Jos olisin romaanini päähenkilö, olisin Ida, jonka elämästä olen kirjoittanut jo kuudessa romaanissa. Hän on vahvasti läsnä myös uusimmassani, Taiteilijan vaimossa. Hänessä ja hänen tyttäressään Kirstissä on sitä pohjalaista aktivismia, joka pakottaa puuttumaan asioiden kulkuun, vaikkei se aina olisikaan kovin viisasta. Kirsti ja Ida ovat kuitenkin nuorempia kuin minä ja siksi fyysisesti rivakampia. Sitä tietysti kadehdin joskus.
Haluaisin kahvitella suomalaisen naistenviihteen edesmenneen grand old ladyn Hilja Valtosen kanssa, jos se olisi mahdollista. Toivoisin kuulevani, miten hän suhtautui omaan kirjailijantyöhönsä. Luulen, että meillä olisi kiinnostava keskustelu, joka antaisi perspektiiviä omallekin työlleni.
Kirjoitan juuri sellaisia kirjoja kuin haluan enkä ole joutunut sensuroimaan itseäni.
Rohkeuden puute ei ole estänyt minua koskaan kirjoittamasta. Kirjoitan juuri sellaisia kirjoja kuin haluan enkä ole joutunut sensuroimaan itseäni. Rönsyjä on tietysti välillä pakko karsia, jotta tarina pysyy koossa.
Kirjojen taustalla pitkä tutkimusjakso
Kun aloitan uuden romaanin kirjoittamisen, teen aina kuukausia, joskus vuosiakin kestävän tutkimusjakson. Heittäydyin lähteiden pariin todella kiihkeästi. Se on aina yhtä innostavaa.
Parasta kirjailijana olemisessa on se, että voin yhdistää tutkijankoulutukseni kykyyn kuvitella
Hauskinta mutta myös oudointa, mitä minulle on tapahtunut kirjoittaessani on se, kun tarina alkaa virrata: henkilöt ja juonet saattavat poiketa vahvasti siitä, mitä olin suunnitellut etukäteen. Kaikki kumpuaa tietysti alitajunnastani, mutta välillä tuntuu siltä kuin kuvitellut hahmot puuttuisivat itse omaan elämäänsä.
Kun kynä ei kulje kirjaa kirjoittaessani tai joudun keskeyttämään tekstinteon, aloitan koneen ääreen palattuani lukua tai kahta aikaisemmasta tekstistä. Käyn sitä läpi, muokkaan, lisään ja poistan tekstiä. Kun sitten tulen saumakohtaan tyhjän päälle, olen jo vauhdissa eikä kokonaan uuden tekstin luominen tunnu vaikealta vaan se imee mukaansa väkisin.
Ikä ei ole este työnteolle
Potkua kirjoittamiselleni tuo kapuaminen kotini tornin huipulla olevan kirjaston riippumattoon. Annan siellä alitajunnan tehdä työnsä valmiiksi. Usein kuuntelen myös musiikkia, joka virittää tarinan aikakauteen. Taiteilijan vaimo -romaania kirjoittaessani taustalla soivat vanhat ranskalaiset chansonit ja jazz.
Kesälomalle kirjailijan pää ei päästä koskaan, mutta välillä on hauskaa vaihtaa maisemaa. Keväällä olin muutaman viikon aurinkoisessa Kaliforniassa muun muassa Palm Springsissä ja Los Angelesissa tekemässä tulevien romaanien taustatutkimusta.
Parasta kirjailijana olemisessa on se, että voin yhdistää tutkijankoulutukseni kykyyn kuvitella eikä ikä ole työnteon este, korkeintaan hidaste. Olen nauttinut aikoinani myös opettamisesta, mutta en missään nimessä haluaisi vaihtaa kirjailijan ammattia mihinkään muuhun.