Loviisalainen kalastaja-Mikael iloitsee puhdistuvasta Itämerestä – ”Ei ole ikävä entiseen työhön” - Yhteishyvä
Internet Explorer -selainta ei enää aktiivisesti tueta. Suosittelemme käyttämään sivustoamme esimerkiksi Google Chrome tai Mozilla Firefox -selaimilla.

Loviisalainen kalastaja-Mikael iloitsee puhdistuvasta Itämerestä – ”Ei ole ikävä entiseen työhön”

”Onhan täällä kalaa”, hämmästyi Mikael Lindholm kokeiltuaan push up –rysää.

Jaa Somessa
Teksti
Kaisa Viitanen
Kuvat
Jaakko Lukumaa

Kalastaja Mikael Lindholm tunsi, ettei ollut merellä yksin. Aaltojen seassa, noin 30 metrin päässä veneestä, häntä tuijotti vakavailmeinen hylje.

”Se pysytteli kaulaa myöten pinnalla minuutin verran.”

Kalastajassa tämä poikkeuksellisen rohkea harmaahylje herätti ristiriitaisia tunteita.

”Ensimmäinen reaktioni oli ärtymys, että nyt sinä peto pelotat kaikki kalat tiehensä”, Lindholm kertoo.

Mutta seuraava tunne oli jo lievä huojennus.

”Ainakin kaikki rysään uineet kalat olivat turvassa hylkeen hampailta. Hylkeet eivät pääse pyydyksen kalapesään asti.”

Lindholmin kolmas aatos oli, että onkohan tuo kaveri kuuro.

”Minulla oli rysän vieressä hylkeiden karkottamiseksi vedenalainen kaiutin tuuttaamassa korkeataajuisia ääniä. Useimmat hylkeet pitävät ääntä niin vastenmielisenä, että pysyvät poissa. Tämä otus ei ollut millänsäkään.”

Ehkä se tosiaan oli kuuro.

Kalastajaksi keski-iässä

”Tervetuloa tänne minun konttorille”, Lindholm sanoo ja kannustaa kädenheilautuksella astumaan veneeseensä. Nyt lähdetään katsomaan, onko loviisalaissaarten edustalle asennetuissa rysissä kalaa.

Tämä itäuusmaalainen ranta on Mikael ”Linka” Lindholmin lapsuuden mökkimaisema ja nykyinen työpaikka.

”Äidin vanhemmat asuivat tuolla”, Lindholm osoittaa niemen kärkeä.

Isoisä kiersi nuorena matruusina purjelaiva Pommernilla Kaphorninkin. Isoäiti paistoi Mikaelin viisivuotiaana virvelöimän ensimmäisen kalan, ison hauen.

”Hän teki siitä juhlaruokaa, täytti luumuilla ja riisillä. Muistan sen vieläkin, koska en tykännyt luumuista.”

Nykyään Lindholm pitää luumuista, mutta ei enää hauesta.

”Olen tottunut parempiin kaloihin”, kalastaja sanoo ja virnistää.

Mikael Lindholmin isä kalasti sivutoimisesti ja myi saalistaan loviisalaiseen tukkuun. Mikaelia ammattikalastaminen ei nuorena kiinnostunut. Hän opiskeli kaupallisia aineita ja päätyi esimieheksi logistiikka-alalle.

Vuonna 2005 Ruotsista kantautui huhua uudenlaisesta pyydyksestä.

”En malttanut olla menemättä esittelyyn, kun valmistaja tuli tänne näyttämään rysää.”

Push up –rysäksi kutsuttu pyydys eroaa Mikael Lindholmin isän käyttämästä rysästä siinä, että tähän pyydykseen kalat eivät jää kiinni. Ne uivat vapaasti eivätkä entiseen tapaan nirhaudu suomuistaan verkkoon. Erityisen vaikutuksen Lindholmiin teki se, että tämä malli on hylkeenkestävä, lähes katkeamattomasta dynemasta valmistettu.

”Olen sen verran utelias luonne, että otin 15 000 euron lainan ja tilasin kokeeksi yhden.”

Lindholm pudistelee päätään muistellessaan ensimmäistä pyyntikertaa uudella rysällä.

”Oli uskomatonta huomata, että täällähän on kalaa.”

Saalista oli enemmän kuin Lindholm oli saanut koko edelliskesänä yhteensä. Pian Lindholm ilmoitti Loviisan lähikauppaan, että voisi myydä muutaman kalan.

Lindholm perusti yrityksen, irtisanoutui päivätyöstään ja tilasi lisää rysiä. Nyt niitä on hänen vesissään kerralla kuusi.

Punaiset varoituspoijut kertovat, että veden alla on rysä. Lindholm pysäyttää veneensä, perillä ollaan.

Veneen kompressori alkaa puhaltaa pyydyksen vedenalaisiin ponttoneihin ilmaa. Näky on huikea, kun veden alta kohoaa 12-metrinen valaanmuotoinen verkkorysä. Vajaassa minuutissa kuuden metrin korkuinen pyydys on pinnalla.

Nyt kalastaja hymyilee.

  • Menneinä vuosikymmeninä Itämerellä liikakalastettiin lohta. Tästä johtuen luonnonvaraisesta lohikannasta tuli uhanalainen. WWF:n mukaan 2000-luvulla monet lohikannat ovat elpyneet ja nyt Suomenlahden rannikolla tapahtuva rysäpyynti on tasolla, joka ei todennäköisesti uhkaa lohikantojen elpymistä. WWF katsoo, että Suomenlahdella saaliiksi tulisi valikoida vain istutettuja kaloja.

