”Uuden Sokos-tavaratalon avautuminen Tampereella vuonna 1974 oli merkkitapaus. Olin hakenut tavarataloon töihin somistajaksi ja aloittanut työt jo ennen avajaisia. Mallinukkeja oli valtavasti, ja ikkunoiden somistamisessa meni viikkoja.
Muoti on kiinnostanut minua aina. Olin ollut muoti-ilmoitusten mallina Aamulehdessä ja esiintynyt näytöksissäkin. Meitä somistajia oli Sokoksella kaikkiaan yhdeksän. Näyteikkunoita oli parikymmentä, ja lisäksi myös osastoille tehtiin näyttäviä esillepanoja. Myös muotinäytöksiin sovittelin malleille asukokonaisuudet kenkineen, hattuineen, koruineen ja solmioineen.
Somistajan paraatipaikka oli Hämeenkadun ja Kuninkaankadun kulmaikkuna, jossa oli kolmemetrinen pyörivä alusta.
Siihen tehtiin kaikkein näyttävimmät esillepanot.Vappuna ikkunaan saatettiin tuoda näytille uusi auto, ja nuket puettiin vappuasuihin. Myös jouluikkunat saivat etenkin lapset liimautumaan ikkunoiden ääreen.
Kerran loimme nyrkkeilyaiheisen farkkuikkunan, joka noteerattiin amerikkalaisessa aikakauslehdessäkin. Pyörivälle alustalle oli rakennettu nyrkkeilykehä, ja nukeilla oli nyrkkeilyhanskat ja puhekuplat. Kivaa se oli, mutta myös fyysisesti aika raskasta työtä.
Työskentelin Sokoksella kaikkiaan 36 vuotta, ja sinä aikana näin muodin kaikki ilmiöt. 1970-luvulta jäivät mieleen isot graafiset kuviot, keltaisen ja oranssin sävyt ja housupuvut. 1980-luku toi tullessaan valtavat olkatoppaukset, mutta myös hiihtarit ja isot röyhelökaulukset. 1990-luku oli Levi´s-farkkujen, nappiverkkareiden, vyölaukkujen ja tuulipukujen voittokulkua, 2000-luku taas toi matalat vyötäröt, napapaidat ja leggingsit.
Muoti innosti aina. Eikä se ole vieläkään laantunut.”