Tämä on joulupöydän kielletty keskustelunaihe

Olen monella tapaa onnekas, sillä joulumuistoni ovat lähinnä onnellisia. Mutta yksi hyvin tavanomainen ilmiö on näkynyt niin omissa kuin lähipiirinkin jouluissa voimakkaasti. Nimittäin (joulu)ruokarauhan puute. 

Joulu tuo ihmiset yhteen ruoan äärelle, ja saa näin aikaan myös arjesta poikkeavaa ruokapuhetta. Jos nautit jouluruuasta antaumuksella, sinun ei tarvitse selitellä, että "dieetti alkaa kyllä sitten tammikussa". Ja jos haluat vielä yhden konvehdin, ota konvehti! Ei sinun tarvitse häpeillen todeta, että "ei pitäisi enempää", kun kätesi on jo konvehtirasialla.

Joulupöydässä osa ottaa asiakseen arvioida myös kanssaruokailijoiden lautasen sisältöä, ruoan määrää tai jopa kehoa. Kaikki tällainen puhe koskettaa jokaista paikalla olevaa ruokailijaa. Se luo ruuasta ja syömisestä vahingollista kuvaa, jossa ruoka pitää ansaita liikkumalla ja terveellinen ruokavalio "tuhoutuu" jouluherkuttelun takia. 

Huomio ei kohdistu pelkästään niihin, jotka nauttivat jouluruuasta tosissaan. Vegaanit ja kasvissyöjät saavat osakseen päivittelyä ehdottomuudestaan ja huokailuja siitä, kuinka vaikeaa emännän on loihtia ruokavalion mukaista tarjottavaa.

Kyllähän sitä nyt voisi syödä normaalisti tämän kerran, kun on juhlatkin! Ja kinkku on muuten kovalla työllä paistettu! 

Huomauttaisin kuitenkin, että lihan tehotuotanto ja siihen liittyvät eettiset ongelmat vaan eivät valitettavasti juhlahumussa mitätöidy. 

Joulupöydässä eivät pääse helpolla nekään, joka syystä tai toisesta kieltäytyvät alkoholista. En itse juo alkoholia, ja juomattomuuden takia on aina yhtä juhlallista kuulla raskausepäilyjä. 

Sivuutan tällaiset utelut useimmiten kiusaantuneen epämääräisellä mutinalla. Oikeasti haluaisin vastata, että  “kiitos kysymästä, en ole raskaana, mutta en myöskään halua kokea krapulassa itsetuhoisia ajatuksia.” 

Muistan elävästi lapsuudesta monet kerrat, kun ruokapöydässä keskityttiin hyvän ruoan sijaan pohtimaan sen epäterveellisyyttä, kehon koostumusta ja ylensyöntiä. Erityisesti mieleeni ovat jääneet eräät lapsuuden pikkujoulut. Ruoka oli ihanaa, ja olisin halunnut ottaa lisää, mutta aikuisten taivastelun keskellä en yksinkertaisesti kehdannut.

Myöhemmin nappasin salaa keittiössä vielä yhden joulutortun ja mutustelin sitä onnellisena piilossa muiden katseilta ja mielipiteiltä. Eräs tuttavamies kuitenkin yllätti minut ja intoutui kommentoimaan: “Kylläpäs sulle nyt tuntuu herkut niin kovasti maistuvan. Etkö jo tarpeeksi saanut?”

Oma mieleni lisäsi hiljaisesti tähän kommenttiin vielä loppukaneetin "senkin ahne sika" - ja häpesin valtavasti.

Vahingollisen ruokapuheen ja kommentoinnin taustalla voi olla myös hyvä tarkoitus tai aito huoli läheisestä, mutta näiden keskustelujen käyminen ei kuulu ruokapöytään, eikä liioin juhliinkaan. Vanhempien sukupolvien taivastelut lihomisesta tai laihtumisesta kuuluvat vain kauas menneisyyteen, eikä niitä viljelemällä aiheuteta muuta kuin pahaa mieltä ja lisäahdistusta.

On kovin surullista, että joulupyhien ainutlaatuista yhteistä aikaa hukataan täysin turhalla ja vahingollisella ruokapuheella. Itse panostan mieluummin esimerkiksi kuulumisiin, henkeviin keskusteluihin tai armottomaan poliittiseen väittelyyn isäni kanssa.

Siispä ehdotan, että emme tänä jouluna kommentoi omaa tai kanssaruokailijoiden syömistä mitenkään. Päivittele mieluummin vaikka säätä. Pääkaupunkiseudulla kun jännitetään ilmeisesti aattoon asti, tuleeko joulusta lumeton.