Matkalla Helsingin juurille

Puuportaat ja polku johdattavat Kellomäen kalliolta Vanhankaupungintielle. Reitti muistuttaa pientä viidakkoa: vehmaat lehtipuut kurottavat kohti taivasta, kukkivat sireenit tuoksuvat ja linnut laulavat. Aivan kallion juuressa kulkee Vanhankaupungintie, joka on varsinkin polkupyöräilijöiden suosima väylä. Sitä pitkin sujahtaa hetkessä Lahdenväylän kupeesta Koskelantieltä Hämeentielle.

Tämä puistomaisen rauhallinen, luonnon valtaama alue on Helsingin alkuperäinen sydän. Nykyisen Vanhankaupungintien varrella sijaitsivat alku-Helsingin raatihuone ja sen edustan tori sekä alueen kirkko. Yksikään niistä ei ole enää pystyssä. Hautausmaata reunustava yli 450-vuotias kiviaita on yhä ennallaan, ja alun perin maalattiaisen kirkon muoto ja koko piirtyvät esiin rakennuksen kivijalan rajaamasta hiekka-alueesta.

Ylitsepursuavan vihreyden keskellä on vaikeaa kuvitella, että kaupungin ensimmäisinä vuosikymmeninä alue oli puuton. 500–600 asukkaan Helsinki muodostui pienistä harmaista hirsituvista, joiden ylle kaupungin ykkösrakennukset, kirkko ja kaksikerroksinen raatihuone, kohosivat. Asukasmäärä tuntuu nykyhetken näkökulmasta naurettavan pieneltä, mutta arkeologi Jaana Mellasen mukaan näin ei ollut yli 400 vuotta sitten.

"Helsinki oli 1500-luvun lopulla tuikitavallinen, keskisuuri kaupunki Ruotsin valtakunnassa", kertoo kaupungin-museon kuva-arkistossa tutkijana työskentelevä Mellanen. Hän on julkaissut hiljattain kaupungin alkuvaiheista kertovan historiallisen sarjakuva-albumin.

Kyliä ennen kaupunkia

Helsinki perustettiin aikoinaan keskiaikaisen Koskelan kylän maille. Sen syntysija mietittiin tarkasti: uusi kaupunki sijaitsi vastapäätä Suomenlahden toisella puolella olevaa Tallinnaa, ja Vantaanjoki oli hyvä kulkuväylä sisämaahan.

Kun kuningas Kustaa Vaasa antoi käskyn kaupungin perustamisesta, ei alue suinkaan ollut erämaata vaan melko tiheästi asutettua, kylien kirjomaa seutua. Helsingin pitäjäläiset asuivat pienissä kylissä, kuten suurin osa sen ajan muistakin suomalaisista.

Alku-Helsingissä meri aaltoili vain kivenheiton päässä kaupungin tuvista ja rantaviiva kulki parikymmentä metriä nykyisen Hämeentien itäpuolella. Nyt vesi on paljon kauempana, koska vanhaa vesialuetta on täytetty ja maan kohotessa rantaviiva on luontaisestikin karannut ulommas.

Vanhankaupungin laelta, Kellomäkenä tunnetulta kalliolta, merta näkyy enää vain pieni pilkahdus, kun Vanhankaupunginlahden selkä kimmeltää puiden latvusten aukosta. Muuten näkymät ovat lähinnä vihreää lehvästöä sekä lännessä kaupungin talojen kattoja. Vantaanjoen suulla Kuninkaankartanonsaari jakaa joen kahtia. Kesällä saari kätkeytyy puiden taakse, lehdettömänä aikana näkymät ovat avarammat.

Alku-Helsingissä meri aaltoili vain kivenheiton päässä kaupungin tuvista ja rantaviiva kulki parikymmentä metriä nykyisen Hämeentien itäpuolella.

Laiska kauppa, liian matala satama

Helsingistä oli tarkoitus muodostua kova kilpailija kauppakaupunki Tallinnalle. Uudessa kaupungissa kauppa ei sujunut toivotulla tavalla, ja Vanhankaupunginlahden perukalla oleva satama kävi liian matalaksi isoille laivoille. Melko pian pohdittiin kaupungin siirtämistä lähemmäs avomerta.

"Kauppa ja talous olivat jo 1500-luvulla tärkeitä asioita. Siten raha vaikutti myös Helsingin perustamiseen. Etuna oli myös se, että Turun ja Viipurin välinen Suuri rantatie kulki aivan kaupungin vieressä", Mellanen sanoo.

Ennen Helsingin perustamista alueen talonpojat kävivät itsenäisesti kauppaa Tallinnan suuntaan. Valtiovalta halusi suitsia toimintaa kaupungin perustamisella. Tuohon aikaan kaupankäyntioikeuden katsottiin kuuluvan vain porvareille, joilta kruunu keräsi tullimaksuja. Talonpojat jatkoivat kauppapurjehdustaan itsepintaisesti, ja kruunu jäi edelleen nuolemaan näppejään.

