Sokos täyttää 70 vuotta – myyjät Orvokki, Kaija ja Tomi kertovat muistoja muodin vuosikymmeniltä

”Uuden Sokos-tavaratalon avautuminen Tampereella vuonna 1974 oli merkkitapaus. Olin hakenut tavarataloon töihin somistajaksi ja aloittanut työt jo ennen avajaisia. Mallinukkeja oli valtavasti, ja ikkunoiden somistamisessa meni viikkoja.

Muoti on kiinnostanut minua aina. Olin ollut muoti-ilmoitusten mallina Aamulehdessä ja esiintynyt näytöksissäkin. Meitä somistajia oli Sokoksella kaikkiaan yhdeksän. Näyteikkunoita oli parikymmentä, ja lisäksi myös osastoille tehtiin näyttäviä esillepanoja. Myös muotinäytöksiin sovittelin malleille asukokonaisuudet kenkineen, hattuineen, koruineen ja solmioineen.

Somistajan paraatipaikka oli Hämeenkadun ja Kuninkaankadun kulmaikkuna, jossa oli kolmemetrinen pyörivä alusta.

Siihen tehtiin kaikkein näyttävimmät esillepanot.Vappuna ikkunaan saatettiin tuoda näytille uusi auto, ja nuket puettiin vappuasuihin. Myös jouluikkunat saivat etenkin lapset liimautumaan ikkunoiden ääreen.

Kerran loimme nyrkkeilyaiheisen farkkuikkunan, joka noteerattiin amerikkalaisessa aikakauslehdessäkin. Pyörivälle alustalle oli rakennettu nyrkkeilykehä, ja nukeilla oli nyrkkeilyhanskat ja puhekuplat. Kivaa se oli, mutta myös fyysisesti aika raskasta työtä.

Työskentelin Sokoksella kaikkiaan 36 vuotta, ja sinä aikana näin muodin kaikki ilmiöt. 1970-luvulta jäivät mieleen isot graafiset kuviot, keltaisen ja oranssin sävyt ja housupuvut. 1980-luku toi tullessaan valtavat olkatoppaukset, mutta myös hiihtarit ja isot röyhelökaulukset. 1990-luku oli Levi´s-farkkujen, nappiverkkareiden, vyölaukkujen ja tuulipukujen voittokulkua, 2000-luku taas toi matalat vyötäröt, napapaidat ja leggingsit.

Muoti innosti aina. Eikä se ole vieläkään laantunut.”

”Kaikki olivat ihan, että ’wau’. Lahden uusi Sokos-tavaratalo, joka avattiin vuonna 1983, oli hieno työpaikka. Sinne minäkin olin päässyt töihin vaatemyyjäksi heti tavaratalon avauduttua.

Myyjä ei todellakaan ollut ’vain’ myyjä, vaan se oli arvostettu ammatti. Jokainen osasi oman alansa kuin vettä vain. Leninkiosastolla pukujen muokkaus asiakkaille oli kuin räätälintyötä.

Ryhdyin pian vastaamaan tavaratalon nuorten muodista ja toimin myös sisäänostajana. 1980-luvulle ominaista olivat hauskat markkinointitempaukset. Farkkumyyntiä edistämään saatettiin rahdata paikalle vaikkapa Harley Davidson -moottoripyörä.

Tuohon aikaan oli paljon suomalaisia vaatevalmistajia. Muotinäytökset olivat yleisömagneetteja, joissa vaatteita esittelivät Leena Sarvi ja muut ajan huippumallit. Myös vastavalittu missi saattoi vetää tavaratalon kolme kerrosta ihan täyteen ihmisiä.

Myöhemmin kouluttauduin pukeutumisneuvojaksi ja työskentelin tässä tehtävässä viisitoista vuotta. Aluksi mietin, voiko minusta tulla pukeutumisneuvojaa, kun itse pukeuduin omaan tyyliini muotivirtauksista piittaamatta. Ihmiset kuitenkin tykkäsivät siitä, että olin avarakatseinen.

Pukeutumisneuvojan ammattitaitoon kuuluu myös rohkeus hyväksyä asiakkaan oma tyyli. Sitä ei lytätä.

Vuosien myötä sain myös erityisen roolin transsukupuolisten asiakkaiden pukeutumisneuvojana. Vielä 2000-luvun taitteessa oli yleistä, että he olivat saattaneet kohdata alentavaa palvelua vaateliikkeissä. Heitä tuli minulle pukeutumissuunnittelun asiakkaiksi myös Helsingistä ja Tampereelta."

”Olen aina ollut kiinnostunut muodista, sillä äitini on ompelijana tartuttanut meihin lapsiinkin kiinnostuksen muotiin ja vaatteiden laatuun.

Kiinnostus kasvoi yläasteiässä, jolloin aloin kavereideni kanssa seurata trendejä enemmänkin. Asuin Pohjois-Pohjanmaalla, josta käytiin usein myös Ruotsissa vaateostoksilla. Oulun Sokoksesta minulle on jäänyt lapsuuden fiilismuistoja tavaratalon ihanuudesta ja kivoista myyjistä.

Opiskelin ulkomaankauppaa, ja tulin alun perin työharjoitteluun miesten muodin puolelle Hakaniemen Elantoon, josta myöhemmin tuli Hakaniemen Sokos. Sillä reissulla ollaan vieläkin. Minulla on ollut vuosien varrella monta eri toimenkuvaa. Tällä hetkellä työskentelen Sokos-ketjun miesten pukeutumisessa toisena valikoimapäällikkönä, vastuualueenani puvut, ulkoilu, aluspukeutuminen ja klassinen casual -pukeutuminen.

Omana aikanani olen nähnyt miestenkin pukeutumisen muuttuvan yksilöllisempään suuntaan. Enää meillä ei myydä kahtasataa samanlaista bleiseriä, vaan asiakkaat hakevat omaa stailia. Trendi ei ole enää ikäkysymys – on vain eri tyylejä pukeutua.

Muitakin isoja ilmiöitä olen havainnoinut. Muistan, miten isot kansainväliset ketjutoimijat tulivat 1990–2000-luvuilla Suomeen, ja muodin piti olla nopeaa ja edullista. Minua se trendi vähän tyrmistytti. Olen aina kannattanut laatuun satsaamista, ja olen huomannut, että yhä useammat asiakkaat miettivät samaa.

Nyt arvostetaan kestävää kehitystä, ja etenkin nuoret ovat valveutuneita kuluttajia.

Kestävän kehityksen trendiin liittyy myös myyjän ’uusi tuleminen’. Hyvä, osaava myyjä on arvossaan.

Olen oppinut tältä työltä ja näiltä ihmisiltä ihan kaiken. Tykkään myös osuustoiminnan ideologiasta ja olen iloinen sen arvostuksen noususta. Olemme asiakkaiden omistama, joten toivomme, että osaamme tarjota heidän haluamiaan juttuja.

Itse olen tunnepukeutuja. Minusta on mukava pukeutua välillä trendikkäämmin, välillä taas klassisemmin. Rakastan luksusta, ja minusta on ihanaa olla tekemisissä huippumerkkien kanssa – vaikkapa jonottaa Guccin liikkeeseen ja tutustua siihen palvelukulttuuriin. Kaikkea ei välttämättä tarvitse saada omaksi. Usein riittää, että saa ihastella upeita materiaaleja ja viimeistelyä."