Internet Explorer -selainta ei enää aktiivisesti tueta. Suosittelemme käyttämään sivustoamme esimerkiksi Google Chrome tai Mozilla Firefox -selaimilla.

Ashraf Halabi on työskennellyt ABC-ravintolan keittiössä keväästä 2019 alkaen ja valmistaa niin buffet-ruokalajeja kuin à la carte -annoksiakin.

Syyrialainen Ashraf nauttii työstään Lohjan ABC:llä – takana on pako kotimaasta: ”Matkan aikana emme jaksaneet unelmoida mistään"

Teksti:
Kaisa Hako
Kuvat:
Sanna Liimatainen
Julkaistu: 4.7.2019
|
Muokattu: 31.8.2020
Ashraf Halabi johti ennen loistohotellin ravintolaa Saudi-Arabiassa. Sota mullisti kaiken, ja nyt hän aloittelee uutta työelämää lohjalaisella huoltoasemalla.

”Joko lähdetään pakomatkalle yhdessä tai sitten kuollaan yhdessä”, ajattelivat syyrialainen Ashraf Halabi ja hänen vaimonsa Safa vuonna 2015.

Pariskunnalla oli vuoden ikäinen poika. Pako Syyrian sisällissodan keskeltä tuntui kaikkea muuta kuin helpolta ratkaisulta.

”Yksin voi lähteä mihin vain, mutta perheen kanssa kaikki on monimutkaisempaa”, Ashraf Halabi, 40, sanoo.

Hän kertoo tarinaansa mitä suomalaisimmassa ympäristössä Lohjan ABC-liikenneaseman kahvilassa.

Ikkunan takana lapset kirmaavat sinivalkoisen muumitalon ja jäätelökioskin välillä. Kohta Halabi kipaisee yläkertaan, vaihtaa työvaatteet ylleen ja siirtyy työskentelemään ABC:n ravintolan keittiöön. Työvuoro alkaa neljältä.

Matka tähän pisteeseen on ollut pitkä. Pakomatkalle lähtiessään Halabi ei tiennyt Suomesta muuta kuin Nokian. Sen merkkinen hänen vanha puhelimensa oli ollut.

Sota muutti suunnitelmat

Elämä kotiseudulla Syyriassa oli 2010-luvun alkupuolella muuttunut erittäin vaikeaksi. Ashraf Halabi työskenteli tuolloin vuosien ajan keittiömestarina ja ravintolapäällikkönä Saudi-Arabiassa, viiden tähden Intercontinental-hotellissa. Hän olisi halunnut jatkaa vastuullisessa asemassaan ja tuoda myös vaimonsa Saudi-Arabiaan asumaan, mutta Syyrian sota sotki suunnitelmat. Sekavan tilanteen myötä vaimon ei sallittu tulla maahan.

”Lopulta irtisanouduin ja muutin takaisin Syyriaan. Perustin pienen yrityksen. Yhden vuoden jälkeen Isis tuli ja tuhosi kaiken”, Halabi kuvailee.

Halabin yritys oli Al Sweidan kaupungissa. Koti oli kahdentoista kilometrin päässä Al Thalan kylässä. Terroristijärjestö Isis sulki tieosuuksia ja kylvi kauhua.

”Meidän lähiseudultamme he veivät kolmetoista miestä ja polttivat elävältä”, Halabi kertoo.

Ei ollut sähköä, vettä eikä polttoainetta. Pommitukset runnoivat seutua. Lopulta Halabi vaimoineen teki päätöksen paeta.

”Äiti pelkäsi puolestamme, mutta isä kannusti. Hän sanoi: ’Ehkä voitte löytää siellä uuden alun.’”

Monen yrityksen jälkeen Eurooppaan

Turkkiin asti Halabin perhe pääsi lentäen, mutta sitten oli löydettävä keino päästä Turkista Kreikkaan ja pohjoisemmaksi Eurooppaan.

”Vasta neljännellä yrityksellä pääsimme Kreikkaan”, Ashraf Halabi kertoo.

Kahdesti venematka päättyi kiinnijäämiseen. Epäonnistuneen junamatkayrityksen päätteeksi perhe päätyi selliin ja takaisin Turkkiin yhdessä monen muun pakolaisen kanssa.

