymmeneltä, vaikka luontaisessa rytmissäni valvoisin kolmeen asti yöllä ja nukkuisin aamuyhteentoista. Valitettavasti yhteiskuntamme pyörii aamuvirkkujen tahtiin.

Poikani menee nukkumaan viimeistään yhdeksältä. Sen jälkeen pesen kasvoni ja levitän yövoiteen. Sitten menen sänkyyn lukemaan tai kuuntelemaan äänikirjaa. Mieheni jää katsomaan televisiota ja tulee sänkyyn vasta puoliltaöin. Minä olen siinä vaiheessa nukkunut jo pari tuntia.