Vantaanjoessa olevalle saarelle rakennettiin kuninkaankartano, jonka tehtävänä oli edistää alueen taloutta ja toimia mallitilana talonpojille. Kustaa Vaasa odotti, että Helsingistä kehittyy Ruotsin itäinen suurkaupunki, mutta kuningas pettyi pahasti vierailtuaan kaupungissa 1555.

"Myös sodan uhka Venäjän kanssa vaikutti kaupungin syntymiseen, sillä Helsinki oli hyvä tukikohta. Kaupunki sijaitsi joukkojen kuljettamisen kannalta erinomaisessa paikassa", Mellanen jatkaa luettelemista.

Arki oli kovaa puurtamista

Rahan mahti näkyi myös helsinkiläisten arjessa. Monet taloista olivat ahtaita savutupia. Savupiiput ja lasi-ikkunat olivat merkki varallisuudesta. Myös vaatteet erottivat varakkaat porvarit ja muut parempiosaiset rahvaasta, sillä ne kertoivat tarkasti kantajansa yhteiskunnallisesta asemasta. Aatelisto käytti samettia ja silkkiä, porvaristo verkaa ja talonpojat sarkaa. Arkena myös aateliset pukeutuivat suhteellisen yksinkertaisesti, juhla-asut olivat erikseen.

Arkeologisissa kaivauksissa on Vanhastakaupungista löytynyt muun muassa viinilasien, oluttuoppien ja -kannujen sirpaleita, hopearahoja ja riippulukkoja sekä vanhoja kaivoja. Ne kertovat ensimmäisten helsinkiläisten elämästä mutkikkaiden, kiveämättömien ja kuraisten katujen varsilla.

Arki oli tasaista puurtamista ja elannon hankkimiseen kului käytännössä koko päivä. Suurin osa kaupunkilaisista oli vähävaraisia pienporvareita ja käsityöläisiä. Käsityöläisillä oli tarkat ammattikuntasäännöt, jotka pitivät sisällään myös etenemisen oppipojasta mestariksi.

Helsinkiläismiehet istuivat iltaa keskenään jonkun kotona tai krouvissa, joivat olutta ja pelasivat korttia tai lautapelejä. Tappelut olivat yleisiä, ja jopa yhteiskunnan eliitti turvautui väkivaltaan.

Sukulaisverkosto oli ensimmäisten helsinkiläisten vahvin tuki ja turva. Hyvä maine oli tärkeä, ja uskonnolla oli iso rooli arjessa. Varakkaat helsinkiläiset haudattiin kirkon lattian alle lähelle alttaria, rahvas sai tyytyä taaempana sijaitseviin hautapaikkoihin.

Tappelut olivat yleisiä, ja jopa yhteiskunnan eliitti turvautui väkivaltaan.

Talojen tilalle laitumia

Vuonna 1640 vasta 90-vuotias Helsinki päätettiin kenraalikuvernööri Per Brahen johdolla siirtää Vironniemeen eli nykyisen Kruununhaan kohdalle. Helsinkiläiset olivat vastahakoisia muuttamaan, ja siirtyminen sujui hitaasti, vaikka valtiovalta patisti siihen toistuvasti.

Muuttoliikkeen vaikutuksesta vanha kaupunki hiipui ja luonto alkoi vallata aluetta takaisin: entiset asuinkorttelit muuttuivat laitumiksi ja niityiksi. Seutu ei kuitenkaan hiljentynyt täysin, koska Vantaanjoen rannalla oleva viljamylly jatkoi toimintaansa ja tien varren kievari palveli matkalaisia.

Nyt metsittynyt ja puistomainen alue on rauhallinen. Vanhankaupunginkoskella on kyllä paljon kalastajia ja ulkoilijoita, mutta Vanhankaupungintien kulmilla näkyy vain pyöräilijöitä ja yksi koiranulkoiluttaja. Jaana Mellasen mukaan sekin on jo paljon.

"Yleensä täällä ei näe oikeastaan ketään", alueella usein vieraileva Mellanen sanoo.

Vaikuttaakin siltä, että kovin moni helsinkiläinen ei käy kotikaupunkinsa syntysijoilla ja monelle Helsingin alkuperäinen paikka on yllätys.

Nyky-Helsinkiä edustavat paikalla lähinnä Staran puistotyöntekijät. Kaupungin kesätyöntekijät Laura Varis ja Sara Aronen tietävät liikkuvansa Helsingin syntysijoilla. Aluetta he kuvaavat mukavaksi työpaikaksi.

