Nelikymppisenä kirjailija Juha Itkonen on alkanut huomata itsessään hamsterin piirteitä. Ruokakauppaan meneminen tuntuu hänestä oikeastaan aika kivalta.
"Kaupassa käyminen tyydyttää kai jotain turvallisuudentunnettani. Se muuttui kivaksi niihin aikoihin, kun sain perheen. Ehkä siihen liittyy jokin alkukantainen vietti, että on vähän niin kuin miehen kunnia-asia hankkia perheelle syötävää", Juha arvelee.
Hänen vaimonsa Maija on parempi kokki, mutta Juha tekee enimmät arkiruuat. Hän ei silti mielestään harrasta ruuanlaittoa eikä ole kulinaristi. Eikä hän jaksa tutkia reseptejä.
"Aika suppealla paletilla mennään: teen kanaa ja riisiä. Pojat tykkäävät. Vaimo on kasvissyöjä."
Juha saattaa myös loihtia kalakeiton, johon tulee kylmäsavulohta, sulatejuustoa ja pakastevihanneksia. Hän ylistää puolivalmisteita, sillä ne säästävät uskomattoman paljon aikaa.
"Aika suppealla paletilla mennään: teen kanaa ja riisiä. Pojat tykkäävät. Vaimo on kasvissyöjä."
Myös äidiltä opittu maanantaikala kuuluu Juhan perusruokien listalle. Ensin hän paistaa voissa pakasteseitiä. Sitten hän heittää sekaan herkkusieniä, suolaa ja valkopippuria ja lisää joukkoon ruokakermaa. Kala syödään keitettyjen perunoiden kanssa.
"Ja sen kanssa nautitaan salaatti, jossa on tietenkin kiinankaalia, suolakurkkua ja paprikaa. Ruoka on todella kunnianosoitus 1980-luvulle. Ja se on toiminut hyvin kaikkien mielestä."
Unohtumattomat mezet autiomaassa
Lähi-idän ruoat ovat Juhan herkkua. Hän rakastaa meze-pöytää, jossa tarjoillaan alkuruokana muun muassa hummusta, lammaslihapullia, grillattua munakoisoa, jugurttijuustoa ja salaatteja.
Kolme vuotta sitten Juha pääsi nauttimaan mezeistä Jordaniassa, missä hän oli tekemässä juttua lehteen. Helsingin etnoravintoloissa saa periaatteessa samanlaisia ruokia, mutta autiomaassa, pienessä ravintolassa lähellä Petran kaupunkia, ne maistuivat paremmilta kuin missään.
"Tajusin, että nyt on tuoreet raaka-aineet. Joimme ruoan painikkeeksi minttuteetä ja katselimme autiomaata, joka oli karuudessaan tavattoman kaunis."
Juha on huomannut, että myös ruoan rajallisuus lisää makunautintoa. Armeijassa oli kiva syödä mitä tahansa, kun oltiin leirillä, eikä ruokaa ollut mukana loputtomasti.
Juhan karmein ruokaan liittyvä muisto on koulun ruokalan kalapullakeitto.
"Jauhetusta kalasta oli pyöritelty pullia, jotka oli jostain syystä laitettu keittoon. Siellä ne olivat levähtäneet limaiseksi murenaksi. En saanut sitä alas."
Viikonloppuna dippaillaan
Juha haluaa jättää kahdelle pojalleen arkisia ja turvallisia ruokamuistoja. Sellaisiahan hänen laittamansa ruoatkin ovat.
"Pojat tykkäävät siitä, että viikonloppuna katsotaan yhdessä telkkaa ja syödään. Ja koska karkkia on turha aina syödä, vanha kunnon vihannesdippailu on meillä taas käytössä. Dipataan kurkkua ja porkkanaa."
Dippikastikkeen Juha maustaa muun muassa Dijon-sinapilla. Se on hänen suosikkinsa ja ainoa sinappi, jota hän käyttää. Hän laittaa sitä ihan kaikkeen, mihin sinappia vain voi laittaa.
Dijon-sinappi kuuluu neljän välttämättömän elintarvikkeen joukkoon, joita Juhan mielestä jääkaapissa pitäisi aina olla.
Dijon-sinappi kuuluu neljän välttämättömän elintarvikkeen joukkoon, joita Juhan mielestä jääkaapissa pitäisi aina olla. Ne kolme muuta ovat leipä, maito ja voi.
Ruokarauhaa Itkosilla vaalitaan sen verran, että kännykät on ruokapöydässä kielletty. Mutta koska Juha itse haluaa silloin tällöin syödessään lukea lehteä, lapsetkin saavat lukea sarjakuvia. Paitsi sunnuntaiaterialla. Perheessä halutaan säilyttää arjen ja pyhän ero.