Yh liikuntajuttu paakuva 1920x1280

Miksi flunssa iskee koko ajan? Syy voi olla kuntoilussa

Ylikunnon oireet ovat tällaiset - Iskee myös tavalliseen kuntoilijaan

Aivoille hyvää tekeviä raaka-aineita sinisellä taustalla.

Ravitsemus verkko paakuva 2400x1350-1

Millaisesta ruoasta aivot tykkäävät? Myös ruokarytmillä on väliä 

Jos syöt värikästä, kuitupitoista ja kasvisvoittoista ruokaa, huolehdit samalla sekä suoliston että aivojen hyvinvoinnista. Molemmista on tärkeää pitää huolta, sillä suolisto ja aivot ovat jatkuvasti yhteydessä toisiinsa niitä yhdistävän hermoston sekä erilaisten välittäjäaineiden ja hormonien avulla.

”Monilla on kokemusta siitä, että jännittävässä tilanteessa vatsassa ja suolistossakin voi myllertää. Se on hyvä esimerkki suoli-aivoakselin toiminnasta. Voi ajatella, että suolisto ja aivot ovat saman järjestelmän eri osia”, sanoo laillistettu ravitsemusterapeutti ja väitöskirjatutkija __Leena Putkonen__.

Suolistossa asustavat hyödylliset mikrobit säätelevät omalla toiminnallaan suoliston ja aivojen vuoropuhelua. 

Mikrobien yhtenä tehtävänä on suojata suolistoa, jotta suoliston pinta ei ole liian läpäisevä. Liika läpäisevyys ruokkii elimistössä matala-asteista tulehdusta, joka on aivoterveydelle haitallista. Se on yhdistetty muun muassa Alzheimerin taudin ja masennuksen riskiin.

Ravinnosta saatavat kuidut ovat suolistomikrobeille mieluista ravintoa ja auttavat pitämään ne toimintakunnossa. Siksi monipuolinen kasvisten, marjojen, hedelmien, palkokasvien, täysjyväviljojen, pähkinöiden ja siementen syöminen on tärkeää myös aivojen terveyttä edistävässä ruokavaliossa.

”Mitä monipuolisemmin syö kuitupitoisia ruokia, sitä parempi. Hyvä tavoite olisi syödä noin 30 erilaista kasvikunnan tuotetta viikossa. Lukumäärää ei tarvitse ottaa liian kirjaimellisesti, mutta se antaa suuruusluokan siitä, että on hyvä tehdä runsaasti erilaisia valintoja viikon aikana.”

Kuitupitoinen ruokavalio sisältää paljon vitamiineja ja kivennäisaineita, joita aivot tarvitsevat. Täysjyväviljasta saa kuidun lisäksi B-vitamiineja, rautaa, sinkkiä ja seleeniä. Kasviksissa on runsaasti muun muassa folaattia, C-vitamiinia ja A-vitamiinin esiasteina toimivia karotenoideja.

Suolistomikrobit ovat aivojen apureita

Aivoterveellisestä ruoasta on tärkeä saada myös rasvaa, muttei kuitenkaan mitä rasvaa tahansa, vaan tyydyttymätöntä eli pehmeää kasvi- ja kalarasvaa.

Aivot rakastavat erityisesti kalan sisältämiä pitkäketjuisia omega-3-rasvahappoja. Kalasta aivot saavat myös D- ja B12-vitamiinia sekä jodia. Kasviöljyt taas ovat hyviä E-vitamiinin lähteitä.

Monet aivoille tärkeistä ravintoaineista toimivat elimistössä antioksidantteina eli soluja hapettumiselta suojaavina aineina. 

Putkonen kertoo, että aivot ovat erityisen alttiit hapettumisstressille, sillä ne tarvitsevat paljon happea. Aivojen hapettumisstressi on monien sairauksien riskitekijä.

”Ravinnosta tarvitaan antioksidantteja estämään hapettumisstressiä”, Putkonen selittää.

Esimerkiksi C- ja E-vitamiini, sinkki ja seleeni ovat tärkeitä antioksidantteja. Sellaisina toimivat myös kasviksista ja täysjyväviljoista saatavat polyfenolit, jotka ovat kasvikunnan tuotteiden sisältämiä suoja-aineita. Kahvi, tee ja tumma suklaakin sopivat kohtuullisesti käytettynä osaksi aivoterveellistä ruokavaliota sisältämiensä antioksidanttien takia.

Antioksidantit suojaavat aivoja

Putkonen muistuttaa, että aivoystävällisessä syömisessä ei tarvitse miettiä superfoodeja ja erikoistemppuja, vaan aivan tavallisella, kasvisvoittoisella ruokavaliolla pääsee pitkälle. Aivoille hyvää tekevä ruoka tekee hyvää myös sydämelle, verisuonille ja kokonaisvaltaiselle terveydelle.

”Liiallisen suolan käytön vähentäminen auttaa verenpaineen hallinnassa. Kohonnut verenpaine kuormittaa aivoja, joissa risteilee runsaasti pieniä ja isompia verisuonia. Maltillinen suolan käyttö on siis tärkeää.”

Aivot tarvitsevat tasaisesti energiaa, myös levon ja unen aikana. Aivot ovat elimistön energiasyöppö, joka käyttää viidesosan ravinnosta saatavasta energiasta. Hiilihydraattipitoinen ruoka pilkkoutuu ohutsuolessa glukoosiksi eli rypälesokeriksi, jota aivot käyttävät ravinnoksi. 

Säännöllinen ateriarytmi takaa, että aivoilla on koko ajan sopivasti energiaa saatavilla.

”Nälkä heikentää aivotoimintoja eikä ole hyväksi keskittymiskyvylle, jaksamiselle ja suoriutumiselle.”

Tasatahtiin ruokaa ja energiaa

Ruokatottumusten lisäksi muillakin elintavoilla on merkitystä aivojen hyvinvoinnin vaalimisessa. 

Riittävään uneen kannattaa panostaa, sillä se auttaa palautumaan päivän kuormituksesta. Aivot tarvitsevat lepohetkensä pysyäkseen toimintakunnossa.

Myös liikunta edistää aivoterveyttä ja kohottaa mielialaa. Putkonen kannustaa erityisesti luonnossa liikkumiseen.

”Luontoliikunta laskee stressitasoa, mikä hyödyttää myös aivoja. Luonnossa liikkumisen rauhoittavaa vaikutusta ei voi liikaa korostaa.”  

Aivot tarvitsevat lepoa ja liikuntaa

## Syö hyvin aivojen terveydeksi

1. Tarjoile aivoille tasaisesti ravintoa. Säännöllinen ruokarytmi pitää huolta aivoista.

2. Suosi kuitupitoisia täysjyväviljoja. Niistä aivot saavat energiakseen hyödyllisiä hiilihydraatteja.

3. Syö joka päivä värikäs valikoima kasviksia, hedelmiä ja marjoja.

4. Ravitse aivoja pehmeillä rasvoilla. Kala ja kasviöljyt ovat aivojen suosikkeja.

5.  Muista helliä aivoja myös levolla ja liikunnalla.


Nainen kamppailee kehonkuvansa kanssa rimpuillen kankaan sisällä.

2400x1350

Laihduttaminen lihottaa, sanoo painonhallintaa tutkinut asiantuntija

Laihduttaminen on kuin tupakointi joitakin vuosikymmeniä sitten: sen haittoja ei ole vielä ymmärretty, sanoo filosofian tohtori, laillistettu ravitsemusterapeutti ja psykoterapeuttikoulutettava __Ulla Kärkkäinen__.

Kärkkäinen on tutkinut syömiskäyttäytymisen, painonhallinnan ja kehonkuvan ongelmia ja auttaa niiden kanssa kamppailevia ihmisiä yksityisvastaanotollaan. Hän yhdistää työssään ravitsemusterapiaa ja kognitiivista käyttäytymisterapiaa.

Kärkkäinen on itsekin aikanaan sairastanut syömishäiriön ja pitää sitä vahvuutenaan.

”Ymmärrän syömishäiriöisen maailmaa. Tiedän, mitkä ovat kivuliaat vaiheet toipumisen tiellä. Osaan myös kuulla asiakkaasta, milloin äänessä on sairaus ja milloin ihminen itse.”

Kun laihdutuksen haitat ymmärretään paremmin, lihavuuden hoito olisi hyvä laittaa kokonaan uusiksi, Kärkkäinen sanoo. Hänen mukaansa hoidon pitäisi olla yksilöityä ja keskittyä painonnousun juurisyihin.

Kärkkäinen toivoo, että ihmiset osaisivat keskittyä kehon ulkonäön sijaan enemmän siihen, miltä keho tuntuu, miten se toimii ja mitä mahdollistaa.

”Ne ovat paljon merkityksellisempiä asioita.”


”Noin miljoona suomalaista laihduttaa jatkuvasti, mutta olemme silti koko ajan lihavampi kansa. Kun ihminen ryhtyy laihdutuskuurille, hän perinteisesti vähentää syömistä. Tosiasiassa monen pitäisi lisätä syödyn arkiruoan määrää. 

Kun ei uskalla syödä riittävästi perusruokaa, tulee herkästi mielitekoja. Energiavajetta korvataan esimerkiksi herkuilla ja pikaruoalla, mikä johtaa siihen, että energiaa saakin liikaa. Kun ihminen syö riittävästi, perusaktiivisuus nousee ja aineenvaihdunta toimii. Silloin kuluttaa enemmän, kun syö enemmän.

Näytän asiakkailleni usein kuvan siitä, kuinka paljon heidän tulisi syödä päivässä, jotta ravinnosta saatu energia kattaisi perusaineenvaihdunnan. Lähes jokainen heistä sanoo kuvan nähdessään, että määrä näyttää tosi suurelta. Se on kuitenkin minimimäärä, joka jokaisen pitäisi päivittäin syödä – ja päälle vielä se energiamäärä, jonka perusaineenvaihdunnan lisäksi kulutamme.”

1. Suomalaisten pitäisi syödä enemmän perusruokaa

”Tutkimuksessani kävi ilmi, että ne ihmiset, joiden paino pysyi samana, söivät pitkällä aikavälillä säännöllisesti eivätkä laihduttaneet. Monen paino-ongelmat olisivat olleet ennaltaehkäistävissä, jos ihminen olisi alun perin kiinnittänyt huomiota perusravinnon saantiin eikä olisi koskaan alkanut laihduttaa. 

Kun ihminen syö liian vähän, kertyy nälkävelkaa. Silloin aineenvaihdunta ei toimi kunnolla, kroppa huutaa ruokaa ja tulee mielitekoja. Kun kehomme ei tiedä, milloin se saa seuraavaksi riittävästi ravintoa, se ottaa vähäisestä saamastaan ravinnosta kaiken mahdollisen talteen. Ravintoaineet varastoituvat kehoomme rasvaksi entistä helpommin. 

Ensimmäisillä laihdutuskerroilla paino putoaa usein helpoiten, mutta laihtuminen vaikeutuu kerta kerran jälkeen enemmän. Keho nimittäin muistaa ravinnon puutteen ja laittaa siksi vastaan.

Jotta voisi laihtua, olisi tärkeää voida päästää laihduttamisesta irti. Mutta silloin monella herää lihomisen pelko: Jos en laihduta koko ajan, mitä tapahtuu? Lihonko minä?”

2. Laihduttaminen lihottaa

”Ikuisuuslaihduttajan kannattaa kysyä itseltään, miksi oikeastaan laihduttaa. Voi olla, että laihduttamiselle on muitakin tarpeita kuin painonpudotus. Jos vaikkapa parisuhde on hirveä kaaos eikä ihminen tiedä, mitä tuntee ja ketä kohtaan, laihdutus voi antaa tunteen siitä, että elämässä edes yksi asia on hallinnassa.

> ”Laihduttamiselle voi olla muitakin tarpeita kuin painonpudotus.”

Emme voi koskaan tietää, mitä kaikkea laihduttaja on joutunut kokemaan. Erään norjalaistutkimuksen mukaan 90 prosenttia sairaalloisesti lihavista ihmisistä on kokenut vähintään yhden traumaattisen elämäntapahtuman. Monella on taustallaan koulukiusaamista tai emotionaalista vaille jäämistä lapsuudessa. Lihominen voi siis olla trauman fyysinen seuraus.

