Internet Explorer -selainta ei enää aktiivisesti tueta. Suosittelemme käyttämään sivustoamme esimerkiksi Google Chrome tai Mozilla Firefox -selaimilla.

Näyttelijä Esko Koveron mielestä kalastus on eräänlaista meditaatiota.

Salkkareista tutun Esko Koveron kalastusmuisto: 8+10 lahnaa – ”Koko katu sai juhannuskalat”

Teksti:
Kaisa Hako
Kuvat:
Marjaana Malkamäki
Julkaistu: 12.6.2019
|
Muokattu: 31.8.2020
Näyttelijä nauttii nykyisin eniten kalastuksen suomasta mielenrauhasta. Saalis ei ole enää niin olennaista.

”Kerran tuli niin iso kala, että kaksi viikkoa sitä syötiin. Ja silti se pääsi karkuun”, vitsailee Salkkareista tuttu näyttelijä Esko Kovero.

Vitseille on sijansa, mutta ikänsä kalastaneen miehen tarinareppuun mahtuu myös tosielämän kalajuttu siltä ajalta, kun Esko-poika oli alle kymmenen ja kalasteli isän kanssa Outokummun Viinijärvellä.

”Isä käytteli verkkoja ja rysiä. Myös katiskalla kalastettiin”, Kovero muistelee.

Sillä kertaa isällä oli Viinijärvessä pari rysää, joihin ei ollut koko kesänä tullut oikein mitään. Juhannuksen aikaan isä ja poika päättivät ne kuitenkin muodon vuoksi katsastaa.

”Toisessa rysässä oli kahdeksan lahnaa ja toisessa kymmenen! Oikea Pietarin kalansaalis!”

Isä ja poika kantoivat saaliin viltin avulla kotiin.

”Koko katu sai juhannuskalat”, Kovero kertoo.

Kalastuksen ilo periytyy usein jälkipolville

Perheellä oli savustuspönttö, ja niinpä sinä juhannuksena herkuteltiin savustetulla lahnalla.

”Lahna on savustettuna parhaita kaloja, mitä tiedän”, Kovero huomauttaa.

”Ja kun talvella saatiin isän kanssa pilkillä ahvenia ja äiti teki niistä kalakeiton, se oli maailman parasta! Hän laittoi siihen sipulia ja pippuria ja lorauksen maitoakin.”

”Omakin poikani tykkää kovasti kalastaa”

Kun Esko-poika varttui mopoikään, hän lähti kalaan myös kavereineen. Outokummun seudulla oli paljon metsälampia, joita poikaporukka kiersi. Pohjaonki, huiskaonki ja virveli tulivat tutuiksi.

Kalastuksessa tuntuu olevan sellainen piirre, että kun sen nuorena oppii, se pysyy herkästi mukana koko elämän ja periytyy jälkikasvullekin.

”Ilolla olen pistänyt merkille, että omakin poikani tykkää kovasti kalastaa”, Kovero sanoo.

Rauhoittumista luonnon helmassa

Tätä nykyä näyttelijä asustaa Tampereen Pispalassa, Pyhäjärven puolella. Tahmelan rannassa hänellä on vene, jolla hän mielellään lähtee uistelemaan, kun kuvauskiireet vain antavat myöten.

”Joka viikko en ehdi. Kalastus vaatii tietynlaisen rauhan ja mielellään hyvän kalakaverinkin. Vanhemmiten saalis ei ole enää niin tärkeää kuin se, että saa olla luonnon keskellä ja rauhoittua. Kalastus on eräänlaista meditaatiota”, hän kuvailee.

”Kun pääsee vesille parhaaseen syöntiaikaan auringon laskiessa, usein samaan aikaan kuu alkaa nousta. Ne ovat hienoja hetkiä.”

Saavitolkulla kalaa Pyhäjärvestä

On saaliin saamisessa silti jotakin kiehtovaa.

Kovero ei ollut suunnitellut kalastavansa verkoilla, mutta kerran hän uistelemasta palatessaan näki Pyhäjärvellä, miten kalakollega nosti eräästä paikasta verkoilla saavillisen kalaa: kirjolohta, taimenta, ahvenia, siikaa.

”Silloin ajattelin, että hitto soikoon — jos hän joskus lopettaa, niin käyn sitten hankkimassa verkon ja luvat.”

Jonkin ajan kuluttua niin kävikin, ja Kovero ryhtyi kokemaan verkkoja kuten isäkin aikanaan.

”Eivät olleet kalat mihinkään hävinneet. Se syksy meni niitä kalalajeja peratessa", hän myhäilee.

Esko Koveron vinkki: paista kala voissa, tee kaveriksi béarnaisekastike

”En ole mikään kokki Kolmonen. Teen kalasta yksinkertaisia herkkuja: savustan, graavaan tai paistan pannulla. Voissa paistettua kuhafilettä on mahdotonta pilata! Sen seuraksi keitän perunat ja teen vaikkapa valkokastikkeen. Myös béarnaisekastike sopii hienosti kalan kanssa. Käytän siihen usein kaupan valmiita kastikeaineksia, joihin lisään voita ja hiukan maitoa. Helppoa!”

>> Nappaa kuohkean béarnaisekastikkeen ohje tästä.

Enemmän kalamuistoja:

Kalastus & kalankäsittely