Kolmas venematka onnistui, ja perhe rantautui Kreikkaan. Seuraavaksi piti kävellä 72 kilometrin matka satamaan, josta lähtisi laiva. Ashraf Halabi kantoi pikku Hatemia olkapäillään.

”Matkan aikana emme jaksaneet unelmoida mistään."

Onneksi monet tavalliset kreikkalaiset auttoivat piittaamatta siitä, että olivat itse vaarassa joutua pidätetyiksi. Joku otti kyytiin osaksi matkaa, joku lahjoitti lapselle rattaat.

”Kohtasimme valtavan suurta ystävällisyyttä”, Halabi sanoo kiitollisena.

Vaikeampaa oli myöhemmin vaikkapa Unkarissa, jossa piti varoa armeijaa ja liikkua yöaikaan.

”Matkan aikana emme jaksaneet unelmoida mistään. Siirryimme vain paikasta toiseen ja toivoimme, että löytyisi jokin paikka, jossa nukkua. Onneksi Punainen Risti auttoi monessa paikassa”, Halabi sanoo.

"Ensimmäinen ihminen, jonka kohtasimme, välitti meistä.”

Hän ei olisi ehkä tullut ajatelleeksi Suomea, elleivät ystävät olisi sitä ehdottaneet. Niinpä perhe matkasi junalla Ruotsin läpi Tornioon. Kun he elokuussa 2015 astuivat junasta, laiturilla oli nainen, joka auttoi heidät poliisilaitokselle anomaan turvapaikkaa.

”Sanoin heti vaimolleni, että tämä on hyvä paikka. Ensimmäinen ihminen, jonka kohtasimme, välitti meistä.”

Uusi elämä Suomessa

Perhe asettui aluksi Riuttarannan vastaanottokeskukseen Vihtiin. Sodan muistot olivat vielä voimakkaina mielessä. Uudenvuodenaattona lapsi pelkäsi ilotulitusraketteja ja luuli niitä pommitusten ääniksi.

Ashraf Halabi kaivaa esiin puhelimensa ja näyttää kuvaa kahdesta iloisesta pikku pojasta. Hatemilla on nyt pikkuveli, Amir.

"Isä, älä sano ’minä’ vaan ’mä’".

”Pojat ovat päiväkodissa ja puhuvat parempaa suomea kuin minä. Hatem neuvoo minua, että ’isä, älä sano ’minä’ vaan ’mä’”, hän nauraa.

Perhe löysi kodin Vihdistä. Päästyään alkuun suomen kielen opiskelussa Ashraf Halabi alkoi elvyttää ammattitaitoaan täydennyskoulutuksin sekä osallistuen Ravintolapäivä-tapahtumiin, joissa hän kokkasi ja opasti suomalaisiakin syyrialaisen keittiön salaisuuksiin.

"Nautin kovasti työstäni täällä."

Sitten alkoi tuntua, että aika oli kypsä seuraavaa askelta varten. Halabi pääsi työhaastatteluun ABC:lle ja on nyt perehtymässä työelämään ravintolan keittiössä.

”Nautin kovasti työstäni täällä. Tiimi on tosi kiva”, hän sanoo.

”On myös tärkeää tehdä töitä suomalaisten kanssa suomeksi, jotta oppii kieltä nopeammin.”

Saudi-Arabiassa Halabi johti seafood-ravintolaa.

”Täällä opin tekemään Suomi-ruokaa. Sitten osaan kaikkea”, hän iloitsee.

Halabin herkku ovat mökillä kalastetut muikut.

Kaloista puheen ollen: Suomessa Halabin erityinen herkku ovat Pekka-ystävän mökillä kalastetut muikut.

”Valmistimme ne suomalaiseen tapaan, mutta lisäsin vähän omia mausteitani. Tuli tosi hyvää!”

Jos kaikki sujuu suunnitellusti, Ashraf Halabilla on myöhemmin mahdollisuus päästä työpaikallaan oppisopimuskoulutukseen.

”Toivon, että työ auttaisi myös saamaan jatkoa määräaikaiseen oleskelulupaan”, hän sanoo.

”Haluaisimme luoda tulevaisuutta täällä.”

Koko kansan ABC