Trauma laittaa kehon stressijärjestelmän sekaisin: kortisolitasot ovat korkealla, ja elimistö on hälytystilassa eikä pääse palautumaan. Silloin monen paino nousee holtittomasti, vaikkei söisikään valtavia määriä. Myös tunteiden säätely on häiriintynyt, mikä voi aiheuttaa tunnesyömistä. 

Lihomisen pelossa taas on usein oikeastaan kyse ulkopuolisuuden ja yksin jäämisen pelosta. Ihminen on laumaeläin, ja meillä on suuri tarve kuulua joukkoon ja tulla hyväksytyksi omana itsenämme. Jos saamme jatkuvasti viestiä siitä, että olemme vääränlaisia, se saa meidät yrittämään mahduttamaan itsemme hyväksyttyyn muottiin.

Siksi hyväksyvät ihmissuhteet ovat tärkeitä. Ne voivat pelastaa haitalliselta laihduttamiselta. Ihmiselle on parasta se, että tulee nähdyksi ja kuulluksi ja että hänestä välitetään juuri sellaisena kuin hän on.”  


3. Syyllistäminen on turhaa

NÄIN SYÖN

•	__Jääkaapissani on aina__ kauramaitoa. Laitan sitä kahvin sekaan, ja poikani juo sitä sellaisenaan.

•	__Tätä ruokainnovaatiota odotan__: Laboratoriossa kasvatettua lihaa. Haluan syödä ekologisesti, mutta en halua rajoittaa syömistäni, koska syömishäiriötä sairastaessani rajoitin sitä niin paljon. 

•	__Kasvatan itse__ omenoita. Teen omenapaistosta ja loput vien vanhemmilleni, jotka valmistavat niistä omenamehua.

•	__80-vuotiaana haluan syödä__ kaikkea, sillä en silloinkaan halua rajoittaa syömistäni.


Lue myös

Sitruksia, mansikoita, ruusukaalia, prsakaalia ja paprikaa viipaloituna. Rikottu kananmuna ja silakkafileitä.

YH0423 ravitsemus verkko paakuva 2400x1350

Mandariini päivässä ja lohta lautaselle – turvaa C- ja D-vitamiinin saanti ravitsemusterapeutin vinkeillä

C-vitamiini on vesiliukoinen vitamiini, joka toimii elimistössä antioksidanttina eli liiallista hapettumista estävänä aineena. Sillä on tärkeä tehtävä myös ravinnon raudan imeytymisen tehostajana ja kollageenin muodostamisessa. Kollageenit ovat proteiineja, joita tarvitaan muun muassa ihon, luun ja verisuonien rakenteissa.

”Vesiliukoisena vitamiinina C-vitamiini ei varastoidu elimistöön, vaan sitä on hyvä saada päivittäin ravinnosta. Parhaita lähteitä ovat kasvikset, hedelmät ja marjat”, kertoo laillistettu ravitsemusterapeutti __Reijo Laatikainen__.

Uusien pohjoismaisten ravitsemussuositusten mukaan naiset tarvitsevat 95 ja miehet 110 milligrammaa C-vitamiinia päivässä. Suomalaisia ravitsemussuosituksia uudistetaan parhaillaan, mutta toistaiseksi C-vitamiinin saantisuositus on 75 milligrammaa vuorokaudessa.

> "Tavallinen ruoka on aina pilleriä parempi vaihtoehto."

Kun ruokavalio on riittävä ja monipuolinen, C-vitamiinia ei ole tarpeen ottaa ravintolisänä. Tavallista ruokaa syömällä C-vitamiinia ei yleensä voi saada liikaa.

”Tavallinen ruoka on aina pilleriä parempi vaihtoehto, sillä runsaasti C-vitamiinia sisältävät ruoat ovat terveydellemme muutenkin hyviä. Niistä saa muun muassa kuitua, kaliumia ja folaattia”, Laatikainen perustelee.

Pimeän ajan virtalähteet

Viipaloi aamupalaleipien päälle kourallinen paprikaa ja syö välipalaksi iso klementiini. Esimerkiksi näin saat helposti täytettyä päivittäisen C-vitamiinitarpeen.

”Ei ole ihan pomminvarmaa, että riittävästi C-vitamiinia saa syömällä kasviksia, marjoja ja hedelmiä suositellut puoli kiloa päivässä. Jos valitsee esimerkiksi banaania, mustikkaa, puolukkaa, tomaattia, kurkkua ja salaattia, niin C-vitamiinin saanti voi jäädä alakanttiin.”

Laatikainen kannustaa pitämään huolta siitä, että joka päivä tulisi syötyä ainakin yhtä runsaasti C-vitamiinia sisältävää kasvista, hedelmää tai marjaa. Talvikaudella erityisen hyviä valintoja ovat sitrushedelmät.

”Yksi iso mandariini pelastaa päivän C-vitamiinin saannin”, Laatikainen sanoo.

Muita hyviä lähteitä ovat esimerkiksi kiivi, paprika, parsa- ja ruusukaali sekä mustaherukka, tyrni ja lakka. Mansikoista ja vadelmistakin saa melko hyvin C-vitamiinia. Talvikaudella valikoimaa voi hyvin täydentää pakasteilla.

Sitrushedelmä on varma valinta

Puolen vuoden pakastuksen jälkeen kasviksissa ja marjoissa on jäljellä noin 90 prosenttia tuoreiden C-vitamiinista. Vitamiinihävikin ehkäisemiseksi pakasteet on tärkeää syödä mahdollisimman nopeasti sulatuksen jälkeen.

C-vitamiini tuhoutuu herkästi ruoanvalmistuksen aikana lämmön ja valon vaikutuksesta. Mitä nopeammin kasvikset saa kypsennettyä, sitä vähemmän syntyy vitamiinihävikkiä. Hyviä kypsennyksen tapoja ovat höyrytys ja nopea kuullottaminen pannulla.

”Huono tapa on keittää kasvikset runsaassa vedessä ja kaataa keitinvesi pois. Silloin voi hävittää jopa puolet C-vitamiinista”, Laatikainen huomauttaa.

Vähennä vitamiinihävikkiä

Toinen talvikauden tärkeistä vitamiineista on D-vitamiini, jota kesäaikaan syntyy iholla auringonvalon vaikutuksesta. Sen sijaan loka-maaliskuussa D-vitamiinin saanti pitää turvata ruokatottumuksilla. Usein tarvitaan lisäksi D-vitamiinivalmistetta.

> "Iäkkäiden on erityisen tärkeää pitää huoli D-vitamiinin saannista.”

D-vitamiini tunnetaan erityisesti luustovitamiinina, mutta se osallistuu elimistössä lukuisiin muihinkin tehtäviin, kuten vastustuskyvyn ylläpitoon ja solujen rakentamiseen. Vitamiinin saantisuositus on 10 mikrogrammaa ja 75 vuotta täyttäneille 20 mikrogrammaa päivässä.

”Iäkkäillä on luunmurtumien riski, joten heidän on erityisen tärkeää pitää huoli D-vitamiinin saannista”, Laatikainen sanoo.

D-vitamiinia tarvitaan talvella

Kala ja vitaminoidut maitovalmisteet ovat D-vitamiinin parhaita lähteitä. Myös kananmunasta ja vitaminoiduista ravintorasvoista saa D-vitamiinia.

”D-vitamiinia on vaikea saada riittävästi, jos ei syö lainkaan kalaa ja maitovalmisteita tai vastaavia kasviperäisiä valmisteita, joita on täydennetty D-vitamiinilla. Kanamuna ei yksinomaan riitä D-vitamiinin lähteeksi.”

Rasvaliukoisena vitamiinina D-vitamiini varastoituu elimistöön, erityisesti rasvakudokseen, lihaksiin ja maksaan. Sitä on hyvä saada ravinnosta säännöllisesti, mutta päivittäinen saanti ei ole välttämätöntä.

”Esimerkiksi lohiateriasta saa kerralla noin puolen viikon D-vitamiinit. Kalaa suositellaankin syötäväksi 2–3 kertaa viikossa.”

Kannattaa syödä kalaa

Lapsille ja nuorille, raskaana oleville ja imettäville naisille sekä yli 75-vuotiaille suositellaan D-vitamiinivalmisteen käyttöä ympärivuotisesti. Muillekin voi olla hyötyä valmisteesta talvikuukausina etenkin, jos ruokavaliossa on vähän runsaasti D-vitamiinia sisältäviä ruokia.

”Kymmenen mikrogramman annos D-vitamiinivalmistetta on kenelle tahansa talvella ihan ok. Yli 75-vuotias tarvitsee D-vitamiinivalmistetta 20 mikrogrammaa vuorokaudessa. Jättiannoksia D-vitamiinivalmistetta ei sen sijaan ole yleensä syytä ottaa. Osa ihmisistä voi tarvita D-vitamiinia isompia annoksia, mutta asiasta olisi hyvä varmistua terveydenhuollossa”, Laatikainen sanoo.

D-vitamiinin turvallisen saannin yläraja on 100 mikrogrammaa vuorokaudessa. Monipuolisesti syömällä on epätodennäköistä saada ruoasta liikaa D-vitamiinia.

D-vitamiinia purkista

__Kiintiö kuntoon__

1. Syö kourallinen kasviksia kaikilla aterioilla. Sesongin sitrushedelmät ovat talvella varma valinta.

2. Huomioi helppoina C-vitamiinin lähteinä myös pakastekasvikset ja -marjat.

3. Valitse kalaa 2–3 kertaa viikossa. Erityisesti siika, silakka, muikku, ahven ja lohi sisältävät paljon D-vitamiinia.

4. Käytä päivittäin maitovalmisteita tai vastaavia kasviperäisiä valmisteita, joihin on lisätty D-vitamiinia.

5. Tankkaa tarvittaessa talvisin D-vitamiinia myös valmisteena.

Lue lisää ravitsemuksesta

Kaupan hedelmähylly, jossa omenoita ja päärynöitä. Kuvan etualalla banaaneja.

S-market Tuira avaus-26

Onko kaikilla varaa syödä hyvin? Sitä tutkijat selvittävät S-ryhmän ostodatan avulla

Miten ruoan hinnannousu on vaikuttanut suomalaisten kulutustottumuksiin? Se kiinnostaa Helsingin yliopiston ravitsemustieteen professoria __Mikael Fogelholmia__, joka johtaa kuluttajien ruokaostoksiin perustuvaa LoCard-tutkimusta yhdessä Tampereen yliopiston biostatistiikan professorin __Jaakko Nevalaisen__ kanssa.

”Olemme kiinnostuneita erityisesti siitä, miten ruoan hinnannousu on vaikuttanut tietyn koulutus- tai tulotason kotitalouksiin. Muuttuvatko esimerkiksi taloudellisesti epävarmassa tilanteessa olevien kotitalouksien kulutustottumukset eri tavoilla kuin niillä, jotka pärjäävät erinomaisesti senkin jälkeen, kun välttämättömät kulut on hoidettu?” Fogelholm pohtii.

Vuonna 2016 alkaneeseen tutkimukseen kerätään parhaillaan uutta aineistoa. Fogelholmilla ja hänen kollegoillaan on mahdollisuus saada käsiinsä kansainvälisessä mittakaavassa ainutlaatuinen aineisto: tieto siitä, mitä S-Etukorttia ruokaostoksillaan vilauttavat suomalaiset ostavat. Etukortin haltijoita on yhteensä kaksi miljoonaa.

Aiempien tutkimusten mukaan ihmiset, joilla on matala palkka ja koulutus, syövät korkeapalkkaisia ja korkeakoulutettuja epäterveellisemmin. Fogelholm tutkijaryhmineen haluaa selvittää, lisääkö ruoan hinnannousu näiden kotitalouksien kulutuseroja entisestään.

”Terveyden tasa-arvo kiinnostaa meitä. Sen pitäisi olla yhteiskunnassamme terveyden edistämisen ydinasia. Tavoitteen tulee olla se, että väestöryhmien terveyserot eivät ainakaan lisäänny, mieluummin jopa päinvastoin.”

Fogelholmin mukaan tutkimuksen tulokset voivat antaa päättäjille tietoa siitä, mikä merkitys ruoan hintamuutoksilla on, jos ihmisten syömistä halutaan ohjata.

”Tätä tutkimusta ei tehdä vain tieteen vuoksi. Tavoitteemme on tuottaa tietoa, joka hyödyttää aidosti suomalaista yhteiskuntaa. Johtopäätökset tarjoavat tukea päätöksentekoon esimerkiksi poliittisille päättäjille ja yrityksille”, Fogelholm sanoo. 