  • Luonnonvarakeskus on istuttanut toukokuussa 2019 Suomenlahdelle, saaristoon ja Selkämerelle 50 000 lohen jokipoikasta ja 120 000 vaelluspoikasta sekä 15 000 meritaimenen vaelluspoikasta. Vuosittaiset istutusmäärät vaihtelevat viljelymenestyksen mukaan.

Siiat ja istutetut lohet jäihin, muut takaisin mereen

Rysästä ohjautuu veneeseen päivän saalista. Lindholm ohjaa muutaman alle 60-senttisen lohen takaisin veteen kasvamaan. Lahnakin saa palata mereen. Tänään rysässä ei näy kampelaa, joka on vuosien tauon alkanut yleistyä näissä vesissä. Myös uhanalaiset meritaimenet vapautettaisiin.

Mutta ihan kaikkia vonkaleita Lindholm ei aaltoihin päästä. Nämä hopeakylkiset aloittavat nyt matkansa ruokapöydän kunniapaikalle. Lindholm tainnuttaa kalan puukalikalla ja verestää sitten avaamalla kiduksista. Notkea kala luiskahtaa jäiseen laatikkoon. Se on lähikalan kylmäketjun ensimmäinen lenkki.

”Isoisän aikaan kalat saattoivat kesällä melkein paistua puuveneen lattialla. Nämä kalat eivät missään vaiheessa pääse lämpiämään, ja asiakas kyllä huomaa eron.”

Tämä on kalastajan paras hetki. Aallot loiskuvat veneen kylkiä vasten. Lokki kaartelee veneen yllä. Lindholm on lohistaan selvästi ylpeä.

”Nämä kalat ovat itse joutuneet uimaan ravintonsa. Ne ovat käyttäneet lihaksistoaan. Rasvaa on vähän ja liha kiinteää. Maku on aivan erilainen kuin ruokitulla kalalla.”

Lindholm merkitsee vihkoonsa tukkimiehen kirjanpidolla jokaisen nostamansa kalan pituuden.

”Kyllähän tämä mittaaminen hommaa hiukan hidastaa, mutta teen tämän mielelläni, koska avustan samalla Luonnonvarakeskuksen hyljetutkijoita.”

Kalastaja iloitsee kirkastuvasta Itämerestä

Nappisilmäiset hylkeet saattavat kerätä söpöyspisteitä, mutta kalastajalle ne ovat ankaria kilpailijoita.

”Hyljekannat ovat vuosi vuodelta kasvaneet. Enää täällä ei voi kalastaa verkoilla, koska hylkeet käyvät aterioimassa saaliskalat.”

Mikael Lindholm korostaa, että hänestä hylkeet kuuluvat Itämereen, mutta jotta ihmisillekin jää kalaa, kalastajan on oltava hylkeitä kekseliäämpi.

”Luonnon pitää päästä takaisin tasapainoon.”

Viime vuonna Lindholmin kalastusalueella tehtiin historiaa. Luonnonvarakeskuksen hyljetutkijat kokeilivat uudenlaista hyljekarkotinta ensimmäistä kertaa koko maailmassa rannikkokalastuksessa. Kalankasvatuksessa niitä on hyödynnetty jo pitkään. Tutkijat toivat rysän viereen ankkuroidun ponttonilaiturin, johon kiinnitetty kaiutin lähettää 12 metrin syvyydestä ympäristöön korkeaa ääntä.

”Se selvästi toimi. Hylkeet karttavat sitä. Kalat eivät sellaista ääntä kuule, joten niiden liikkeisiin ääni ei vaikuta. Saalista tuli tasaisemmin kuin ilman karkotinta.”

Tänä vuonna tutkimus jatkuu.

”On hienoa olla mukana edistämässä tutkimusta, jolla saadaan tarkempaa tietoa hylkeiden käyttäytymisestä ja määristä.”

Kalastaja huomioi itsekin ympäristön ilmiöitä. Kun monisatapäinen merimetsoparvi laskeutui Lindholmin laiturin edustalle, hän otti linnuista kuvan ja lähetti sen tutkijoille ja päättäjille.

Loviisassa Mikael Lindholm tunnetaan hyväntuulisena miehenä, joka mieluummin korostaa hyviä asioita kuin maalailee ongelmia. Erityisesti häntä ilahduttaa Itämeren tilan koheneminen itäisellä Suomenlahdella. Muun muassa Pietarin jätevesipuhdistamon kunnostaminen näkyy Loviisassa asti kirkkaampana vetenä.

”Ympäristömyrkyt ovat vähentyneet, fosforia valuu vesiin vähemmän ja veden puhtaudesta todistava rakkolevä yleistyy.”

Toukokuusta lokakuuhun Mikael Lindholmilla on kiirettä. Kun veneilijät heinäkuussa lomailevat, lohenpyytäjä suhaa rysilleen pari kertaa päivässä. Joskus siellä odottaa pelkkää vettä, parhaina päivinä jopa 120 kiloa hopeakylkistä lohta. Loppusyksy puolestaan on siian aikaa.

”Ei ole tullut kertaakaan ikävä entiseen työhön varastohalliin”, Lindholm vakuuttaa.

Hän graavaa ja savustaa kalaa itsekin, mutta suurin osa saaliista lähtee myyntiin heti tuoreeltaan. Tänä vuonna ensimmäistä kertaa myös S-ryhmän Food Market Herkku –myymälöiden kalatiskiin.

Lohireseptit:

Lisää aiheesta #suomunousuun

Julkaistu: 19.8.2019
Muokattu: 17.9.2019
Jaa Somessa