Hengästyin, kun kuulin ystäväni juhlavalmisteluista

”Varasin meille kotikampaajan! Hän tulee laittamaan koko perheen ja mamienkin hiukset juhlapäiviksi kuntoon.”

Kuuntelin hengästyneenä ystävätärtäni lähikylän joulumarkkinoilla, vin chaud eli kuuma viinikupponen kourassani.

Ystäväni oli suoriutunut vuodenvaihteen juhlavalmisteluista häikäisevän tyylikkäästi. Hän oli käynyt miehensä kanssa palkitussa paikallisleipomossa maistamassa joulun ja uudenvuoden jälkiruokahalkoja ja tilannut perheelle omansa. Samaan syssyyn he olivat vielä käyneet samppanjamaistiaisissakin (”Haluatko osoitteen, erinomaista!”) ja tilanneet laatikollisen uudenvuoden juhliin. Hanhenmaksa oli päätetty valmistaa uusin helpoin ohjein (mikroaaltouunissa!) ja vuodenvaihteen osteritoimittajakin jo katsastettu.

”Voisimmeko tulla teille juhlimaan uuttavuotta?” kysyin ja nauroin.

Me vietämme joulumme vuoroin Suomessa ja vuoroin Ranskassa, mutta uusivuosi sujuu useimmiten ystäväpiirissä kotiseudulla etelässä. Ranskalaiseen uuteenvuoteen, jota myös pyhän Sylvesterin päiväksi kutsutaan, valmistaudutaan äärimmäisellä pieteetillä ja parhain raaka-ainein.

Mutta harvassa ovat juhlat, jotka valmistuvat tyystin omin kätösin, päin vastoin. Uudenvuoden illallispöydissä kaupungin parhaat kondiittorit ja kalakauppiaat ovat puheenaihe. Hyviä palvelukokemuksia kierrätetään innokkaasti.

Pas de stress, ei stressiä!

Tukkakin kihartuu ammattilaisten käsissä: välipäivinä kampaamoiden ja kauneudenhoitoloiden varauskirjat näyttävät perinteisesti punaista. Ilotulituksistakaan ei tarvitse mattimeikäläisen huolehtia, sillä sellaisia paukuttaa ilmoille lähes jokainen seudun kylä. Ja niille, jotka eivät saa kutsuja kotijuhliin, ravintolat tarjoavat toinen toistaan herkullisempia uudenvuoden illallismenuita. Hienoimmista show-illallisista saa meidän seudullamme pulittaa jopa satoja euroja.

Missä tahansa uudenvuodenaattonsa viettääkin, päättyy se todennäköisesti iloiseen kuplivaan konfettisateeseen ja poskisuukkoihin. Tchin tchin!

Vuodenvaihteen kokoontumisista minulle mieluisimpiin kuuluu kuitenkin loppiainen – ehkä siksi, että se muistuttaa suomalaisesta joulutraditiosta. Silloin ystävät tulevat perinteiselle, mantelitäytteiselle kuninkaiden tortulle ja siiderille. Suomalaisen puuromantelin tapaan torttu pitää sisällään pienen posliiniesineen, jonka saaja saa painaa pahvisen kruunun päähänsä kuninkaan tai kuningattaren merkiksi. Tortun jakamiseen liittyy tarkka rituaali: pöydän nuorin painuu pöydän alle ja huutaa jakajalle, kuka saa aina seuraavan torttupalan.

Tortun, siiderin ja kruunun voi luonnollisesti ostaa valmiina kokonaisuutena lähileipomosta, kuinkas muutenkaan.

Sitten voikin jo hengähtää odottamaan uudenvuoden kortteja. Sillä siinä missä minä suomalaisena tuherran aina joulukorttini tortunpaiston ja joulupaketoinnin ohessa, ottaa ranskalainen rennosti ja lähettää omat toivotuksensa vasta tammikuun puolella.

Rentoa tulevaa vuotta! Meilleurs voeux!