Esimerkiksi hän ottaa epäterveellisille elintarvikkeille toisinaan kaavaillut veronkorotukset. Jos epäterveellisen elintarvikkeen hinta nousee, on mahdollista, että sitä ostetaan vähemmän.

Toisaalta esimerkiksi suklaa voi olla monelle niin tärkeä asia, että sen ostamista jatkettaisiin hinnannoususta huolimatta, Fogelholm sanoo. Silloin siihen kuluu rahaa enemmän kuin aiemmin, ja todennäköisesti joistakin muista ostoksista nipistetään.

Hyödyllistä tietoa päättäjille

Fogelholmin mukaan aineiston avulla on mahdollista tutkia, mistä ihmiset kyseisessä tilanteessa säästäisivät. Tämä voi olla tärkeää tietoa poliittisille päättäjille, jotka harkitsevat esimerkiksi sokeriveron käyttöönottoa.

Tämänkaltainen tutkimus ei olisi mahdollista ilman S-ryhmän asiakasomistajien luovuttamaa dataa, Fogelholm sanoo. S-ryhmän asiakasomistajat saavat sähköpostin tutkimushankkeesta ja ostotietojen keruusta syksyn 2023 aikana.

LoCard-tutkimukseen aikaisemmin kerätyn datan avulla on selvitetty muun muassa ruoanvalinnan motiiveja ja erilaisten ostosten hiilijalanjälkeä. Selville on saatu muun muassa se, että ilmastoystävällinen sekaruoka on sovitettavissa pienituloisempienkin kotitalouksien budjettiin. 

Uuden aineiston avulla pyritään selvittämään inflaation vaikutusten lisäksi myös se, miten ihmiset hahmottavat, millainen ravinto on terveellistä ja ympäristöystävällistä sekä miten mahdollinen etätyö koronan aikana on vaikuttanut ruokailutottumuksiin.

Tampereen ja Helsingin yliopiston yhteistyönä toteutettavaan tutkimukseen kerättiin dataa ensimmäistä kertaa vuosina 2016–2018. Silloin kaikkiaan 47 000 asiakasomistajaa antoi suostumuksen käyttää tietojaan tutkimuksessa. Fogelholm toivoo, että suostumuksia saadaan nyt kerättyä vähintään samanmoinen määrä.


Merkittäviä tuloksia jo nyt

Tutkimukseen osallistuminen on asiakasomistajille täysin vapaaehtoista. Fogelholm korostaa, että osallistuminen on myös turvallista. Tutkimusaineisto säilytetään palvelimilla, jotka on tietosuojattu erittäin huolellisesti. 

”S-ryhmä luovuttaa aineiston niin, että kustakin asiakasomistajasta on tiedossa vain numerokoodi. Jokainen vastaaja säilyy siis tutkijoille tunnistamattomana, emmekä me pysty yhdistämään kulutusdataa yksittäiseen ihmiseen. Me emme tutki yksilöitä vaan ryhmiä”, Fogelholm muistuttaa.

Hän iloitsee kansainvälisesti ainutlaatuisen tutkimuksen tekemisestä. Ainutlaatuisen siitä tekee esimerkiksi kuuden vuoden mittainen seuranta sekä dataa rikastava kysely, joka lähetetään ostostietona tutkimuskäyttöön luovuttaneille ihmisille. He vastaavat siihen niin, ettei tutkijoiden tietoon tule muita tunnistetietoja kuin numerokoodi, Fogelholm kertoo.

”Jos saamme kerättyä yhtä suuren määrän dataa kuin ensimmäisellä kierroksella, on se räjäyttävä aineisto. Tämä nostaa Suomen maailmankartalle digitaalisen ravitsemustieteen tutkimuskentässä.”

Vastaajan yksityisyys säilyy

__Mikä LoCard-tutkimushanke?__

•	Helsingin ja Tampereen yliopistojen koordinoima, vuonna 2016 alkanut tutkimushanke, jossa hyödynnetään S-ryhmän ostodataa erityisesti terveys- ja yhteiskuntatieteellisessä tutkimuksessa.

•	Ostotietojen käyttö pohjaa asiakasomistajien suostumukseen. S-ryhmän asiakasomistajat saavat sähköpostin tutkimushankkeesta ja ostotietojen keruusta syksyn 2023 aikana.

•	Tutkimusyhteistyö tukee S-ryhmän vastuullisuusohjelman tavoitetta auttaa asiakkaita tekemään itselle terveellisiä ja ympäristölle vastuullisia valintoja.

•	S-ryhmän vastuullisuustavoite on, että vuonna 2030 myydystä ruoasta vähintään 65 prosenttia on kasvipohjaista ja 80 prosenttia on kotimaassa valmistettua.


Lue lisää

Ravitsemusterapeutti Aino Niemi sekoittaa ruisleipätaikinan aineksia.

YH0323 ruokateesini verkko paakuva 2400x1350

Pulla päivässä ei pilaa terveellistä ruokavaliota, lupaa mielen ja ravinnon yhteyttä tutkiva Aino Niemi

Terveellisen ruokavalion on todettu vähentävän masennusriskiä, kun taas paljon prosessoitua lihaa, valkoista viljaa, sokeroituja juomia ja kovaa rasvaa syövällä on suurempi riski sairastua masennukseen.

”Tuon yhteyden havaitseminen ei kuitenkaan kerro, syökö ihminen epäterveellisesti, koska on masentunut, vai onko epäterveellinen ruokavalio yksi masennukseen vaikuttava tekijä”, sanoo terveystieteiden maisteri ja laillistettu ravitsemusterapeutti __Aino Niemi__.

Niemi toimii väitöskirjatutkijana *Ruokaa mielelle* -tutkimuksessa. Siinä selvitetään, voiko motivoivalla ravitsemusohjauksella lievittää masennusoireita ja parantaa masentuneen ruokavaliota ja elämänlaatua, syömiskäyttäytymistä sekä työ- ja toimintakykyä. 

Tutkittavat jaetaan pienryhmiin, joista puolet saa ravitsemusohjausta ja puolet ohjausta muuhun mielekkääseen arjen toimintaan. 

Niemi kertoo, että ruokavaliomuutosten tai ruokavalio-ohjauksen tehosta masennuksen hoitoon on tehty maailmassa vain muutama tutkimus.

”Masennukseen vaikuttaa niin moni tekijä, ettei sitä voi hoitaa pelkästään ruokavaliolla. Mutta olisi tärkeää huomioida ruokavalio muun hoidon tukimuotona, koska usein masennukseen liittyy heikkolaatuisempi ruokavalio.”

Esimerkiksi välimerellinen eli paljon kalaa, oliiviöljyä, täysjyväviljaa, pähkinöitä ja kasviksia sisältävä ruokavalio on mielenterveydelle suotuisa. Mielenterveyttä tukee myös suomalaisen ravitsemussuosituksen mukainen ruokavalio. 


”Itseltään ei kannata vaatia ääripäitä eli olla syömisistään liian tarkka muttei myöskään syödä mitä sattuu. Jos joskus syö jotakin epäterveellistä, se ei vaikuta haitallisesti kehoon tai mieleen.

Meistä jokaisella on hyvä olla ruokailuun liittyviä rutiineja, mutta niihin tarvitaan joustovaraa. Pysyvän painonhallinnan kannalta joustava syöminen on parempi kuin hyvin tiukka rajoittaminen. Täyskieltoja on vaikea noudattaa, ja siksi ne aiheuttavat herkästi turhaa stressiä ja syyllisyyttä. Ne voivat myös johtaa ahmimiseen. 

On tärkeää löytää itselleen toimiva tapa herkutella. Jos joku haluaa nauttia päiväkahvin kanssa pullan joka päivä, siitä ei ole haittaa, jos syö muuten terveellisesti. Toinen taas ei osta herkkuja kotiin, mutta sallii itselleen herkutteluhetket vaikkapa kahviloissa ja kyläillessä.”

1. Pulla päivässä ei pilaa terveellistä ruokavaliota

”Ruokailuhetki on paljon muutakin kuin syömistä. Se on sosiaalinen tapahtuma, jolla on merkitystä paitsi ravitsemuksen myös mielenterveyden ja elämänlaadun kannalta. Yhdessä syöminen on kohtaamista ja kuulumisten vaihtamista toisten ihmisten kanssa.

> Suomalaisten olisi hyvä syödä enemmän yhdessä.

Sosiaalisuus ja toimivat ihmissuhteet tukevat mielen hyvinvointia. Tutkimuksissa on todettu, että perheiden tapa kokoontua yhteen syömään voi ehkäistä nuorten mielenterveysongelmia.  

Luulen, että Suomessa yhdessä syömisen kulttuuri ei ole niin vahva kuin Keski- ja Etelä-Euroopassa. Suomalaisten olisikin hyvä syödä enemmän yhdessä.

Yhdessä syömisen tulisi olla myös nautinnollista. Jos ei nauti ruoasta millään tavalla, kannattaa pohtia, mistä se johtuu. Onko kyse syyllisyydestä ja ajatuksesta, ettei ehkä ansaitse nautintoa? Jos välttelee muiden seurassa syömistä omien sääntöjen, rajoitteiden tai häpeän takia, on syytä hakea apua.

Myös ruoanlaitto porukalla on kivaa yhteistä tekemistä. Yhdessä syömisen ja kokkaamisen kautta ruokailuun voi saada joustavuutta. Joskus voi syödä omista tavoista ja säännöistä poikkeavasti, eikä se haittaa mitään.”


2. Yhdessä syöminen tekee hyvää mielelle

”Arkena ei kannata vaatia itseltään liikoja ruoanlaitossa, sillä silloin kynnys kokkaamiseen voi kasvaa turhan suureksi. 

Kokkaan arkisin todella yksinkertaista ruokaa. Syön usein kalaa riisin tai pastan ja kasvisten kanssa. Käytän paljon myös perunamuusijauhetta ja valmiskastikkeita.

Monipuolinen ruoka on hyväksi mielelle, mutta monipuolisen ruoan ei tarvitse olla monimutkaista. Ruoanlaittoa voi helpottaa esimerkiksi käyttämällä eineksiä, eikä haittaa, vaikka samaa ruokaa tulisi syötyä useampana päivänä peräkkäin tai vaikka joka viikko. 

Eineksiä on monenlaisia, joten kannattaa kuitenkin olla tarkkana siinä, mitä ostoskoriinsa valitsee. Esimerkiksi monet kastikkeet, keitot ja laatikkoruoat ovat hyviä, terveellisiä vaihtoehtoja. 

Mielelle suotuisa ruokavalio sisältää runsaasti kasviksia. Jos valmisruoassa ei ole kasviksia, niitä kannattaa lisätä siihen. Se käy helposti esimerkiksi käyttämällä pakastevihanneksia. Vihannekset pakastetaan tuoreina, joten niissä on vitamiineja tallella. Vihanneksia on kuitenkin hyvä syödä myös tuoreena, mutta aina ei tarvitse tehdä valmista salaattia. Esimerkiksi minitomaatit ja porkkanaraaste ovat helppoja vaihtoehtoja.”  


3. Einesten käyttöä ei tarvitse hävetä

__NÄIN SYÖN__

•	__Jääkaapissani on aina__ jogurttia, hedelmiä, kananmunia, valmiskastiketta sekä hiivaa, sillä leivon paljon leipää.

•	__Salainen ruokapaheeni on__ kermavaahto, vaikka ei se oikeastaan ole salainen. Tykkään kermavaahdosta, ja jos sitä on tarjolla, syön sitä paljon.

•	__Kasvatan itse__ innostusta mennä kokkauskurssille tai opetella tekemään herkkuruokia, koska kokkaan pääasiassa simppeliä arkiruokaa.

•	__80-vuotiaana haluan syödä__ kotimaisia tuotteita. Ja maapähkinävoita! Syön sitä leivän päällä sekä puuron ja banaanin kanssa. 


*Ruokaa mielelle* –tutkimuksen uusiin ryhmiin haetaan osallistujia. Rekrytointi jatkuu lokakuun loppuun saakka. Lue lisätietoa [täältä](https://www.ruokaamielelle.fi/). 

Erilaisia kasviksia. Päivässä tulisi syödä vähintään puoli kiloa kasviksia päivässä.

