Internet Explorer -selainta ei enää aktiivisesti tueta. Suosittelemme käyttämään sivustoamme esimerkiksi Google Chrome tai Mozilla Firefox -selaimilla.

Pentti Metsäharju kuvattiin Yhteishyvä-lehteen 1957. Kuvassa hän esittelee asiakkaalleen 1950-luvun himoittua tummaa kultaa, aitoa kahvia. Kaikki elintarvikkeet ovat myymälänhoitajan selän takana hyllyissä, joista hän asiakkaan tarpeiden mukaan poimii pakkauksia esiteltäväksi ja valittavaksi

Ostoskärryt olivat aikoinaan jännittävät ja se, että tuotteet saattoi itse poimia hyllyiltä – Muistatko tätä aikaa?

Teksti:
Anna Kortelainen
Kuvat:
Yhteishyvä 24.7.1957, Osuuskauppalehti 4/1972.
Julkaistu: 27.3.2019
|
Muokattu: 31.8.2020
Asiakkaan ja myymälähenkilökunnan roolit ovat muuttuneet sodanjälkeisinä vuosikymmeninä. Silti vanhoja tilannekuvia katsellessa huomaa, että ilmeissä ja eleissä on jotain ajattoman tuttua.

Vuorosanat toistuvat edelleen lasten kauppaleikeissä: ”Hyvää päivää, mitä saisi olla? Kas tässä. Entä tuleeko muuta?”

Kun 25-vuotias Pentti Metsäharju 1950-luvun lopulla sai lausua asiakkaalle nuo sanat, hänellä oli jo takanaan pitkä taival työelämää ja opiskelua.

Kahdeksanlapsisen pienviljelijäperheen poika aloitti Vihannin Osuuskaupassa kuorma-auton apumiehenä ja suoritti sitten osuuskauppaliikkeen kirjekurssin ja yleisen toimihenkilötutkinnon. Hän pääsi harjoittelijaksi tuttuun osuuskauppaan ja lähettäjäksi sen varastoon. Hän suoritti täydennyskurssit tekstauksessa, kirjanpidossa, varastonhoidossa ja teknillisessä matematiikassa.

Osuuskauppakoulusta hän valmistui syksyllä 1956, ja seuraavana kesänä hän pääsi jo myymälänhoitajan kesäsijaiseksi.

Pentti säteilee vesikampauksessaan ja siistissä työtakissaan.

Asiakaspalvelu oli Pentin työn kruunu. Yhteishyvä-lehteä varten kesällä 1957 otetussa kuvassa hän edustaa nuorta sodanjälkeistä polvea, joka hypähtää hymyilevänä ja koulutettuna perinteisen myymälänhoitajan saappaisiin.

Pentti säteilee vesikampauksessaan ja siistissä työtakissaan. Hänellä on erityisiä avuja asiakaspalveluun, sillä hän harrastaa urheilun ja kuorolaulun lisäksi näyttelemistä. Osuuskauppakoulun toverikunnan järjestämissä ”henkisissä kilpailuissa” Pentti piti parhaimmaksi arvioidun puheen.

Hän pitelee kahvipakkausta hyppysissään kuin aarrelipasta.

1800-luvun puolella syntyneelle asiakkaalleen Pentti esittelee 1950-luvun himoittua tummaa kultaa, aitoa kahvia. Hän pitelee pakkausta hyppysissään kuin aarrelipasta. SOK:n Korona-kahvi on ensimmäisenä kahvimerkkinä pakattu peltipurkkiin, josta huumaava aromi ei karkaa.

Kaikki elintarvikkeet ovat myymälänhoitajan selän takana hyllyissä, joista hän asiakkaan tarpeiden mukaan poimii pakkauksia esiteltäväksi ja valittavaksi. Elintarvikkeet ovat Pentin työssä erityisen tarkkaa ammattitaitoa vaativa alue. On kyse asiakkaiden jokapäiväisestä ruoanlaitosta ja perheitä saman pöydän ääreen kokoavista aterioista.

Pula-ajan jälkeen valikoima kasvaa ja hyllyt alkavat notkua.

Pentin asiakkaat muistavat hyvin sota-ajan. Säännöstelyn ankeuttama pula-aika on vastikään hellittänyt. Valikoima kasvaa ja hyllyt alkavat notkua. Samaa tahtia muuttuu kuluttajien ruoanlaitto. Aterioissa alkaa olla vaihtelevuutta, makua, uutuuksia ja tuoreutta.

Ruotsissa elintason nousuun ja kulutustapojen muutokseen oli jo reagoitu valintamyymälöillä.

Turussa ensimmäinen "omapalvelumyymälä"

Vuonna 1959 Osuuskauppalehti esittelee kauppiaille Turun Osuuskaupan ensimmäisen ”omapalvelumyymälän”. Runsaaseen kahteensataan neliöön on mahdutettu itsepalveluhyllyjen lisäksi palveleva lihatiski, jonka takana henkilökunta perkaa tuoreen kalan, sekä takahuone, varasto, yleisöpuhelin ja kolme kassaa.

”Ostoskärryjen käyttöön totuttamisessa on ollut työtä.”

Myymälänhoitaja Olavi Lundström kertoo asiakkaiden sopeutuneen hitaasti uuteen erikoiseen vähittäismyymälään: ”Ei uskalleta itse poimia tavaroita hyllyiltä, vaan odotetaan myyjää. Niin ikään kärryjen käyttöön totuttamisessa on ollut työtä. Useat sanovat, että he ostavat niin vähän tavaraa, että jaksavat kantaa itsekin.”

Runsaan kymmenen vuoden kuluttua läpimurto on viimein tapahtunut. 1970-luvulla pikkulapset tietävät jo ojentaa kätensä yläviistoon, kun tullaan markettiin. Heidät nostetaan ostoskärryjen lastenistuimeen ja sitten suunnistetaan tottuneesti osastolta toiselle.

Nyt he opettelevat kieli keskellä suuta käyttämään pikakassoja.

On itsestään selvää, että elintarvikkeita saa itse hypistellä ja tutkia. Valmisruoat ja pakasteet helpottavat työssäkäyvien äitien elämää. Sattuupa sitäkin, että 1970-luvun isät huolehtivat ruokaostoksista ja valmistavat päivällistä.

Juttu jatkuu kuvan alla >

Nyt ne ostoskärryjen lastenistuimiin nostellut pikkulapset ovat keski-ikäisiä kuluttajia, jotka hifistelevät ruokatrendeillä, keräävät keittokirjoja, vertailevat reseptejä palvelutiskillä ja opettelevat kieli keskellä suuta käyttämään pikakassoja.

Entä miten jatkui Pentti Metsäharjun tarina?

Pentti eteni urallaan, sai lisää koulutusta ja perusti perheen. Hänestä tuli Jokiseudun Osuuskaupan tavaratalopäällikkö. Hän ahkeroi kotikuntansa Haapaveden luottamustoimissa ja edisti niissä kansalaisopiston, kirjaston ja matkailun asiaa. Henkistä kilpailua, mutta hymyillen.

Anna Kortelainen on helsinkiläinen kirjailija ja taidehistorioitsija.

Lähteet: Yhteishyvä 24.7.1972, Osuuskauppalehti 1959, SOK-osuuskauppojen liikkeenjohtajat ry:n jäsenistö -martikkeli (1977).

Suomea rakentamassa: Lue sarjan muut osat

Lisää aiheesta