Kalastusvälineet – ostajan opas

Perinteinen onginta on hyvä tapa aloittaa etenkin lasten kalastusharrastus. Helppo ja edullinen kalastusmuoto sopii varttuneemmallekin kalastajalle. Onkilaitteen voi rakentaa itse tai hankkia valmiina.

Ongintaan kannattaa valita 3-6 metristä onkivapaa pieneen tilaan menevä teleskooppivapa. Vapojen materiaalina käytetään lasi- ja hiilikuitua. Aloittelijalle sopii edullinen ja helppokäyttöinen lasikuituvapa.

Ongessa on vavan pituinen siima, johon on liitetty koho, paino sekä koukku. Siiman paksuus saisi olla noin 0,25mm, jotta se kestää vähän isommankin kalan painoa. Siiman tulee pyynnissä suoristua kohon ja koukun välillä. Jos näin ei tapahdu, siima on liian paksua tai huonolaatuista.

Ongintaan on olemassa suuri määrä erilaisia koukkuja. Sopivat koukkukoot löytyvät luokista 1–20. Numero 1 on sopiva esimerkiksi isolle ahvenelle.

Onkilaite on yleensä oikein painotettu, kun kohosta näkyy vedenpinnan yläpuolella vain antenni tai osa siitä. Koukussa syöttinä käytetään useimmiten kastematoa.

Kaikkein tavallisimpia onkijan saaliskaloja ovat ahven ja särki. Muita saaliskaloja ovat lahna, pasuri, sorva, salakka ja kiiski. Pienellä kalasyötillä saaliiksi saattaa tulla hauki tai kuhakin.

Valitse aloitukseen noin 4 metrin vapa ja laadukas onkilaite, jossa riittävän pieni koukku ja sopiva painotus.

Heittokalastuksella on mahdollisuus saada monipuolista saalista. Tavallisimmin heittokalastaja saa saaliikseen petokaloja, kuten haukea, taimenta, kuhaa ja ahventa.
Heittokalastuksessa on useita eri muotoja, kuten esimerkiksi jigikalastus sekä hauen ja taimenen heittokalastus.

Välineistö valitaan kohdekalan ja kalastusmuodon perusteella. Heittokalastajan perusvälineet ovat vapa, kela, siima ja viehe.

• Tutustu Prisman laajaan kalastustarvikevalikoimaan!

Vapa

Vavaksi kannattaa valita 7-jalkainen eli noin 2,1-metrinen vapa, joka on tehty hiilikuidusta tai sekoitemateriaalista. Vavan viehesuositus on 5–30 grammaa.

Kela

Heittokalastukseen on saatavilla kolmea eri kelatyyppiä. Suosituin niistä on helposti heitettävä avokela. Umpikela on yksinkertaisin käyttää, mutta avokelalla saa enemmän heittopituutta. Hyrräkela sopii pidempään kalastusta harrastaneelle, sillä sitä on hankalampi käyttää. Etuna on suurempi siimakapasiteetti.

Siima

Siima tulee valita kalastustapaan sopivaksi. Käytännössä siimat voidaan jakaa kahteen pääryhmään: monofili-  ja kuitusiimaan. Monofili on kalastajan yleissiima, joka kestää hankausta kuitusiimaa paremmin, ja sitä on helppo käsitellä, koska ei mene helposti sotkuun. Lisäksi monofilisiima on huomattavasti edullisempaa kuin kuitusiima.

Mitä ohuempaa siima on, sitä pidempiä heittoja on mahdollista tehdä. Suositeltava monofilisiima on paksuudeltaan 0,25 millimetristä, mutta kuitusiima voi olla ohuempaakin.

Kuitusiima taas on vetolujuudeltaan huomattavasti monofilisiimaa kestävämpi. Kuitusiimasta on etua etenkin heittouistelussa, koska ohuemmalla siimalla uistin lentää pidemmälle. Myös venymättömyydestä on etua, sillä sen ansiosta tuntuma vieheeseen on parempi kuin perinteisellä siimalla. Kuitusiiman huono puoli on, että talvella osa niistä jäätyy hyvin herkästi.

Vieheet

Yleisimmät heittokalastajan vieheet ovat vaaput, lusikat, lipat ja jigit. Alkuun pääsee muutamalla lusikkauistimella ja lipalla, joilla useimmat petokalat saa narrattua.
Jigit puolestaan ovat pehmeästä materiaalista valmistettuja vieheitä, jotka jäljittelevät kalojen, toukkien ja matojen ulkonäköä. Jigikalastus on tällä hetkellä trendikästä!

Vetouistelu on yksinkertaisimmillaan uistelua soutu- tai mökkiveneestä. Veneellä joko ajetaan tai soudetaan hiljalleen eteenpäin ja vieheet lasketaan noin 5-80 metrin päähän veneen perään. Vetouistella voi yhdellä vavalla, mutta pidempään harrastaneet uistelevat jopa 15–20 vavalla yhtä aikaa. Tällöin kannattaa hankkia vapateline, joissa vavat pysyvät tukevasti kiinni.