YH0223 ravitsemusjuttu verkko paakuva 2400x1350

Miten syödä puoli kiloa kasviksia päivässä? Tavoite tulee täyteen helposti näillä vinkeillä

Kasviksia suositellaan syötäväksi päivittäin vähintään puoli kiloa. Kasvisten syönti kannattaa, sillä kasvikset, marjat ja hedelmät muodostavat hyvän perustan terveyttä edistäville ruokatottumuksille ja tuovat päivän aterioille terveellisiä tehoaineita, väriä ja vaihtelua.

Mutta mitä puolen kilon suosituksella tarkalleen ottaen tarkoitetaan ja millaisia kasviksia lautaselle kannattaisi valita? 

Ravitsemusterapian professori __Ursula Schwab__ Itä-Suomen yliopistosta kertoo, että puolen kilon käyttösuositus perustuu suomalaisiin ravitsemussuosituksiin, joissa on huomioitu tieteellinen tutkimusnäyttö terveyttä edistävistä ruokatottumuksista. 

Puolen kilon suositukseen lasketaan mukaan vihannekset, juurekset, marjat, hedelmät ja sienet. Noin puolet suositellusta määrästä olisi hyvä syödä vihanneksina ja juureksina ja noin puolet marjoina ja hedelminä. 

”Käytännössä puoli kiloa tarkoittaa viittä oman kourallisen kokoista annosta. Kasviksia, hedelmiä tai marjoja on hyvä olla mukana päivän jokaisella aterialla ja välipalalla.”

Täysmehut, hillot ja marmeladit eivät kuulu puolen kilon suositukseen eikä siihen lasketa mukaan myöskään perunaa. Sen sijaan peruna kuuluu lautasmallissa samaan lohkoon aterian hiilihydraattipitoisten viljalisukkeiden kanssa.

”Perunalla on aterialla hieman erilainen rooli kuin muilla kasviksilla”, Schwab sanoo.


Vain harva suomalainen syö kasviksia, marjoja ja hedelmiä päivittäin puoli kiloa. Naisista 22 prosenttia ja miehistä 14 prosenttia yltää tavoitteeseen. 

Käytön lisääminen on periaatteessa helppoa, sillä kourallisia voi kerryttää monella tapaa. Kasviksia voi syödä aterioilla sellaisenaan, salaatteina ja raasteina tai vaikkapa leivän päälle viipaloituna. Yhtä hyviä valintoja ovat kypsennetyt kasvikset esimerkiksi uunijuureksina tai samettiseksi keitoksi soseutettuna. Arkista ruuanlaittoa voi helpottaa myös pakastekasvisten avulla. 

Hedelmiä ja marjojakin kannattaa hyödyntää sekä sellaisenaan että erilaisten ruokien joukossa. Esimerkiksi smoothieen niitä saa helposti sekoitettua jopa pari kourallista. 

”Kasvisten, marjojen ja hedelmien käytössä on hyvä pyrkiä monipuolisuuteen, mutta aina on arvokasta, että käyttää niistä edes jotakin”, Schwab kannustaa. 

Monipuolisuus on hyvä tavoite

Kasvikset, marjat ja hedelmät sisältävät monipuolisen kattauksen terveydelle tarpeellisia ravintoaineita. Ne ovat muun muassa kuidun, C- ja K-vitamiinin, B-vitamiineihin kuuluvan folaatin sekä monien kivennäisaineiden lähteitä. Terveyshyötyjä tuovat myös kasvikunnan tuotteiden sisältämät polyfenolit, jotka voivat toimia elimistössä antioksidantteina.

> "Ruoanlaitossa mukana olevat kasvikset ovat yhtä lailla tärkeitä."

Kasvisten ravintoaineista erityisesti C-vitamiini ja folaatti tuhoutuvat herkästi erilaisten käsittelyjen seurauksena. Siksi kasvikset kannattaa käsitellä mahdollisimman nopeasti ruoanvalmistuksen aikana. Kun kasviksia käyttää sekä tuoreena että kypsennettynä, saa parhaan tehon niiden terveyshyödyistä. Ruoanvalmistus tehostaa esimerkiksi porkkanan beetakaroteenin ja tomaatin lykopeenin imeytymistä. Tuoreiden porkkanoiden ja tomaattien lisäksi kannattaa siis syödä vaikkapa porkkanasosekeittoa ja tomaattikastiketta.

”Ruoanlaitossa mukana olevat kasvikset ovat yhtä lailla tärkeitä. Pääasia on syödä niitä itselle maistuvassa muodossa, jotta viisi kourallista tulisi päivän mittaan täyteen”, Schwab sanoo. 

Syö tuoreena ja kypsennettynä

Schwab huomauttaa, että puoli kiloa päivässä on kasvisten käytön minimitavoite, jota enemmänkin niitä voi ja kannattaa käyttää. Se toisi ruokavalioon entistä runsaammin esimerkiksi kuitua ja folaattia, joiden saanti on monilla suomalaisilla liian niukkaa. 

”Toivon, että suomalaiset käyttäisivät enemmän erityisesti kotimaisia marjoja. Jos ne poimii itse, saa samalla liikuntaa luonnossa. Myös ostetut marjat ja pakastemarjat on hyviä vaihtoehtoja.”

Lisäksi Schwab kannustaa palkokasvien käytön lisäämiseen. Palkokasvit eli pavut, herneet ja linssit ovat runsaasti proteiinia sisältäviä kasviksia, jotka sopivat korvaamaan lihaa, makkaraa ja muita eläinperäisen proteiinin lähteitä aterialla. 

”Palkokasveista saa proteiinin lisäksi myös kuitua. Rasvaa niissä on vain vähän ja sekin on laadultaan pehmeää.”

Lisää marjoja ja palkokasveja 

### Näin lisäät 5 kourallista kasviksia päivän aterioille

1.	Kippaa aamupalalla kourallinen suosikkimarjoja puuron, jogurtin tai smoothien sekaan.
2.	Täytä lounaalla puolet lautasesta salaatilla, raasteella tai kypsennetyillä kasviksilla.
3.	Haukkaa välipalaksi sesongin hedelmää. Se on helppo ottaa evääksi mukaan myös työpaikalle tai kouluun.
4.	Valmista päivälliseksi vaihteeksi kasvisruokaa, kuten juuressosekeittoa, kasvispihvejä tai -kiusausta. Saat samalla hyödynnettyä jääkaapista nekin kasvikset, jotka muuten voisivat päätyä hävikkiin.
5.	Nauti iltapalan kaverina kulhollinen dippikasviksia tai kasaa voileivän päälle reilusti kurkkua, paprikaa tai tomaattia.

Eeva-Liisa Isomäki pitää kädessään gluteenitonta kaurajauhopussia.

Eeva-Liisa Isomäki

Eeva-Liisa Isomäki seisoo kaupassa ja pitelee kiinni ovenkahvasta.

Eeva-Liisa Isomäki söi lapsena lähinnä jauhovelliä – elämä mullistui, kun hän alkoi tilata Ruotsista jauhoja Suomeen

”Rouva Isomäki, nyt se löytyi!”

Näin muistelee Eeva-Liisa Isomäki lääkäreiden huudahtaneen  ja juosseen sairaalakäytävää pitkin takinhelmat hulmuten. Elettiin vuotta 1968, ja Isomäki oli juuri lähdössä kotiin kolmen sairaalaviikon jälkeen. Mutta nyt hän viimein sai diagnoosin vatsavaivoilleen: keliakia.

Vuonna 1968 suuret myllerrykset ravistelivat maailmaa. Myös __Eeva-Liisa Isomäelle__ tapahtui suuria asioita: hän meni naimisiin, valmistui ekonomiksi ja sai vakituisen työpaikan SOK:n pääkonttorin elintarvikeosaston tuontikaupan ostajana. 

> On ihme, että pysyin hengissä.

Kaiken lisäksi hänen sairautensa oli pahentunut. Työterveyslääkäri lähetti vatsaoireisen Isomäen tutkimuksiin, ja HYKS:issä tajuttiin tutkia suolinukka. Se paljasti keliakian.

Isomäki jäi sairaalaan vielä viikoksi opettelemaan uutta ruokavaliota. Se tepsi myös ihokeliakiaan, joka häneltä oli löydetty pari vuotta aikaisemmin. Silloin ei tiedetty vatsa- ja iho-oireiden liittyvän toisiinsa.

Jo 1940-luvulla Isomäki oli viettänyt alle kouluikäisenä paljon aikaa Lastenklinikalla, Arvo Ylpön potilaana. Keliakiaa ei silloin tunnettu.

”On ihme, että pysyin hengissä. Kolmen ikäisenä painoin kahdeksan kiloa. Silloin ripulilapselle syötettiin vehnäjauhovelliä, johon oli vatkattu raaka kananmuna”, lappeenrantalainen Isomäki kertoo.


Eeva-Liisa Isomäki kärsi vatsaongelmista vuosikymmeniä ennen kuin niiden syy selvisi. Isomäen – ja monen muun suomalaisen keliaakikon –  ruokavalio monipuolistui kuitenkin Isomäen diagnoosin ja SOK:n kokeilunhalun ansiosta.

Isomäki työskenteli SOK:lla, kun ruotsalainen osuuskauppajärjestö KF (Kooperativa Förbundet) tuli kertomaan kahdesta myllynsä kehittämästä gluteenittomasta Juvel-jauhoseoksesta.

”Pomo sanoi, että otetaan näitä kokeeksi, että sinäkin saat jotakin syödä.” 
Niinpä SOK:n kokeilukeittiö testasi ja käännätti KF:n reseptejä. Ensin Isomäki esitteli leipomuksia keskussairaaloille silloisen HYKS:in keskuskeittiön yliemännän Helvi Wagnerin kanssa. Hän kiersi myös SOK:n sivukonttoreita ja myymälöitä.

> Vieläkin, kun näen jonkun hyllyjen edessä pälyilevän gluteenittomia, kysyn, voinko auttaa.

Isomäki alkoi tilata jauhoja Suomeen, ja keliaakikot löysivät ne ensin SOK:n kaupoista. Nykyään Juvel tunnetaan Semperinä. 

”Siitä se lähti. Aikaisempi HYKS:in oma gluteeniton leipä maistui todella pahalta”, Isomäki muistelee.

Ennen Juvelia kaupasta sai vain perunajauhoja ja Maizena-suurustetta. Venäjältä tuotiin tattaria, mutta se ei ollut puhdasta, vaan sen seassa oli muita, keliaakikoille sopimattomia viljoja.

”Levitin jyvät pyyhkeelle ja erottelin pois vehnät ja muut. Tattarista keitin aamupuuroa, koska kaura oli vielä kiellettyä. Vähitellen tattaria alkoi saada Suomestakin.”

Isomäen pitivät leivissä ja kakuissa äiti ja anoppi, joita hän kuvaa jauhopeukaloiksi. 


SOK:n kokeilukeittiö testasi ruotsalaisia reseptejä 

Isomäki on nykyisen Keliakialiiton perustajajäseniä. Jäätyään eläkkeelle hän muutti 2003 puolisonsa kanssa Espoosta Lappeenrantaan. Hän on toiminut sekä Uudenmaan että Etelä-Karjalan keliakiayhdistyksen hallituksessa ja vertaistukihenkilönsä.

”Vieläkin, kun näen jonkun hyllyjen edessä pälyilevän gluteenittomia, kysyn, voinko auttaa.”

Isomäki tietää, miksi gluteenittomat ovat S-ryhmän kaupoissa tavallisten tuotteiden hyllyissä.

”Kun ensimmäiset gluteenittomat tuotteet tulivat, valikoimaneuvosto päätti, että ne sijoitetaan dieettituotteiden hyllyyn. Tein aikamoisen työn vakuuttaakseni, että niitä voivat kaikki syödä, eikä keliakiassa ja gluteenittomien tuotteiden kysymisessä ole mitään hävettävää. Niin ne laitettiin tavallisten tuotteiden sekaan.”

Gluteenittomia tuotteita alkoi tulla myyntiin 1970-luvulla, ja Isomäki toimi SOK:n ostajana vuoteen 1980. Vuosikymmenen alussa viranomaismääräykset alkoivat edellyttää tuoteselosteita.

”Nyt gluteenittomien tuotteiden valikoima on valtavan runsas, ja olen siitä kerta kaikkiaan kiitollinen. Se on tehnyt minusta laiskan leipojan – ostan valmiita tuotteita”, hän naurahtaa.


