"Kyllästyin sukujouluihin" – Lukijat kertovat, miten saivat omannäköisen joulun

Lapsuudenperheen, suvun tai puolison suvun joulunvietto voi olla sellaista, josta itse ei niin välitä. Mutta voiko perinteistä irrottautua? Milloin on aika luoda omannäköiset jouluperinteet?

Kysyimme lukijoilta Yhteishyva.fi:ssa julkaistussa kyselyssä, missä vaiheessa elämää he ovat alkaneet viettää omannäköistä joulua. Muun muassa näin vastattiin.

”Joulustani tuli omannäköinen 18-vuotiaana, kun muutin omaan asuntoon silloisen poikaystäväni kanssa. Silloin aloimme viettää jouluaaton kahdestaan. Se oli hyvä ratkaisu, koska kun saimme lapsia, meidän ei tarvinnut perustella kenellekään, miksi haluamme olla vain oman perheen kesken jouluaaton.”

”Vanhempien kanssa yhteisellä päätöksellä on oltu yli kymmenen vuotta joulut ulkomailla reissussa. Loistava päätös! Ikimuistoisia matkoja ja kokemuksia. Matkailu todellakin avartaa”

”En vieläkään vietä omannäköistä joulua, mutta muutama vuosi sitten, 30-vuotiaana, omia toivomuksiani alkoi mennä läpi perhepiirissä esim. jouluruuan suhteen. Toki joudun itse ne ruuat tekemään. Äitiä tämä ei miellytä. Vaikka teen itse kalkkunat ja muut, äiti silti puuttuu tekemisiin.”

”Ennen kuin täytin 40, en viettänyt omannäköistä joulua. Nyt joulu menee näin: valikoitu ystäväseura, ei lahjoja, oma rauha, ei kaupallisuutta, ei krääsää. Kinkku, laatikot ja herneet suolaliemessä.”

”Kun muutin omilleni, aloin todellakin laittaa joulua. Tehdä hyviä ruokia ja koristella kotia. Pakata lahjoja kauniisiin paketteihin, käydä hautausmaalla aattoiltana viemässä isovanhemmille kynttilät. Lapsuudenkodissani ei joulua oikein laitettu mitenkään.”

”Kun lapset syntyivät, aloin miettiä joulua lasten ja oman jaksamisen kannalta. Paikkoja oli monta, mihin mennä. Kävimme niissä, ja niihin luotiin tietyillä perinteillä aina lapsille tuttu joulu. Näin lapset viettivät joulua eri paikoissa ja eri tärkeiden ihmisten kanssa. Kaikki nauttivat! Myöhemmin, kun lapset kasvoivat, tehtiin pysyvä joulu omaan kotiin lähiperheen kanssa.”

”Olin 25-vuotiaana ensimmäistä kertaa jouluna yksin, kyllästyneenä sukujouluihin. Aina oli paljon ihmisiä, meteliä, lahjoja, liikaa ruokaa. Yksin ollessa sain lukea hyviä kirjoja, oli rauhallista ja hiljaista. Sain syödä mitä halusin, sain tehdä kaiken oman aikataulun mukaan.”

”18-vuotiaana itsenäisyys alkoi, ja jätin riitaisan lapsuudenperheeni jouluperinteet taakseni. Ei enää pelkoa riidoista, alkoholista, väkivallasta. Päätin itse, missä, miten ja kenen kanssa jouluni vietän. Oli hurja tunne ymmärtää, ettei tarvitse olla varpaillaan koko ajan, takki ja kengät valmiina eteisessä pakoon lähtemistä varten. Sain itse päättää, mitä söin tai join, valvonko vai en.”

”Kun olin 30, jäätiin jouluksi omaan kotiin. Jos mummot, ukit ja omat sisarukset halusivat jouluna nähdä, niin kävivät joulupäivänä kahvilla ilman suurempia ohjelmanumeroita.”

”Kahdeksan vuotta sitten, päälle nelikymppisenä, aloin viettää joulua kahdestaan puolisoni kanssa. Teimme ruokia, joita itse halusimme syödä. Halusin kerrankin oman kuusen ja koristelin sen omilla vuosia keräämilläni koristeilla. Tärkeintä oli tunnelma, kiireettömyys ja rauha, ei muiden odotusten täyttäminen.”