Kankaanpäässä asuva Mila Halminen, 8, tietää, mitä säästäminen tarkoittaa. Perheessä on opetettu, että osa rahoista kannattaa panna syrjään. Milalla onkin suunnitelma siitä, mihin hän haluaisi käyttää säästämänsä rahat.
”Minä en saa viikkorahaa, mutta saan kerran kuukaudessa palkkaa kotitöistä. Tyhjennän usein tiskikoneen, pyyhin pölyjä, haen puita ulkoa, laitan pyykkejä kuivumaan ja autan ruoanlaitossa. Meillä on sellainen lista, johon työt merkitään. Joskus olen ahkerampi, ja saan enemmän palkkaa. Aina en tee yhtä paljon.
Saamme siskon kanssa myös palautuspulloista tulevat rahat, kun käymme kaupoilla perheen kanssa. Ja mummu antaa meille joskus taskurahaa.
Saamme siskon kanssa palautuspulloista tulevat rahat.
Minä tiedän, mitä säästäminen on. Se on sitä, ettei käytetä kaikkia rahoja.
Kun saan palkan äidiltä, laitan osan rahoista rahapussiin ja osan säästöpossuun. Minulla on kaksi säästöpossua, tai toinen on valkoinen hylje. Toinen säästöpossu on jo ihan täynnä, sinne ei mahdu yhtään enempää rahaa. Vien possut pankkiin, kun ne ovat molemmat täynnä.
Rahapussissa olevia rahoja saan käyttää miten haluan. En osta usein itse karkkia, mutta voin ostaa itselleni vaikka paidan tai jotain sellaista. Viimeksi ostin popsocketin eli älypuhelimeeni pidikkeen, koska olin pitkään halunnut sellaisen.
Isosisko on parempi säästäjä kuin minä. Oikeastaan minäkin haluaisin olla yhtä tarkka kuin hän on.
Minä säästän koiraan.”