Gluteenittomat löytyivät dieettituotteiden hyllystä

# Näihin gluteenittomiin tuotteisiin suomalaiset ihastuivat 

Gluteenittomien tuotteiden suosio on havaittu S-ryhmässä, joka on kehittänyt tuotetarjontaansa viime vuosina. Selkeintä kasvu on ollut gluteenittomissa leivonnaispakasteissa ja tuoreissa leipomotuotteissa. 

Tuoreiden leipomotuotteiden myyntivolyymi on 4.5-kertaistunut viimeisen kymmenen vuoden aikana, ja vuotuinen kasvuvauhti on noin kymmenen prosentin luokkaa, kertoo myyntipäällikkö __Mikko Kovalainen__ SOK Marketkaupan ketjuohjauksesta. 

Useammat leipomot ovat tuoneet markkinoille uusia gluteenittomia tuotteita. Valikoiman kasvaminen näkyy S-ryhmän kauppojen myyntiluvuissa. Selkeä nousija on esimerkiksi vaalea, gluteeniton ruokaleipä. S-ryhmä myi tuotetta viime vuonna 37-kertaisesti vuoteen 2018 verrattuna. 

Uusien tuotteiden lisäksi gluteenittomien tuotteiden maku ja laatu ovat kehittyneet. Myös ne henkilöt, jotka eivät välttämättä kärsi keliakiasta, vaan haluavat välttää gluteenia muista syistä, ovat löytäneet gluteenittomat tuotteet. 

__Gluteenittomien tuotteiden myynnin kehitys vuosina 2018 ja 2022: __

Vaaleat ruokaleivät: +3618 prosenttia 

Tummat ruokaleivät: + 227 prosenttia 

Gluteenittomat tuoreet leipomotuotteet: + 38 prosenttia 

Hiutaleet ja suurimot: + 36 prosenttia

*Prosenttiluvut on laskettu myytyjen tuotteiden volyymista, ei euroista. 


Bonustarina

Bonuksilla hankittu älykello auttaa elämäntaparemontissa  –  Marika Keränen on tiputtanut painoa jo yli 10 kiloa

Painonpudotus on onnistunut paitsi liikunnalla myös annoskokoja pienentämällä ja kasvisten määrää lautasella lisäämällä.

Kello on tuonut liikkumiseen uudenlaista tavoitteellisuutta. Keränen haluaa täyttää aktiivisuustavoitteensa joka päivä.

”Ennen kellon ostamista keräsin päivittäin sen 10 000 askelta ja kuvittelin tehneeni paljon. Kello kuitenkin paljasti totuuden. Pelkällä kävelyllä syke ei nouse riittävästi, jotta saisi täydet aktiivisuuspisteet. Pitääkin napata lenkille mukaan sauvat tai ottaa hölkkäaskelia”, Keränen sanoo.

Hänen mukaansa kello auttaa konkretisoimaan liikkumisen määrää ja tehoa. Näytöltä voi päivän mittaan seurata, miten tavoite edistyy. Lukemia on myös mukava vertailla kavereiden kesken.

”Uskon, että liikuntainnostukseni ei jää hetken huumaksi. Siitä on tullut mieluisa rutiini”, Keränen kertoo.


Liikunnasta tullut mieluisa rutiini

# KERÄÄ BONUSTA!

Bonus kertyy koko perheen ostoista. Bonustaulukko kertoo, kuinka paljon saat Bonusta. Täyden viiden prosentin Bonuksen saat 900 euron kuukausiostoilla.

Bonusta jaettiin 379 miljoonaa euroa vuonna 2021 eli asiakasomistajat saivat Bonusta keskimäärin 153 euroa.

Lue lisää: [s-kanava.fi](https://www.s-kanava.fi/asiakasomistajuus/)


Lue lisää Bonustarinoita

2010-luvulla julkaistiin yli 500 kirjaa seksuaalisuudesta 

Seksuaalisuus on kaikkialla ja se voi tuoda myös monelle paineita – 2010-luvulla julkaistiin yli 500 kirjaa aiheesta

Kuvitellaan itsemme viime vuosisadan alkuun, päinvastaiseen tilanteeseen. 

Seksuaalisuudesta ei puhuttu julkisesti, eikä kunnollista tietoa ollut juuri tarjolla. Harvalukuisten seksiopaskirjojen sävy oli sievistelevä, jopa anteeksipyytelevä.

Seksuaalisuus oli virallisesti tarkoitettu miehen ja naisen aviovuoteeseen, lisääntymistarkoituksessa. 

Luonnonvoimaa oli kuitenkin vaikea saada pysymään asetetuissa raameissa. Jotkut uskaltautuivat toteuttamaan viettejään vapaammin, mutta etenkin naisille ja seksuaalivähemmistöille seurauksena saattoi olla paheksuntaa, häpeää ja ahdinkoa. Seksuaalisen vapautumisen yritykset olivat riskinottoja yhteiskunnassa, jossa nainen oli useimmiten taloudellisesti riippuvainen miehestään ja yksinhuoltajien asema oli vaikea. Homoseksuaalisista suhteista määrättiin 1800-luvun rikoslain perusteella vankeutta.

Oli silti niitä, jotka pyrkivät edelle aikaansa.

Haataja kertoo __Elvira Willmanista__, viime vuosisadan alun naisasianaisesta, joka puolusti julkisesti naisen oikeutta seksuaaliseen nautintoon: 

”Hänet tipautettiin pois vaalien ehdokaslistalta liian löyhän sukupuolimoraalin vuoksi.”

Seksuaaliasenteisiin ovat kautta aikojen vaikuttaneet käsitykset siitä, mikä kulloinkin on vallitsevan näkemyksen mukaan luonnollista. Sata vuotta sitten pidettiin biologisena tosiasiana, että nainen on seksuaalisesti passiivinen.

Seksualisuudelle tiukat raamit

Asennemullistus tapahtui 1960-luvulla. Sodanjälkeinen nuori sukupolvi muutti kaupunkeihin opiskelemaan. Maailmankuva avartui, ja seksuaalisuutta koskevat käsitykset alkoivat erkaantua uskonnollisista moraalinäkemyksistä.

”Opiskelijat ja kansalaisaktivistit heräsivät siihen, että kansalaisten täytyy saada asiallista tietoa seksuaalisuudesta, ehkäisystä ja taudeista. Ja nautinnosta”, kuvailee Sexpon kouluttaja ja seksuaaliterapeutti __Henriikka Sundell__, joka on perehtynyt suomalaisten seksuaalioikeuksien historiaan. 

Hän toteaa, että maailman herkin ja intiimein asia on aina ollut myös yhteiskunnallinen, sosiaalinen ja poliittinen asia. 

”Jokaisella on siitä mielipide.”

Seksuaaliasenteiden vapautuminen on ollut lujasti sidoksissa tasa-arvo- ja ihmisoikeuskysymyksiin. Vapautumisen keskeisiä askeleita 1960-luvulta 1980-luvulle olivat e-pilleri, aborttilainsäädännön muutokset sekä homoseksuaalisuuden poistaminen rikoslaista ja tautiluokituksesta. Etappeja on riittänyt tällekin vuosituhannelle. Vuonna 2017 alkanut maailmanlaajuinen Me Too -liike on tuonut näkyviin merkittävän näkökulman: oikeuden saada olla vapaa seksuaaliselta häirinnältä.

> ”Jokaisella on siitä mielipide.”

Sitä mukaa kun ihmisoikeudet paranivat, seksuaaliasenteisiin alkoivat rakentua nautinnon ja ilon näkökulmat. 

”Vapautuminen, ilo ja rauhassa olo eivät edelleekään ole kaikille itsestään selviä. Esimerkiksi seksuaali- ja sukupuolivähemmistöt kohtaavat yhä paljon epäluuloa ja jopa väkivallan uhkaa”, Sundell muistuttaa.

1960-luvulla asenteisiin vapautta ja iloa

Nyt 2020-luvulla asenteet näyttäytyvät hyvin toisenlaisina kuin sata vuotta sitten. Vain harva rajaisi seksin harrastamisen heteroavioparien yksinoikeudeksi. Halu ja nautinto kuuluvat enemmistön mielestä kaikille.

Nautintokeskeisyyden ohella merkillepantavaa on myös seksin terveysvaikutusten korostaminen. Seksuaalisuus ei näyttäydy enää muusta elämästä irrallisena mystisenä asiana, vaan osana kokonaisvaltaista hyvinvointia.

Seksuaalisuuttamme eivät enää yleisesti sanele uskonnolliset moraalinäkemykset, mutta sen sijaan markkinavoimat koettavat kovasti päästä sitä hallitsemaan.

”Nautinnon luvataan löytyvän, jos löysäämme kukkaronnyörejä”, Haataja kuvailee.

Nyt puhutaan terveysvaikutuksista


Näkökulmat sekä tieto seksuaalisuuden ja sukupuolen kirjosta lisääntyvät koko ajan. 

”Ei ole olemassa yhtä oikeaa tapaa harrastaa seksiä tai olla seksuaalinen”, Sundell painottaa. Yksilöllisyyden korostaminen luo sijaa monimuotoisuudelle. Parikymppisillä suomalaisilla ymmärrys tästä on vahvinta: antaa kaikkien kukkien kukkia.

Sekä Sundell että Haataja toteavat, että vapautumisen kehitys ei ole yhdenmukaista eikä ristiriidatonta. Myös konservatiivisempia äänenpainoja kuuluu.

Seksuaalisuudentäyteinen media luo herkästi kuvaa vapautumisen kultakaudesta, mutta yksilötasolla kokemus saattaa olla monimutkaisempi. Runsas seksipuhe ja pitkälle viety vapautumisen ihanne voivat joskus synnyttää myös riittämättömyyden kokemuksia. Se, minkä yksi kokee vapauttavana, voi ahdistaa toista.

”Syntyy velvollisuus harrastaa vapaata, orgasmintäyteistä terveysseksiä kerran viikossa”, Haataja kuvailee. Vapautuminen voi hänen mukaansa tarkoittaa myös vapautta seksuaalisuuden harjoittamisen pakosta.

Yksilötasolla seksuaalisuudessa on yhä monenlaista mieltä askarruttavaa. Voi olla häpeän tunteiden painolastia tai roolimallien kanssa kipuilua. Sundellin mukaan terapiavastaanotolla on usein läsnä ydinkysymys: kenellä on lupa määritellä, miten minä saan elää?

Maailma tuottaa yhä yhdenmukaisuuden painetta ja kapeita rooliodotuksia – joskin eri tavalla kuin sata vuotta sitten. 

> ”Syntyy velvollisuus harrastaa vapaata, orgasmintäyteistä terveysseksiä kerran viikossa.”

”Kunpa soisimme itsellemme rauhan ja ymmärtäisimme, että oma tapa olla olemassa on riittävä”, Sundell sanoo. 

Haatajan mukaan näköpiirissä on myös vastareaktioita, väsymistä seksuaalisuuden kyllästämään ilmapiiriin. Joku saattaa haluta elää tyystin ilman seksiä. 

”Tai voisiko seuraava suurempi vapautuminen olla sitä, että ihmiset vapautuvat kehojensa äärelle ja lakkaavat älyllistämästä”, Haataja pohtii.

Lööpeissä tai sosiaalisessa mediassa saattaa yhä esiintyä tilanteita, joissa paljasta pintaa esitellään ”rohkeana” tekona, merkkinä seksuaalisesta vapaudesta. 

Marika Haataja näkee tässä jämähtämistä menneen maailman asetelmiin, jolloin paljas pinta ei ollut arkipäivää mediassa. Todellinen seksuaalinen rohkeus näyttää itse asiassa aika lailla samalta kuin Elvira Willmanin toiminta sata vuotta sitten:

”Että yksilö uskaltaa ohittaa yhdenmukaisuuden paineen ja toteuttaa juuri omannäköistään seksuaalisuutta.”

Seksipuhe voi myös ahdistaa

Jesper Laisaari

Etäopiskelua, liikunnan hiipumista ja kavereiden kaipuuta – ”Korona on vaikuttanut jokaiseen nuoreen” 

__Anna Haapalainen, 45, liikunnan ja terveystiedon opettaja sekä 12- ja 14-vuotiaiden poikien äiti, Mikkeli:__
”Korona on varmasti vaikuttanut jokaiseen nuoreen jollain tavalla. Eroa on siinä, että vain osa puhuu tuntemuksistaan.