Etenkin harrastuksen alussa mökkiuistelija voi uistella tavallisilla heittokalastusvälineillä. Umpikelallinen vapa sopii tähän tarkoitukseen, mutta uistelijalle paras valinta on kunnollisella jarrulla varustettu hyrräkela.

Vetouisteluvapa saa olla jäykempi ja painavampi kuin heittovapa. Vavan sopiva pituus on noin 2,1 metriä ja suositeltava siiman paksuus vähintään 0,30 millimetriä. Vetouistelussa ovat yleistyneet myös venymättömät kuitusiimat, joiden paksuudeksi riittää 0,25–0,30 millimetriä.

Yleisimpiä vetouistelijan vieheitä ovat vaaput ja lusikat. Monelta löytyy lisäksi usein muun muassa vetoperhoja. Muita uistelijan varusteita ovat kookas haavi ja nostokoukku.

Hyvin huolletut kalastusvälineet toimivat paremmin. Myös välineiden huolellinen käsittely ja säilyttäminen pidentävät niiden käyttöikää huomattavasti.

Ennen kalastuskauden alkamista kannattaa tarkistaa ja vaihtaa siimat, putsata ja tarvittaessa purkaa kela sekä putsata ja öljytä se kevyesti. Kelat tulisi huoltaa säännöllisesti ainakin kerran kalastuskauden aikana, mutta jos välineitä käytetään aktiivisesti, huolto on hyvä tehdä vähintään joka 10. käyttökerran jälkeen.

Merellä kalastavan kannattaa huuhdella välineensä aina makealla vedellä. Tällä estetään ruosteen syntyminen ja pidennetään huomattavasti välineiden käyttöikää.

Kalastusvälineet kannattaa säilyttää kuivassa paikassa, jossa ilman lämpötila pysyy reilusti nollan yläpuolella. Kesällä välineet on suojattava suoralta auringonvalolta.

Lapselle ei kannata valita liian raskaita kalastusvälineitä. Laadukkaat välineet, joilla on helppo kalastaa, pitävät alkuinnostuksen yllä.

Ongeksi kannattaa valita 3-4 metrinen vapa. Virvelöintiin sopii avokela, 2,4 metrinen kevyehkö vapa ja kuitusiima, joka on paksuudeltaan 0,25-0,30 millimetriä. Hyvä vaihtoehto on myös monofilsiima, joka ei sotkeennu niin helposti.

Lisäksi kannattaa valita muutama lusikkauistin ja lippa, jotka ovat painoltaan 10-30 grammaa. Siimaan sidottava ja uistimeen liitettävällä vaijeriperukkeella vältytään uistinmenetyksiltä, jos koukkuun sattuu tarttumaan esimerkiksi hauki, jolla on terävät hampaat.

Lähde: Suomen Vapaa-ajankalastajien keskusjärjestö ry: www.vapaa-ajankalastaja.fi

Muut kalastukseen tarvittavat välineet

Kalastajan kannattaa kuljettaa mukanaan ainakin puukkoa, pihtejä, haavia ja varavieheitä.

Myös vaaka, mittanauha ja kamera on hyvä olla mukana, jos mielii saada talteen saaliin tarkan painon ja pituuden.

Jos tarkoituksena on laskea kala elävänä takaisin, kalaa pitää kohdella varovasti eikä nostaa sitä kuivalle maalle. Tähän tarkoitukseen on erilaisia punnituspusseja, jolloin kala voidaan pitää vedessä ennen kuin se lasketaan takaisin.

Saaliiksi otettavia kaloja varten kylmälaukku on hyvä valinta kesän kalastusretkelle.

Kalasta turvallisesti

• Käytä aina pelastusliivejä. Etenkin lapsella liivit on hyvä pitää päällä myös rannalta kalastettaessa.
• Hanki puhelimeen vedenpitävä suojapussi.
• Pukeudu oikein. Vaatteiden on hyvä olla sateenpitävät ja riittävän lämpimät.
• Kerro läheisillesi, minne aiot suunnata.
• Ota mukaan ensiapupakkaus.
• Talvikalastuksessa mukana kannattaa pitää mukana naskalit ja köyttä.

Vinkkejä vastuulliseen kalastamiseen

• Huolehdi kalastusluvista. Pilkkiminen ja onkiminen ovat jokamiehenoikeuksia, muuhun kalastukseen tarvitset luvan.
• Kalasta vain niin paljon kuin jaksat syödä.
• Älä kalasta alamittaisia kaloja.
• Tee nopeasti päätös siitä, päästätkö kalan vapaaksi vai otatko sen mukaan. Älä roikota elävää kalaa turhaan kiinni vieheessä. Roikottaminen voi vaurioittaa kalan kiduksia, pään luustoa ja selkärankaa.
• Ruuaksi otettava kala tainnutetaan välittömästi iskulla päähän ja verestämällä.
• Älä jätä siimoja luontoon vaan pätki ne silpuksi roskikseen. Luontoon jätetyt siimat ovat hyvin vaarallisia linnuille ja muille eläimille.
• Sulje kuiville nostetun katiskan nielu langalla tai muulla vastaavalla, ja jätä tyhjennysluukku auki, etteivät linnut tai muut eläimet jää satimeen.