Hieno, tuliterä potkukelkka. Elettiin vuotta 1952, kun pitkän säästämisen jälkeen 8-vuotiaan Kaarinan isä lupasi, että hän maksaa loput ja vei tytön kelkkaostoksille. Kotona isä hioi puunvärisen kelkan santapaperilla ja maalasi sen tytön toivomuksesta punaiseksi.
Helsinkiläinen Kaarina Sarimo, 71, muistaa vielä tunteen, kun hän huristeli uudella kelkallaan neljän kilometrin koulumatkan synnyinkaupungissaan Lahdessa. Hankinta oli pienelle tytölle iso, ja sitä osasi arvostaa.
Kelkan lisäksi Sarimon lapsuusmuistoihin kuuluu tavaratalo. Se oli tärkeä paikka, jonne suunnattiin vaateostoksille äidin kanssa. Kun vuosia karttui lisää, vaihtuivat makutuomareiksi ikätoverit. Heidän kanssaan suunnattiin usein tarkistamaan uudet houkutukset. Kun jollakin oli rahaa, ostettiin uusia hius-pinnejä, kenkiä ja mekkoja.
"Raha shoppailuun ei tullut suinkaan itsestään. Usein tiskasin ja kitkin mökin perunapeltoa. Säästöt hupenivat nopeasti kaupungin tavarataloissa", Sarimo muistelee nauraen.
Nyt haluamansa saa helpommin, kertoo eläkkeellä oleva pankkivirkailija. Toisinaan Sarimo tekee ostokset suunnitelmallisesti, joskus heräteostoksina.
"Kuten eilen Helsingin Sokoksessa. Lähdin etsimään baskeria, mutta löysinkin hansikkaat. Tai edellisellä reissulla, kun ostin blenderin sen vastustamattoman värin vuoksi. Sitä sai sekä pinkkinä että vihreänä! Mietin ostohetkellä, mahdankohan käyttää sitä koskaan. Huoli oli turha, käyttöön tuli."
Tavaratalo rakentaa minäkuvaa
Kuten Kaarina Sarimolla, ostaminen herättää meissä kaikissa mielikuvia, muistoja ja tarpeita. Koska maailmassa on kaikkea niin paljon tarjolla, saatamme väsyä jo pelkästä ajatuksesta löytää haluamamme tai tarvitsemamme tuotteen. Tässä kohtaa tavaratalojen tehtävä on helpottaa elämää.
"Tavaratalon tehtävä on käydä tavarapaljous ja tarjonta läpi ja löytää kohdeasiakkaalle valikoitu, uskottava ja sopivin rajattu vaihtoehtojen kokonaisuus. Asiakkaan pitää voida luottaa siihen, että tavaratalo tietää, mitä hän tarvitsee tai haluaa", kiteyttää myyntijohtaja Ulla-Maija Uusitalo S-ryhmän verkkokauppayhtiö S-Verkkopalveluista.
Ostaminen vetoaa myös tarpeeseen olla sosiaalisesti hyväksytty. Shoppailu määrittää, kuka olen ja mitä ennen kaikkea haluaisin olla. Etsimme tavaroista niitä osasia, jotka vielä puuttuvat ja joita kaipaamme minäkuvaamme. Ostoksilla mietimme, mitä tarvitsen, jotta olen kiinni ajassa ja mahdollisimman paras versio itsestäni. Siksi uusi tavara on asia, joka halutaan ja eletään.
Viekö meitä järki vai tunne?
Tavaratalokauppa on pohjimmiltaan vahvasti elämyksiin ja tunteisiin vetoavaa liiketoimintaa. Silti on tärkeää, että voimme olla uskollisia arvoillemme myös kuluttamisessa. SOK:n tavaratalo- ja erikoisliikekaupan ketjujohtaja Mika Laakson mukaan asiakkaan pitää kokea, että ratiopuoli ja emootio ovat kohdallaan.
Kauneus, pukeutuminen ja kodin sisustaminen toteuttavat tunnepuolta. Lisäksi koemme mielihyvää ilahduttavasta sekä yllätyksellisestä palvelusta, kuten valmiiksi esillä olevista asukokonaisuuksista tai myyjän tuomasta vaihtoehdosta, jota emme itse olisi osanneet ajatella etukäteen.
Järkipuolella käännämme katseemme arvoihin. Laakson mukaan osuustoiminnallisuus on vahvasti kasvava ja tavallaan palaava arvo niin liiketoiminnassa kuin yhteiskunnan arvomaailman kartalla.
"Osuustoiminnallisella tavaratalokaupalla on vahvat edellytykset pärjätä seuraavienkin sukupolvien arjessa. Siinä on vahva arvolataus ja lupaus sosiaalisesta kanssakäymisestä, vastuullisuudesta ja turvallisuudesta", Laakso sanoo.
Tunne ja järki kietoutuvat yhteen etenkin ostamisen syissä. Ostamisesta koituvan mielihyvän kun ei tarvitse olla vain itselle ostamista.
Vantaalaista Satu Rantalaista, 52, voisi luonnehtia intohimoiseksi shoppaajaksi. Hän saattaa kierrellä kaupoissa tuntikausia, mutta ostaa harvemmin itselleen.
"Tykkään ostaa lahjoja. Ostan perheenjäsenille, sukulaisille ja suvun lapsille aina, kun löydän jotain kivaa ja tarpeellista. Olen hintatietoinen, vaikka teenkin heräteostoksia. Joululahjojen ostamisen saatan aloittaa jo tammikuussa. Tosin jouluun mennessä lahjoja on kertynyt niin paljon, etten välttämättä edes löydä kaikkia komeroiden kätköistä", Rantalainen kertoo.