Kaupungin kasvu jatkuu

Muutto Vironniemelle ei tehnyt helsinkiläisten elämää kertalaakista helpommaksi. Vuonna 1710 kaupunkiin iski rutto, joka surmasi lähes puolet asukkaista. Hieman aiemmin vuonna 1703 perustettiin Venäjällä Pietarin kaupunki, mikä heijastui myös Helsinkiin. Venäläiset miehittivät Helsinkiä 1713–1721 ja uudelleen vuosina 1742 ja 1743.

Sveaborgia eli Suomenlinnan merilinnoitusta alettiin rakentaa vuonna 1748, kun Ruotsi oli menettänyt suurvalta-asemansa ja merkittävimmät itäiset linnoituksensa. Linnoitustyömaa kasvatti Helsingin asukaslukua selvästi.

Vuonna 1808 venäläiset piirittivät Viaporina tunnettua Suomenlinnaa ja linnoitus antautui. Piirityksen aikana syttyi tuhoisa tulipalo.

Helsinki siirtyi reiluksi sadaksi vuodeksi venäläisvallan alle, ja Helsingistä tuli Suomen suuriruhtinaskunnan pääkaupunki vuonna 1812. Pääkaupunkiroolin vanavedessä yliopisto siirtyi Turusta Helsinkiin vuonna 1827.

1900-luvulla Helsinki kasvoi nopeasti, ja kasvu näyttää jatkuvan 2000-luvulla. Väestöennusteen mukaan vuonna 2050 Helsingissä on jo yli 700 000 asukasta, kun viime vuodenvaihteessa väkiluku oli noin 620 000. Suuri osa kasvusta on muualta tulevaa muuttoa. Sekin on eräänlaista juurille palaamista. Helsingin syntyessä kuningas nimittäin määräsi Porvoon, Tammisaaren, Rauman ja Ulvilan porvarit muuttamaan uuteen kaupunkiin.

Lähde: Jaana Mellasen historiallinen sarjakuva-albumi Helsinki ennen Helsinkiä (2015).

Osuustoiminta on ollut näkyvä osa Helsingin kehitystä

1905

Osuusliike Elanto perustetaan.

1907

Elannon liiketoiminta alkaa. Ensimmäinen kivijalkamyymälä sijaitsee Katajanokalla Luotsikatu 5:ssä. Aluksi myydään vain leipää, maito tulee mukaan vielä samana vuonna.

1908

Elannon kasvu on nopeaa, ja sillä on jo 14 omaa leipä- ja maitomyymälää. Ensimmäinen kahvila avataan Mikonkatu 8:aan. Se on suunnattu varakkaalle väelle, seuraavana vuonna perustetaan edullisempi kahvila Roobertinkadulle.

1912

Elanto perustaa oman meijerin.

1914

Syksyllä Elanto ostaa talousahdinkoon ajautuneen Helsingin Työväen Osuuskaupan, jolla on seitsemän myymälää. Oston ansiosta Elannosta tulee nykyhelsinkiläisten tuntema ruokakauppaketju.

1915

Ensimmäinen maailmansota kasvattaa osuustoiminnan suosiota. Kasvusysäyksiä tulee myös 1930-luvun lamassa ja 1940-luvun sotien aikana.

1919

Helsingin Osuuskauppa HOK perustetaan.

1920

Elanto perustaa tavaratalon Hakaniemeen. Sitä kutsutaan aluksi Siltalan tavarataloksi.

1936

HOK avaa yli tuhannen hengen ravintolan Lasipalatsissa.

1947

Liiketoiminta käynnistyy nykyisessä Sokoksen talossa vähitellen. Uusi 1 250-paikkainen ravintola "Hehtaarihokki" sijoitetaan toiseen kerrokseen.

1950

Helsinki kasvaa rajusti, mikä näkyy myös kauppojen määrässä. Vuosikymmenen lopulla Elannolla on lähes 500 ja HOK:lla yli 200 ruokakauppaa pääkaupunkiseudulla. Matka kauppaan ei saanut ylittää 200:aa metriä eikä kauppamatkaan saanut kulua yli kahta minuuttia.

1952

Ensimmäinen Sokos-tavaratalo avataan Helsingissä.

1960

HOK perustaa 60-luvulla paljon eri toimialojen kauppoja, Elannossa kehitys on alkanut jo aiemmin.

1972

HOK avaa Hotelli Hesperian.

1973

Kannelmäen EKA-market avataan.

2004

HOK-Elanto syntyy, kun Helsingin Osuuskauppa ja Osuusliike Elanto yhdistävät toimintansa.

2015

HOK-Elanto näkyy Helsingin katukuvassa. Vanhat rakennukset, kuten Elannon ja HOK:n entiset pääkonttorit, kertovat osuustoiminnan merkityksestä.