”Puolisot ovat vaihtuneet, mutta eukko on säilynyt” - Seitsemän paria kertoo erikoisesta harrastuksestaan

Tiia törmäsi netissä outoja urheilulajeja esittelevään videoon ja innostui eukonkannosta. Hän sai houkuteltua kisaparikseen ystävänsä Laurin. Treenit lenkkipoluilla herättivät hilpeyttä niin vastaantulijoissa kuin heissä itsessäänkin. Ensimmäisiin kisoihin mennessä ystävyksistä oli tullut pariskunta. Pari suhtautuu harrastukseen vakavasti. ”Kyllä mä koen, että se on meidän juttu”, Tiia sanoo.

Lauri rohkaisee mukaan kaikenlaisia ystävyksiä, pariskuntia ja kaveriporukoita: ”Vaikka lajin nimi on eukonkanto, kyllä sinne voi kaikki osallistua.”

Jaana ja Joni ovat kisanneet yhdessä vuodesta 2003, pidempään kuin yksikään muu pari.

Joni on Sonkajärven oma kasvatti. Hän aloitti eukonkannon 18-vuotiaana vuonna 1996 ja pitää hallussaan mitalitilaston kärkipaikkaa. Kisat Sonkajärvellä ovat molemmille kesän odotetuin tapahtuma, kuin sukujuhla. Laji on tuonut kisaparin elämään ennakko luulottomuutta, tavoitteellisuutta, kuntoilumotivaatiota ja paljon ystäviä.

”Puolisot ovat vaihtuneet, mutta eukko on säilynyt”, tuumaa Joni kehuessaan yhteistyötä Jaanan kanssa. ”Joni on aina puhutellut minua eukoksi, ja se on aiheuttanut sekaannusta. Mutta tämä liitto on kestänyt hyvin. Pisin liitto, joka on kummallakaan ollut”, jatkaa Jaana.

”Meille tuli osuma deittipalvelu Tinderin kautta. Heitin Melindalle vitsillä, että lähdetkö eukonkannon MM-kisoihin”, kertoo Lare. Melinda ihmetteli kysymystä, mutta yllytyshulluna asia kuitenkin kutkutti. Olisihan paikka treffeille myös julkinen eli turvallinen. Elettiin vuotta 2015.

”Hirveän hauskaa meillä oli”, hän muistelee. Parisuhdetta osumasta ei syntynyt, mutta samanlainen mielenlaatu ja rakkaus urheiluun yhdistivät. Ystävykset ovat kisanneet eukonkannossa neljästi ja kiertäneet muissakin erikoisemmissa urheilukilpailuissa.

Kristian oli kävelemässä Suomen halki, kun matkalle osui Sonkajärvi eukonkantokisoineen. Koska vaimoa tai kannettavaa kaveria ei ollut, kisasi Kristian yhdessä niin kutsutun lainaeukon kanssa.

Kun Kristian oli myöhemmin uudella retkellä Suomen halki, hän tutustui ukrainalaiseen, Suomeen muuttaneeseen Annaan. He ystävystyivät, menivät naimisiin aprillipäivänä – ja vasta sen jälkeen rakastuivat. Nyt he haaveilevat yhteisestä osallistumisesta eukonkantokisoihin. ”Kannustamme hulluttelemaan. Se on mielenkiintoista elämää”, Kristian sanoo.

Pariskunnan sohvalla on t-paidoista ommeltu viltti, jossa komeilee Eukonkannon MM-kisojen tunnus. Kumpikaan ei muista, mistä idea osallistumiseen tuli. Mutta kun osallistumisesta oli päätetty, ei siitä enää haluttu perääntyä.

Meri ja Frans ovat keskenään hyvin samankokoisia, mikä on eukonkantopareille epätyypillistä. Kisassa he huomasivat, että rataa ei ole optimoitu lyhyille ihmisille. Fransia jännitti erityisesti vesieste, kun hän mietti, miten kauan Meri joutuu olemaan pinnan alla.

”Raskas laji. Aivan järjettömän raskas”, muistelee Meri, mutta lisää, että tosi hauskaa oli silti. Tarkoitus on ottaa vielä uusiksi.

”Laji näyttää hauskalta, mutta kun lähtökäsky tulee, ei siinä hirveästi naurata”, kertoo Taisto 25 vuoden eukonkantokokemuksella.

Juuri lajin rankkuus on kuitenkin koukuttanut, ja Taisto on yksi parhaiten menestyneimpiä lajin harrastajia. Viimeisimmät pari vuotta kilpaparina on toiminut Katja, jonka Taisto löysi Facebook-ilmoituksen avulla. Katja vastasi Taiston ilmoitukseen kiireen keskellä ruokatunnilta ja oli jo ehtinyt unohtaa asian, kun Taisto soitti takaisin. Telinevoimistelua ja cheerleadingiä harrastanut Katja ajatteli, että kantoasento tuskin tuottaa hänelle ongelmia. Yhteistyötä päätettiin kokeilla.

Ensimmäiset kisat olivat pian Puolassa, ja sieltä tuli voitto. Sen jälkeen pari on kahminut kärkipaikkoja ympäri maailman ja treenaa yhdessä viikoittain. Molempien puolisot kulkevat kisamatkoilla mukana, ja perheet viettävät aikaa yhdessä vapaa-ajallakin.

Pariskunta oli pitänyt yhtä vasta tovin, kun Outi keksi, että he voisivat kokoeronsa vuoksi pärjätä eukonkannossa. Mutta sitten syntyikin lapsi, mentiin naimisiin ja syntyi toinen lapsi. Elettiin ruuhkavuosia.

Kun viimein koitti mahdollisuus kisata, pariskunnalla oli aikaa treenata kiertämällä talonsa kertaalleen kantoasennossa. Kumpikaan ei tiennyt lajista muuta kuin mitä olivat uutisten loppukevennyksistä nähneet. Kisat olivat rankka kokemus. ”Mietin, että päästäänkö me ikinä maaliin.”

Pariskunta arvelee, että voisi ottaa kisat uusiksi, kunhan perheen kolme lasta ovat vanhempia. Henri haluaa oikaista yleisen eukonkantoa koskevan harhan: ”Suorituksena se ei ole loppukevennys.