Toisilla on ollut haasteita pysyä etäopetuksen aikatauluissa. Se on voinut synnyttää stressiä ja huonommuuden tunnetta. Osa nuorista on myös ollut aika yksin. Kaikilla ei ole Snapchatissa menoa ja meininkiä, ja heille koulu on ollut paikka tavata kavereita. Toisaalta omista lapsistani introvertimpi viihtyi etäopetuksessa hyvin.

Vaikka nuorella itsellään ei olisi isoja ongelmia, saattaa perhe- ja ystäväpiirissä olla läheisiä, joista nuori on huolissaan. Moneen perheeseen pandemia on tuonut esimerkiksi lomautuksia ja työttömyyttä.

Yhteisöllisyyden väheneminen on harmittanut oppilaita, ja myös minua opettajana. On ollut ikävää perua tanssiaisia ja muita yhteisiä tapahtumia. Hyvä asia on, että osa oppilaista on voinut toteuttaa itseään joissain aineissa paremmin. Kun valintoja on saanut tehdä omien mieltymysten mukaan, etäliikuntatunnilla on voinut lähteä vaikka kävelylenkille luontoon.”

Osa nuorista on ollut aika yksin

__Nella Sirén, 33, koulupsykologi, Stadin ammatti- ja aikuisopisto, Helsinki:__
”Opiskelijamme ovat opiskelleet etänä lähes koko koronakauden. Lähiopetukseen palasimme syksyllä 2021.

Etäopiskelu on ollut monelle vaikeaa ja stressaavaa. Kaikilla ei ole itsenäisen opiskelun edellyttämiä taitoja. Moni on passivoitunut niin, että on ollut vaikea pitää kiinni päivärytmistä.

Erityisen vaikeaa on ollut opinnot koronan aikaan aloittaneilla.

Opiskelijat ovat kertoneet minulle ahdistuksesta, masennuksesta ja ristiriidoista perheestä. Korona on ollut heille yksi stressitekijä muiden joukossa. Opintojen keskeyttämisiä on ollut tavallista enemmän.

Nyt koetamme korjata koronan jälkiä. Olen käynyt puhumassa niin opiskelijoille kuin opettajille. Satsaamme yhteisöllisyyteen.

Ei pidä kokea syyllisyyttä, jos etäopinnot eivät ole sujuneet suunnitelmien mukaan. Tilanne on ollut poikkeuksellinen.” 


Korjaamme koronan jälkiä

__Onni Vesikallio, 20, ja Sohvi Manninen, 21, Teatteri- tai elokuva-alan opinnoista 
haaveileva seurusteleva pari, Helsinki:__
Sohvi: ”Edes korona ja kulttuurialan kurimus eivät ole hälventäneet ammattihaaveitamme. Mielessä on kyllä käynyt, millaista olisi, jos olisimme vähän vanhempia kulttuurityöläisiä, joilla olisi perhe elätettävänä ja asuntolaina maksettavana.

Ylipäätään kulttuurialan tilanne on tuntunut epäoikeudenmukaiselta. Se on herättänyt ihan raivoa. Asumme alueella, jossa on paljon ravintoloita. Niiden menoa katsoessa on tuntunut aivan käsittämättömältä, että teattereille, oopperalle ja muille kulttuuripalveluille on aivan eri säännöt kuin baareille.

Koronarajoitukset ovat kirpaisseet minua taloudellisestikin, sillä olen ollut lomautettuna elokuvateatterista puolentoista vuoden ajan.”

Onni: ”Vaikeinta pandemian aikaan on ollut se, ettei ole voinut nähdä kavereita. Olen tottunut tapaamaan ystäviä ja viettämään aikaa isommalla porukalla.

Tuntuukin hullulta, miten julkisuudessa nuoria on lytätty, kun itse on istunut puolitoista vuotta kotona. Eivät kaikki nuoret biletä ja riko rajoituksia.

Sohvi on lohduttanut minua sillä ajatuksella, että nuoriso on aina ollut pilalla. Omalla toiminnallamme voimme näyttää, että kuva vastuuttomasta nuorisosta ei ole totta.

Tulevaisuutta en ole uskaltanut vielä hirveästi suunnitella. Hakua kouluihin odotan kuitenkin innolla. Se ainakin on kohta edessä.”

*Lisätieto: Kuuntele lisää Onnin ja Sohvin ajatuksia Yhteishyvän Laumasuoja-podcastista osoitteesta* [Yhteishyva.fi/laumasuoja](https://yhteishyva.fi/laumasuoja) 

Kulttuurialan kurimus raivostuttaa

__Tuomas Rahkonen, 32, nuorten korisvalmentaja, Tapiolan Honka, Espoo:__
”Pandemian aikaan koripallojoukkueidemme kaudet ovat olleet rikkonaisia. Keväällä 2020 treenit ja pelit olivat kokonaan tauolla. Sittemmin olemme harjoitelleet turvavälein ulkona lyhyitä taukoja lukuun ottamatta.

Koronasulun aikaan meillä oli joukkuetapaamisia videosovelluksen kautta, ja pelaajat treenasivat kotona yksin. Osa tytöistä piti etätapaamisia raskaina. Ne tuntuivat heistä kuin koululta. Osasta taas oli kiva tavata edes etänä.

Korona on karsinut pelaajien joukkoa. Esimerkiksi 2006-tytöistä melkein kolmasosa lähti. Lopettajat eivät ole olleet kilpapelaajiksi itsensä mieltäviä vaan enemmänkin harrastusmielessä pelanneita.

Koronan aikaan nuorten liikkuminen on selvästi vähentynyt. Pahoin pelkään, että osan liikkuminen vähenee pysyvästi.”

Nuorten liikkuminen on vähentynyt

__Polina Polusk, 22, kauppatieteiden opiskelija, Vaasan yliopisto, Vaasa:__
”Aloitin opinnot syksyllä 2020. Heti lukukauden alussa Vaasassa oli isot opiskelijabileet, jotka osoittautuivat jälkikäteen koronalingoksi. Itse en bileisiin päässyt, mutta opiskelukaverini siellä olivat. He joutuivat karanteeniin.

Nuoria syyllistettiin juhlien jälkeen. Itsekin olen saanut ikäviä katseita kaupassa. Syyllistäminen on väärin. Juhliminen ja tapaamiset kuuluvat nuoruuteen. Yksinäisyys ei tee kellekään hyvää.

Opinnot ovat olleet verkossa koko ajan. Minulle etäopiskelu on sopinut. Luentoa katsoessa voi syödä vaikka aamupalaa.

Kaverien kesken olemme tavanneet myös kasvokkain ja pitäneet pientä opintopiiriä. Onnekseni tutustuin parin ekan viikon aikana muutamiin uusiin opiskelijoihin.

Urheilu ja ystävien tapaaminen ovat olleet minun selviytymiskeinoni koronan aikaan.”

Yksinäisyys ei tee kenellekään hyvää

Lue lisää aiheesta

Joka viides nuori kertoo kärsivänsä ahdistuksesta – Koronan jälkeen tarvitaan aikuisten apua

Joka viides nuori kertoo kärsivänsä ahdistuksesta – Yksikään nuori ei ole välttynyt koronan seurauksilta

”En usko, että yksikään nuori on välttynyt koronan seurauksilta. Se on koskettanut kaikkia kautta linjan: miten opiskellaan, syödään, toimitaan, haaveillaan. Kokemus on valunut hyvin moneen asiaan nuorten elämässä”, toiminnanjohtaja __Satu Raappana __Sekasin Kollektiivista kuvaa. 

Sekasin Kollektiivia koordinoi neljä organisaatiota: Suomen Mielenterveys eli MIELI ry, Suomen Punainen Risti, Setlementtiliitto ja SOS-Lapsikylä.

Raappana korostaa, että nuorten reagointi poikkeusaikaan on normaalia.

”Tähän kuuluukin reagoida, ja tämän pitääkin tuntua. Siksi sellainen puhe, että nuorten mielenterveys ei olisi kestänyt, on hassua puhetta.”

Enemmistö suomalaisnuorista voi koronasta huolimatta hyvin, arvelee Helsingin kaupungin kulttuurin, vapaa-ajan ja nuorisotyön toimialajohtaja __Tommi Laitio__.

> ”Tähän kuuluukin reagoida, ja tämän pitääkin tuntua.”

”Karkeasti sanottuna noin viisi kuudesta suomalaisnuoresta pärjää hyvin, vaikka elämään on tullut hankaluuksia, ahdistusta ja yksinäisyyttä. Jäljelle jäävä kuudennes on nuoria, joilla on jo aiemmin ollut elämässä merkittäviä esteitä vastoinkäymisiä. Korona on tehnyt heidän elämästään entistäkin epävarmempaa.”

Yksi asia yhdistää molempiin ryhmiin kuuluvia. Koronan vaikutuksista selvitäkseen nuori tarvitsee muita ihmisiä. 

Korona on koskettanut kaikkia

Kaikki kiva on karsittu koulusta. Näin eräs yhdeksäsluokkalainen kuvasi keväällä elämää koronan keskellä. Hän puhui monen nuoren suulla. Pandemia poisti tärkeitä nuoruuden juhlahetkiä, kuten vanhojen päivät ja penkkarit, tylysti kaikkien kalentereista. Juhlat eivät merkitse nuorille pelkkää hauskanpitoa vaan ne ovat ainutkertaisia rituaaleja, joiden avulla jätetään jotakin taakse ja aloitetaan uusi elämänvaihe.

”Näissä asioissa aikuisten ja nuorten erot ovat suurimpia. Lakkiaisia, rippijuhlia tai uuden opiskelupaikan aloitusta ei saa enää takaisin, eikä niitä voi toistaa myöhemmin”, Tommi Laitio kuvaa.

Konkreettisilla rajoituksilla on ollut vakavampiakin seurauksia. Kun yhteisöllisyys vähentyi, yksinäisyys lisääntyi. Yksinäisyys onkin yksi merkittävimpiä koronan nuorten elämään tuomia haasteita. 

”Moni nuori koki jo aiemmin, että on omillaan ja pitää pärjätä yksin. Se kokemus voimistui”, Laitio sanoo.

Tässäkään asiassa kaikki nuoret eivät ole samalla viivalla. Osalla yhteinen aika vanhempien kanssa jopa lisääntyi, kun kotona vietettiin samaan aikaan työ- ja koulupäiviä etänä. Osalla nuorista aikuiskontaktit vähenivät ja kohtaamiset koulussa ja harrastuksissa olisivat olleet hyvinkin tärkeitä.

”Kannan erityistä huolta niistä nuorista, joilla ei ole ollut ennen koronaakaan turvallista kotona. Etäkoulun myötä lastensuojeluilmoitukset vähentyivät, sillä normaaliaikana suuri osa lastensuojeluilmoituksista tulee opettajilta. Monista nuorista ei nyt tiedetty, miten heillä menee.”

Myös kohtaamiset omanikäisten kanssa vähentyivät tai jäivät jopa kokonaan pois. Nuoruus on kehitysvaihe, jossa yhteys muihin ihmisiin näyttelee erityisen tärkeää roolia. Muut ihmiset ovat nuorelle peilejä, joiden kautta hän voi tarkastella erilaisia roolimalleja ja itseään. Puhumalla toisten kanssa voi esimerkiksi käsitellä omia epävarmuuksiaan ja saada onnistumisen kokemuksia.

”Kun tähän ei ole ollut mahdollisuutta, omat ongelmat ovat voineet alkaa tuntua nuoresta ylitsepääsemättömiltä. Siltä, että kellään muulla ei ole samoja ongelmia. Silloin voi syntyä ajatus, että ehkä muut pärjäävät ja minä olen heikko. Kasvokkain kohtaamisen vahvuus on siinä, että voi sanoa toiselle jotain ja toinen voi vastata, että minulla on sama fiilis”, Laitio kuvaa.

Yhä useampi on yksinäinen

Selittämätön paha olo. Se on usein syynä, kun nuori ottaa yhteyttä Sekasin-chattiin. Kouluterveyskyselyssä noin joka viides yläkoulu- ja lukioikäisistä kertookin kokevansa kohtalaista tai vaikeaa ahdistuneisuutta.

”Ahdistus voi olla arkeen liittyvää näköalattomuutta tai sitä, että tulevaisuus tuntuu sumuiselta. Joka päivä kymmenisen nuorta kertoo myös itsetuhoisista ajatuksista”, Satu Raappana sanoo.

