Internet Explorer -selainta ei enää aktiivisesti tueta. Suosittelemme käyttämään sivustoamme esimerkiksi Google Chrome tai Mozilla Firefox -selaimilla.

Juha-Pekka Aikolan 18-vuotias Tuuli-tytär on kasvissyöjä ja perheen oma kokemusasiantuntija.

Härkäpapu hurmasi suomalaiset - viljelijän tarina

Teksti:
Leena Lukkari
Kuvat:
SOK
Julkaistu: 30.10.2017
|
Muokattu: 31.8.2020
Juha-Pekka Aikola hyppäsi traktorin rattiin viisivuotiaana ja menee yhä sekaisin äestyksestä. Viljelijä kertoo tarinansa.

"Maatilani edessä on järvi. Siihen liittyy mielikuva, joka on peruskivi kaikelle, mitä teen. Kuvassa järven poikki liukuu soutuvene, jota soutaa kymmenvuotias poika. Rannassa hän suuntaa navetalle. Poika on tullut lypsämään naapurin lehmät ja auttelemaan naapuria peltotöissä.

Tilaa pitää lapseton pariskunta, jolle poika ja pojan tarjoama apu ovat tärkeitä.

Vuodet kuluvat ja poika kasvaa mieheksi. Hän ostaa tilan itselleen, koska hän on kasvanut sen maahan kiinni kuin omaansa.

Poika oli isoisäni. Myös isästäni ja hänen veljistään tuli maanviljelijöitä.

Koulusta oli aina kova kiire pellolle töihin.

Minä hyppäsin traktorin rattiin viisivuotiaana. Koulusta oli aina kova kiire pellolle töihin. Kun sinne pääsin, en olisi tahtonut pois ollenkaan. Niitä selfieitä Valmetin ratissa ei olisi kestänyt kukaan!

Maanviljelys oli minulle kaikki kaikessa jo silloin. Muistan aina yhden ohrasadon, jonka kosteus oli täydellinen: 11,3. Sen kuivemmaksi ohra ei tule.

Olisin halunnut maanviljelijäksi heti aikuistuttuani, mutta sukupolvenvaihdos onnistui vasta kun olin reilusti yli kolmekymmentä. Välissä olin kymmenen vuotta töissä maatilan ulkopuolella.

Näin jälkeenpäin ajatellen ne vuodet olivat tärkeitä. Perehdyin tuotekehitykseen ja markkinointiin, opin ajattelemaan asiakasta.

Aloitin urani varhaisperunalla, mutta sitten Vladimir Putin pisti rajat kiinni elintarvikevienniltä ja perunan hinta romahti. Oli päätettävä, ripustanko hanskat naulaan. Hain vastauksia yrittäjäkurssilta, johon osallistui eri alojen yrittäjiä. Siellä ajatus pavusta alkoi itää.

Papu on myös ympäristöystävällinen: se sitoo typpeä ja tarvitsee hyvin vähän lannoitusta tai suojeluaineita.

Olen kiinnostunut biotaloudesta, joten pavut houkuttivat. Niillä saa pienemmällä panoksella paremman kannattavuuden kuin perunasta.

Papu on myös ympäristöystävällinen: se sitoo typpeä ja tarvitsee hyvin vähän lannoitusta tai suojeluaineita. Suurin osa maapallon väestön ravinnoksi käyttämästä proteiinista tulee pavuista ja linsseistä.

Alkoi tuntua, että Suomi on Islannin lisäksi ainoa paikka, jossa ei ymmärretä palkokasveista mitään. Siinähän oli selvä markkinarako.

Useimmin sain vastata tähän: miten tätä käytetään?

Härkäpavun saaminen markkinoille ei silti ollut helppoa. Kokeilin tuoreen pensaspavun myyntiä, mutta viisi vuotta sitten kuluttajat eivät vielä osanneet ostaa sitä. Koska osa kuluttajista tunsi soijarouheen, päädyin härkäpapurouheeseen. Se olisi vastaava kasviproteiinituote, mutta kotimainen. Siinä oli ideaa.

