Suomessa säikähdetään, jos jollain on paljon hajuvettä – Turhaa, ajattelee ranskalainen

Nainen avaa pullon, kastaa pienen paperisuikaleen sen sisälle ja antaa sen haistettavaksi.

Tunnistatteko? Hän kysyy.

Painan silmät kiinni. Tuoksuu tutulta – joku puu ehkä? Ei, se on basilika. Niinpä tietysti, naurahdan vaivautuneesti, kun naapuri saa ensimmäisellä oikein.

Kotikaupunkini Grasse tunnetaan hajuvesien kehtona. Sen huomaa monesta asiasta: Kujat pursuavat saippualiikkeitä, jäätelökaupassa voi valita ruusunmakuisen pallon ja lempikahvilakin tarjoaa cappuccinon kukkakoristein. Grassessa kukaan ei valita, jos ohikulkija tuoksuu voimakkaasti hajuvedeltä. Paitsi että tuoksut ovat oleellinen osa jokaisen persoonaa ja tyyliä, takaa ala myös monen työpaikan.

Hajuveden historia on Grassessa pitkä. Jo 1500-luvulla nahan parkitsijat keksivät peittää voimakkaan hajun hempeällä tuoksulla. Tietotaito on jopa kirjattu Unescon aineettoman kulttuuriperinnön listalle. Alueen ilmasto on otollinen muun muassa ruusulle ja jasmiinille, joista saadaan erinomaisia raaka-aineita. Esimerkiksi Diorilla ja Chanelilla on täällä omat kukkapeltonsa.

Tuoksuton maailma on tylsä, puuskahti eräs paikallinen parfymööri vieraillessani hänen ateljeessaan. Olin juuri kertonut hänelle, että Suomessa hajuvesipilviin suhtaudutaan useimmiten epäilevästi ja allergisia reaktioita peläten.

Hajuaisti on yksi perusaisteistamme, nainen muistutti. Miksei siitä siis nauttisi täysillä? Parfyyminsä tuoksuammattilainen kertoi suunnittelevansa jokaista asiakasta ja tämän tuoksumuistoja kuunnellen. Kukkapelto ja merituuli saattavat tuoksua erilaiselta muistelijasta riippuen. Joku taas saattaa kaivata elämäänsä eksotiikkaa ja haluaa myös tuoksua siltä. Tuoksu tuo eri hetkiin oman tunnelmansa.

Parfymööri kertoi käyttävänsä itse useitakin hajuvesiä päivässä: yhtä perheen kanssa, toista urheillessa ja kolmatta miehen kanssa romanttisilla illallisilla. Jokaiseen hetkeen kuuluu oma tuoksunsa ja tunnelmansa.

Suomalainen tuoksuherkkyys kuulostaa ranskalaisten korviin hämmentävältä. Tuoksuherkkyyshän ei ole sama asia kuin hajusteallergia, joka aiheuttaa iho-oireita, mutta oireet ovat toki todellisia. Herkkyys on yksilöllistä ja tottumuskin vaikuttaa. Allergia-, Iho- ja Astmaliiton mukaan tuoksujen täydellinen välttäminen saattaa jopa voimistaa oireita.

Itse olen päästänyt tuoksut arkeeni vähän kerrallaan. Tätä nykyä kotonani tuoksuvat paikalliset huonehajusteet, kynttilät ja saippuat. Olen oppinut arvostamaan sitä valtavaa tietotaitoa, jota parfyymin valmistaminen vaatii. Maltan pysähtyä erilaisten tuoksujen äärelle harjoittamaan vuosikausia uinunutta aistiani, oli kyseessä sitten naapurin keittiöstä kantautuva tuoksu, kahvilan ikioma parfyymivalikoima tai lasillinen viiniä. Sisään, ulos.

Monilta saattaa unohtua, että hajuvesipilvetkin ovat vain ohimeneviä hetkiä, kuten muutkin tuoksut. Niistä voi jopa nauttia.