Ahdistuneisuutta tuntevat erityisesti tytöt, jotka kokevat usein myös suurempaa painetta pärjätä.

”Ahdistuneisuus näkyy jokaisella kouluasteella, ja jo 4.–5.-luokkalaisista tytöistä kolmasosa kokee ahdistuneisuuden tunteita. Monilla on omia sisäisiä tunnollisuuden vaateita, jotka eivät välttämättä tule koulusta tai kotoa. Usein myös vertailu toisiin aiheuttaa paineita”, varhaiskasvatus- ja koulutyön päällikkö __Anniina Pesonen__ MIELI ry:stä kuvaa.

Tyttöjen ja poikien ero näkyy myös positiivisen mielenterveyden kokemisessa. Lukioikäisistä pojista 38 prosenttia kertoi kokeneensa positiivisia tuntemuksia, kuten toiveikkuutta tulevaisuudesta ja läheisyyttä toisiin ihmisiin. Tytöistä samoja asioita koki vain 18 prosenttia.

Tommi Laitio sanoo, että hyvin moni nuori piti yhteiskuntaa liian kilpailullisena jo ennen koronaa. Monia ahdistavat myös ilmastoasiat ja rasismi.

”Niidenkin asioiden käsittelyyn tarvitaan muita ihmisiä, kuten opettajia ja harrastusryhmien vetäjiä. Tarvitaan sellaisia tilanteita, joissa huolia voi toiminnan ohessa ottaa puheeksi.”

Suorituskeskeisyys korostui entisestään, kun tauot ja yhteiset huilihetket opiskelukavereiden kanssa jäivät etäkoulussa pois. Koulusuoritusten ja pärjäämisen korostaminen jättää hyvin vähän tilaa nuoruudelle. Nuorelle pitäisikin antaa kasvun rauha: aikaa olla nuori.

”Nuoren pitäisi voida elää nuoruutta ilman, että täytyy tietää suunnitelmansa pitkälle tulevaisuuteen. Kohtaaminen on suurin mielenterveysteko toiselle ihmiselle. Siksi on tärkeää antaa nuorelle palautetta, että hän on arvokas sellaisena kuin on. Opettaja voi vaikka sanoa, että onpa kiva nähdä sinua tänään. Nuoren identiteetin ei tulisi rakentua sen varaan, miten hän suoriutuu”, Pesonen sanoo.

Suorittamisen kulttuuri ahdistaa

Vaikka moni nuori kertoo mielensä oireilevan, suurin osa kokee saavansa siihen myös apua. Yli 80 prosenttia sekä yläkoulu- että lukioikäisistä kertoo avun tulleen paitsi ystäviltä myös vanhemmilta ja koulun henkilökunnalta.

Nuoren auttaminen on nimenomaan aikuisen asia. Siihen jokaiselta aikuiselta pitäisi löytyä rohkeutta, sanoo Raappana.

”Meillä aikuisilla voi olla pelko, että en osaa auttaa enkä uskalla kysellä. Entä jos nuori sanoo jotain, mihin en ole varautunut? Sellaista ei kannata pelätä. Aina voi sanoa, että en osaa, mutta selvitän. Olen tässä yhdessä sinun kanssasi.”

Mitä sinulle kuuluu? Se on yksinkertainen kysymys, jonka moni nuori haluaisi aikuiselta kuulla. Aina avun ei tarvitse olla sen kummallisempaa kuin kuunteleminen.

”Monella nuorella on aikuisen nälkä. Nekin nuoret, jotka ovat saaneet paljon apua eri paikoista, palaavat usein keskusteluissa alkupisteelle. He olisivat toivoneet, että joku olisi vain kuunnellut. Se riittää. Ei nuori aina kaipaa ratkaisua tai diagnoosia”, Pesonen sanoo.

Vanhemman vastuulla on herätellä keskustelua arjessa. Parhaiten se voi tapahtua vähän ohimennen, vaikka perheen WhatsApp-ryhmässä. Tuli vain mieleen, että miten sulla menee tänään? Vaikka nuori ei olisi juttutuulella, vanhemman tehtävä on jatkaa kyselyä.

> ”Monella nuorella on aikuisen nälkä.”

”Aikuisen on hyvä sietää hiljaisuutta eikä lähteä heti täyttämään sitä omalla sanoituksella. Mahdollisuutta keskusteluun pitää tarjoilla päivästä toiseen. Nuori sitten valitsee, kertooko jotain vai ei kerro. Tärkeintä on, että hän tietää, ettei ole yksin”, Raappana sanoo.

Kysy, mitä nuorelle kuuluu

Miten korona näkyy nuorten elämässä juuri nyt? Laition mukaan elämme aran toivon vaihetta.

”Monilla on se tunne, että helpotus koronaan on kurotuksen päässä, mutta ei tässä vielä ohi on -juhlia pidä järjestää. Kun suurin pelkotila alkaa purkautua, meissä voi puskea pintaan aika koviakin asioita. On tärkeää, että nuorilla olisi tunne, että sisälle pakkautuneita asioita on mahdollista käsitellä.”

Toivo löytyy luontevimmin lähellä olevista ihmisistä. Laitio uskoo, että nuorten kohdalla tehokkain tapa on toiminta. Uskoa tulevaan syntyy, kun voi taas käydä elokuvissa tai treeneissä yhdessä, lähteä lenkille tai tehdä ruokaa kaverin kanssa.

”Se, mitä nuori tarvitsee voidakseen hyvin, ei ole mitään salatiedettä. Hän tarvitsee kavereita, opiskelupaikan, työkokemuksia ja sen kokemuksen, että hänen sanoillaan ja toiminnallaan on väliä. Hyvinvointi lähtee liikkeelle porukasta, olipa se kaveri-, harrastus- tai työporukka. Sellaisia pitäisi nyt syntyä lisää. Ja niihin tarvitaan mukaan pysyviä ja rohkeita aikuisia, jotka uskaltavat ottaa asioita puheeksi.” 

Satu Raappana toivoisi mielenterveysongelmien stigman haalenevan entisestään. Viimeistään korona on opettanut, että jokaisen mieli voi järkkyä – niin aikuisen kuin nuorenkin.

”Moni nuori kavahtaa esimerkiksi koulukuraattorille menoa, jotta ei leimautuisi. Meillä kaikilla on mielenterveyden haasteita ja häiriöitä. On ok puhua niistä ja hakea niihin apua. Se ei tee kenestäkään hullua tai heikkoa.”

Koronan jälkeinen elämä voi parhaimmillaan antaa nuorelle tunteen siitä, että vastoinkäymisistä selviää. Sellaista onnistumisen kokemusta monelle nuorelle ei vielä ole elämässä päässyt syntymään.

”Nuorelle voi antaa viestiä, että ei haittaa, jos tämä ei ollut sinun paras vuotesi. Tärkeintä on, että olemme edelleen hengissä ja tästä selvittiin”, Raappana sanoo.

Pesonen lisää, että aikuisen tehtävänä on tehdä nuorelle näkyväksi hänen voimavaransa ja auttaa häntä käyttämään niitä arjessaan.

”Voimme opettaa nuorille mielen hyvinvointia tukevia taitoja, jotka auttavat sietämään ja käsittelemään vaikeitakin tunteita, olemaan vuorovaikutuksessa muiden kanssa, purkamaan kuormitusta sekä kohtaamaan vastoinkäymisiä. Kouluilla ja vapaa-ajan ympäristöillä on mahdollisuus rakentaa yhtei-söjä, joissa mielenterveystaitoja voidaan harjoitella.” 

THL toteutti kouluterveyskyselyn keväällä 2021. Siihen vastasi 264 878 lasta ja nuorta. 

Aran toivon vaihe

## Sekasin-chat

* Sekasin-chat on valtakunnallinen 12–29-vuotiaille tarkoitettu keskustelupalvelu, joka tukee mielen hyvinvointia ja mielenterveyden ongelmista selviämistä.

* Anonyymi palvelu on ilmainen ja luottamuksellinen.

* Vastaajina toimivat sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaiset sekä koulutetut vapaaehtoiset.

* Sekasin Kollektiivi on lukuisten toimijoiden yhteenliittymä. Sen koordinaatiosta vastaavat MIELI Suomen Mielenterveys ry, Suomen Punainen Risti, Setlementtiliitto sekä SOS-Lapsikylä. Kollektiivi tukee nuoria yksityischatin lisäksi ryhmächatissa ja Discord-yhteisössä.

* Chatissa yleisimmät yhteydenoton syyt ovat paha olo, ihmissuhdeongelmat, halu kertoa kuulumiset, arjessa selviytymisen ongelmat ja itsetuhoisuus.

* Chat on hyvin suosittu. Esimerkiksi keväällä 2021 sinne jonotti jopa yli 13 000 nuorta kuussa. Vain joka viidenteen yhteydenottoon ehditään vastata. 

* Tarve laajentaa päivystäjäresurssia on valtakunnallisesti krooninen. Pidä huolta -kampanja haluaa auttaa tässä asiassa.

* Palvelu toimii osoitteessa [sekasin.fi](https://sekasin.fi/).

*Lähde: MIELI ry*


Lauri Tähkä ja Jukka Immonen

”Avun pyytämistä ei tarvitse hävetä”, sanoo itsekin terapiassa käynyt Lauri Tähkä

Kampanjan myötä Immonen ja Tähkä ovat saaneet aiempaa enemmän tietoa nuorten voinnista koronan jälkimainingeissa. Luvut ovat pysäyttäneet.

”Nuoret voivat aika huonosti. Siksi oli selvää, että haluamme kohdistaa avun juuri heille. Sosiaaliset kontaktit ovat monella vähentyneet juuri silloin, kun opiskelut ovat alkaneet. Nuori voi kärsiä aika lailla siitä, että opiskelee yksin yksiössään juuri, kun voisi alkaa elää. Maailman pitäisi olla auki, ja se onkin laitettu kiinni”, Tähkä kuvaa.

Tähkän omat tyttäret ovat 21- ja 23-vuotiaita. Immosen uusperheeseen puolestaan kuuluvat puolison 11-vuotias tytär ja yhteinen puolivuotias vauva.

”Lapset saavat katsomaan asioita eri tavalla kuin ennen. Nuorten mielenterveyden pitäisi olla meidän aikuisten mielen päällä jatkuvasti, ei vain kampanjan ajan”, Immonen sanoo.

Tärkeintä on uskaltaa puhua. Tähkä uskoo, että mielen haasteet eivät ole nuorten elämässä samanlainen tabu kuin aiemmilla sukupolvilla. Ainakaan niiden ei pitäisi olla.

”Meidän sukupolvemme on pitänyt asiat sisällään 50 vuotta. Eihän siitä hyvää seuraa. Nuoret ovat onneksi rohkeampia ja avoimempia.”

Hän muistuttaa, että vaikka somemaailmassa kaikilla asiat vaikuttaisivat olevan aina hienosti, se ei ole todellisuus. Jokaisella on elämässä haasteita.

”Avun pyytämistä ei tarvitse hävetä. Olen itse käynyt viisi vuotta tiiviisti terapiassa, ja se on ollut erittäin merkittävää apua. Jos tenniksessä revähtää pohje, kyllähän siihenkin haetaan heti hoitoa. Samoin pitäisi toimia, kun mielessä sattuu pieniäkin nyrjähdyksiä.”

Immonen uskoo, että koronan todelliset vaikutukset nähdään vasta vuosien päästä.

”Emme edes vielä tiedä, mitä kaikkea tuhoa se on tehnyt. Joka tapauksessa monelta on jäänyt iso osa nuoruutta elämättä, ja se on vaikuttanut sosiaalisten taitojen kehitykseen.”

Mielen nyrjähdyskin on hoidettava

## Pidä huolta -kampanja

* Pidä huolta -kampanja on Toivon Kärki ry:n ja MIELI ry:n yhteinen hyväntekeväisyyshaaste, jonka avulla kerätään rahaa nuorten auttamiseen. 

* Kampanjassa on mukana yli 70 suomalaista artistia. Keskiössä on __Pave Maijasen__ Pidä huolta -kappale, josta on toteutettu uusi versio.

* Idea kappaleesta syntyi jo reilu vuosi sitten. Maijanen menehtyi tammikuussa 2021, mutta ehti antaa suunnitelmalle siunauksensa.