Uusi tuote herätti paljon kysymyksiä. Useimmin sain vastata tähän: miten tätä käytetään?

Muistan yhden aurinkoisen perjantai-iltapäivän, kun pidin tuote-esittelyä musta kokkitakki päälläni. Sisään purjehti eläkeikää hätyyttelevä saksalaissyntyinen turkisrouva, joka alkoi paasata, että tarjoilen köyhien ruokaa.

Kerroin, miten herkullista ja helppoa härkäpapurouheesta on valmistaa patoja tai keittoja, ja senkin, että olin tutustunut papuun ruokakulttuurin suurissa maissa Ranskassa ja Italiassa. Kyse ei siis ollut mistään köyhien ruoasta.

Eikö tämä papu lähde aukeamaan suomalaisille lainkaan?

Uskonpuute iski taas noin vuosi sitten: eikö tämä papu lähde aukeamaan suomalaisille lainkaan? Olin tahkonnut tappiota kaksi vuotta ja tilanne näytti huonolta. Kävin pankinjohtajan luona papupussin kanssa esittämässä ennusteita, johon hän hyvin neutraalisti vastasi, että katsotaan nyt.

Sitten S-ryhmä otti tuotteeni valikoimiin. Se tuntui hemmetin hienolta!

Propsit ja pojot siitä, että he uskoivat tuotteeseen. Kun nyhtökaura ja härkis lähtivät vetämään, myös härkäpapurouhe löysi kuluttajat.

Kaikkien vastusten jälkeen kiitollisuutta tuntee koko suku. Isäkin uskoo jo, että tässä on pojan oikea ammatti.

Olen intohimoinen kuin rallikuski, minun lajini vain on maanviljely. Innostukseni ei osoita laantumisen merkkejä. Vaimolla ja lapsilla on kestämistä, kun en muusta puhukaan.

Mikään ei voita fiilistä keväällä, kun äestetään. Se tuoksu, kun märkä maa nousee pintaan! Hetkeen sekoittuu jännitystä, odotusta ja optimismia. Se on elämänhalua. Sellaisena iltana kello saattaa käydä kymmentä, enkä malta lopettaa.

Vaimo on jo kypsynyt keväthuumaani.

Vaimo on jo kypsynyt keväthuumaani. Hän sanoo, että mene kavereitten kanssa sinne pellolle luukuttamaan.

Parhaiten fiilistäni ymmärtää toinen maanviljelijä. Kevään tuoma jännitys on tärkeä syy siihen, että rakastan maanviljelyä. On kihelmöivää ajatella, että jos nyt teen työni hyvin, saan nauttia hyvästä sadosta. Kunpa sen fiiliksen saisi viestittyä kuluttajille asti."

Härkäpapu

  • Sisältää paljon proteiinia, folaattia ja kivennäisaineita.
  • Liukoinen kuitu pitää yllä kylläisyyttä ja edistää suoliston hyvinvointia. 
  • Vapun tienoilla härkäpapu kylvetään. Juhannuksena varret ovat noin 20-senttisiä.
  • Heinä-elokuussa härkäpavun varsiin ilmestyy mustavalkoisia kukkia. Ontto varsi jatkaa reipasta kasvua. Tyven palot kypsyvät ensimmäisinä, latvuksessa on vielä raakileita.
  • Syyskuussa puolitoistametriseksi venähtänyt kasvi muuttuu pikimustaksi ja pelto näyttää kauhuelokuvan hautausmaalta. Sopivan kuivana päivänä pelto ajetaan puimurilla, joka erottelee kasvista pavut.
  • Härkäpapu oli Suomessa suosittu ravintokasvi, kunnes peruna ja herne syrjäyttivät sen 1700-luvun lopulla. Nyt sitä viljellään enemmän kuin koskaan.

Yhteishyvä kertoo, miten suomalainen ruoka syntyy.

Lue lisää

Härkis on kasvisperäinen vastine jauhelihalle

Ryhtyikö teini vegaaniksi? Tässä vastauksia mieltäsi vaivaaviin kysymyksiin

Katso reseptejä härkäpavusta

Lisää aiheesta