Näin Mari Karppisen lapsi saa tehdä, vaikka moni amerikkalaislapsi ei

Oli yksi niistä harmaista viikonlopuista, kun New Yorkissa oli satanut taukoamatta. Puhelimeni piippasi tekstiviestin merkiksi. Viesti kuului:

”Kyle hyppii seinille. Onko teillä jotain sadepäivän suunnitelmia?”

Viestin lähetti naapurini, Kylen äiti. Kyle on 2-vuotiasta lastani Almaa reilun vuoden vanhempi, ja minua huvitti viesti, sillä yleensä kyseinen naapuri ehdottaa leikkitreffejä vain, kun he eivät halua mennä ulos.

Alma oli kuitenkin nähnyt jo ikkunasta kaatosateen ja tiesi, että se tarkoitti vain yhtä asiaa – lätäköitä.

Olimmekin jo kiskomassa kurahousuja Alman jalkoihin. Vastasin naapurille, että olemme menossa leikkipuistoon, yritetään leikkitreffejä päiväunien jälkeen.

Kutsuin heidät kohteliaasti mukaan, mutta naapuri kertoi jättävänsä tarjouksen väliin ja toivotti onnea matkaan.

En ollut naapurin reaktiosta yllättynyt, eihän Alman päiväkodissakaan mennä ulos sateella. En tiedä Alman lisäksi ketään muuta päiväkodin tai naapurin lasta, jolla olisi kurahousut tai kunnon sadevarustus.

Toista on Suomessa. Suomalaiset ystäväni, joilla on pikkulapsia, sanovat naurettavaksi ajatusta, että kurjalla kelillä jäätäisiin sisälle. Eräs tuttava tokaisi nauraen:

”Jos Suomessa jäätäisiin sisälle sateella, lapset olisivat syksystä kevääseen sisällä.”

Kun minä ja Alma pääsimme ulos, Alma oli riemuissaan. Kiittelin mielessäni Alman mummun Suomesta hankkimia kumisaappaita ja sadehousuja, kun Alma juoksi ja hyppi lätäköstä lätäkköön vesi lentäen.

Kyyryssä sateenvarjojen alla kävelevät koiranulkoiluttajat katsoivat ihmeissään Alman ja minun touhuja, sillä muita ei ulkona ollut kuin me, koirat, heidän omistajansa ja satunnaiset ruokatilauksien toimittajat.

Leikkipuistossa ei ollut ketään, ei siellä koskaan ole sadepäivänä. Alma tokaisi, ettei ole kavereita, mutta juoksi siitä välittämättä innoissaan lähimpään liukumäkeen.

Päiväunien jälkeen Alma, Kyle ja pari muuta naapurin lasta tapasi kerrostalomme aulassa. He kiljuivat ja juoksivat onnesta, me vanhemmat taas puhuimme small talkia.

Katsoin ulos, ja siellä satoi yhä. Mietin mielessäni, että onhan täällä sisällä lämpimämpää.

Seuraavalla Suomen-lomareissulla pidin silti huolen, että hankin Almalle vedenpitävän haalarin isommassa koossa. Se pitää Alman jalat kuivina ainakin tulevan talven lätäköissä.