* Kampanjan mahdollistajina toimivat S-ryhmä ja LähiTapiola, jotka ovat lahjoittaneet kampanjan alkupääomaksi 500000 euroa.

* Kampanjaan voi osallistua lahjoittamalla [pidahuolta.fi](https://www.pidahuolta.fi/) -sivuston kautta. Lahjoitustuotot ohjataan lyhentämättöminä nuorten mielenterveystyöhön. Suurin osa lahjoituksista kanavoidaan Sekasin-chattiin, jonka kautta autetaan vaikeissa elämäntilanteissa olevia nuoria. Myös Pidä huolta -kappaleen suoratoistokorvaukset ohjataan lahjoituspottiin.


Valitse fiksusti suolisto netti

Syö suolistoystävällisesti – tarkista toteutuvatko nämä 5 kohtaa ruokavaliossasi

# Syö suolistoystävällisesti – kokeile näitä

1. Syö päivittäin vähintään kuusi kourallista eli noin __puoli kiloa kasviksia, palkokasveja, hedelmiä ja marjoja__. Kun varaat niitä vaihtelevasti kaikille aterioille, tavoite on helppo saavuttaa.
2. Turvaa riittävää __viljakuitujen__ saantia syömällä joka päivä noin neljä viipaletta täysjyväleipää ja lautasellinen puuroa.
3. Tee __pähkinöiden ja siementen__ käytöstä päivittäinen tapa. Ripottele niitä pari ruokalusikallista esimerkiksi jogurttiin, puuroon, smoothieen tai salaattiin.
4. Vähennä punaisen lihan käyttöä ja korvaa sitä __kalalla, kanalla tai palkokasveilla__. Pidä säännöllisesti kasvisruokapäiviä.
5. Valitse myös __hapatettuja elintarvikkeita__, kuten jogurttia, piimää ja hapankaalia. Ne sisältävät hyödyllisiä maitohappobakteereita ja niiden aineenvaihduntatuotteita. 

Lisää aiheesta

Mervi Kaartoaho

Suolistosyöpä muutti Mervin elämän: "Vertaistukea oli vaikea löytää, vaikka se on sairastuneelle erittäin merkityksellistä"

Kaartoaho ei leikkausta odotellessaan onnistunut löytämään vertaistukea, vaikka se olisi alkujärkytyksessä ollut tarpeen.

”Kun diagnoosi tulee, olisi tärkeää saada rinnalle tukihenkilö, joka on kokenut saman. Olisi ollut hyvä saada heti vaikkapa suolistosyöpäyhdistyksen yhteystiedot”, Kaartoaho sanoo.

”Vertaistukea tarvitaan, sillä mustia hetkiä tulee väistämättä. On epätoivoa ja luovuttamisen halua. Ei jaksaisi koko ajan olla muille vaivaksi”, hän kuvailee.

> ”Vertaistukea tarvitaan, sillä mustia hetkiä tulee väistämättä.”

Vertaistukea ei ollut tarjolla

Leikkauksen jälkeen Kaartoaho kohtasi vastoinkäymisten sarjan. Avanne uhkasi mennä kuolioon jo sairaalassa ollessa. Kotona ruokahalu katosi, paino putosi ja elimistö kuivui niin, että Kaartoaho joutui palaamaan sairaalaan nesteytettäväksi.

Solumyrkkyjä oli määrä saada tiputuksessa ja tabletein, mutta hoitoihin tuli pitkiä taukoja, koska Kaartoaho reagoi niihin niin voimakkaasti. Tiputuspäivinä keho jäykistyi ja tärisi. Perheen Elmeri-kanista tuli niinä aikoina terapiapupu, joka painautui kiinni ihoon ja lohdutti.

Vasta myöhemmin sopeutumisvalmennuskurssilla ilmeni, että Kaartoaholla on luultavasti synnynnäinen entsyymipuutos, jonka vuoksi kapesitabiini-solumyrkyt olivat hänelle hengenvaarallisia.

”Asian olisi voinut selvittää verikokeella, mutta kukaan ei hoitojen aikana huomannut sitä ajatella. Rupesin tutkimaan asiaa. Otin yhteyttä Fimeaan ja professoreihin”, Kaartoaho kertoo. Hänen ilokseen tieto entsyymipuutoksen vaikutuksista on nykyisin paremmin syöpäpotilaiden saavutettavissa.

Avanteen kanssa oli jatkuvia hankaluuksia, joten Kaartoaho sai luvan sen poistattamiseen. Hän selviytyi myös leikkauksen jälkeisestä vatsakalvontulehduksesta, mutta sitten edessä olivat uudet ongelmat. Nyt suoli toimi niin vilkkaasti, että koko ajan oli varmistettava, missä on lähin vessa. Leikkaus, solumyrkyt ja sädetys olivat aiheuttaneet Lars-syndrooman, jonka oireita ovat tihentyneet vessakäynnit, kivut ja suolen toiminnan arvaamattomuus. Oli opeteltava uudenlainen elämäntapa.

”Suolen ehdoilla”, Kaartoaho luonnehtii.

Hankaluuksien keskelle saapui kuitenkin helpottava tieto. Syöpä ei ollut levinnyt.

Elmeri-kani painautui kiinni ja lohdutti

Jo ennen sairastumista Kaartoahon elämässä oli alkanut vaivihkainen muutos. Hän oli käynyt tarkoituskeskeistä elämänkatsomusta painottavan logoterapian peruskurssin ja jatkanut sen innoittamana kouluttautumista ratkaisukeskeiseksi lyhytterapeutiksi. Syöpähoitojen salliessa hän jatkoi opintojaan, ja valmistuttuaan hän alkoi opiskella myös kliinistä hypnoterapiaa ja rentoutusvalmennusta. Syövän sairastaminen vahvisti tunnetta, että suunnanmuutos oli tarpeen.

”Olin vain suorittanut elämää”, Kaartoaho kuvailee.

Hän joutui jäämään Lars-syndrooman vuoksi sairauseläkkeelle, mutta tilalle tuli uudenlaisia tehtäviä. Hän toimii nykyisin vertaistukihenkilönä syöpäyhdistyksissä sekä auttaa syöpäpotilaita ja heidän läheisiään rentoutushoidoin ja yksilökeskusteluin videoyhteyden välityksellä. Se tuntuu merkitykselliseltä.

”Olen heittäytynyt elämän vietäväksi, ja se on yllättänyt minut aivan täysin. Ajattelen, että tämä on elämäni tarkoitus.”

Merkityksellistä elämää

Kaartoaho pitää nykyisin tarkasti huolen siitä, ettei kalenteri enää täyty liikaa. Entinen suorittaja sallii itsensä viipyillä riippukeinussa, jos siltä tuntuu. Jari-puolison mukaan vaimon asenne on nykyisin kuin __Kimi Räikkösen__: hän ei mieti, mitä muut ajattelevat, vaan tekee asioita omaksi ilokseen.

”Olen oppinut leikkimään. Minuun on tullut luovuutta ja uskallusta”, Kaartoaho vahvistaa.

Lars-syndrooma aiheuttaa hankalia päiviä, mutta Kaartoaho ottaa ne tyynesti vastaan ja kertoo myös asiakkailleen avoimesti, mistä on kyse.

”He tietävät, että jos vaikka ryhmärentoutuksen aikana tulee pitempi tauko, ei huolta. Olen vain käymässä vessassa.”

> ”Minuun on tullut luovuutta ja uskallusta.”

Luovuutta ja uskallusta

## Roosa nauha -keräys

* Syöpäsäätiön Roosa nauha -keräyksellä on hankittu varoja syöpätutkimukselle vuodesta 2003 lähtien. Painopiste on ollut rintasyöpätutkimuksessa, mutta keräyksellä tuetaan kaikkea syöpätutkimusta.

* Keräysvarat suunnataan suomalaiseen syöpätutkimukseen sekä sairastuneiden ja heidän läheistensä tukemiseen. Syöpäsäätiö on suurin yksityinen syöpätutkimuksen rahoittaja Suomessa.

* Viime vuonna keräys tuotti ennätykselliset 4,2 miljoonaa euroa.

* Vuoden 2021 Roosa nauha -keräyksen teemana ovat suolistosyövät. Keräys alkaa 23.9.2021. 

* Roosa nauhan on tänä vuonna suunnitellut Eva Wahlström. Myynnissä on nauhojen lisäksi rajoitettu erä Roosa nauha -rannekkeita.

* S-ryhmä on yksi Roosa nauha -keräyksen pääyhteistyökumppaneista.

Lisätietoja: [roosanauha.fi](https://roosanauha.syopasaatio.fi/)


Roosa nauha

Roosa nauha -keräyksen teemana ovat suolistosyövät –  Suomi aloittaa seulonnat koko maassa

Ketoruokailijan kannattaa rasvan lähteinä suosia pehmeitä, tyydyttymättömiä rasvoja, kuten kasviöljyjä ja niistä tehtyjä margariineja sekä kalaa, avokadoa, pähkinöitä ja siemeniä. 

ravitsemus keto yh netti

Miten syö ketoruokailija? Ravitsemusterapeutti neuvoo parhaan tavan toteuttaa ketoruokavalio

Katso reseptejä

Herkkävatsaisen kannattaa kiinnittää huomiota siihen, että ruokavaliossa on riittävästi kuitua.

herkkä vatsa

Herkän vatsan oireilu kuriin: Älä karsi liikaa ruokia ja kiinnitä huomiota uneen, stressiin ja liikuntaan

Herkkä vatsa hermostuu helposti sille sopimattomasta ruoasta. Tavallisia oireiden aiheuttajia ovat muun muassa ruis ja vehnä, palkokasvit, omenat, sipulit, kaalit ja sienet. Näissä ruoissa on paljon sellaisia hiilihydraatteja, joista voi muodostua paksusuolessa suolistomikrobien työn tuloksena runsaasti suolistokaasuja.

”Haitta on yksilöllinen. Kaasua ei välttämättä muodostu kaikilla, sillä siihen vaikuttaa suoliston bakteerikanta”, Anette Palssa kertoo.

Oma sietokyky ja sopivat ruoat löytyvät yksilöllisesti kokeilemalla, eikä kaikkien herkkävatsaisten tarvitse vältellä samoja ruokia. Erityisesti rukiin, vehnän ja sipuleiden käytön vähentämisestä on usein herkkävatsaiselle hyötyä. Määrälläkin on merkitystä: herkälle vatsalle voi sopia pieni viipale ruisleipää, vaikka isommasta määrästä tulisikin oireita.

[Lue myös: Herkkä vatsa hyötyy FODMAP-rajoituksesta](https://yhteishyva.fi/ruoka-ja-reseptit/herkka-vatsa-hyotyy-fodmap-rajoituksesta/article-991988)

Sopimaton ruoka hermostuttaa herkän vatsan

Herkkävatsaisen ei kannata karsia lautaseltaan liian monia ruokia, sillä silloin ruokavaliosta tulee helposti yksipuolinen ja suppea. Pois karsittujen ruokien tilalle on tärkeää etsiä omalle vatsalle sopivia vaihtoehtoja. Jos ruis ja vehnä aiheuttavat oireita, niiden sijaan voi kokeilla esimerkiksi kauraa, kvinoaa ja tattaria.

Kasvisten, hedelmien ja marjojen riittävään käyttöön on hyvä kiinnittää huomiota, sillä se turvaa suoliston hyvinvoinnille tärkeää kuidun saantia. Herkkä vatsa tykkää muun muassa tomaatista, kurkusta, kesäkurpitsasta, salaateista ja monista juureksista sekä sitrushedelmistä ja kiivistä. Marjoista sopivat yleensä mansikka, mustikka, vadelma ja puolukka.

> Moni hyötyy kuidun lisäämisestä.

Anette Palssan mukaan herkkävatsaisen oireet voivat johtua myös siitä, että ruokavaliossa on liian vähän kuitupitoisia kasviksia ja täysjyväviljoja.

”Monen vatsa tulee parempaan kuntoon pelkästään sillä, että kuidun määrä ruokavaliossa lisääntyy. Se onnistuu, kun syö kasviksia, marjoja tai hedelmiä päivän jokaisella aterialla ja valitsee viljat aina täysjyväisinä vaihtoehtoina.”

[Lue myös: Syötkö liian vähän kuitua? Tilannetta on helppo muuttaa](https://yhteishyva.fi/terveys/syotko-liian-vahan-kuitua-tilannetta-on-helppo-muu/21UrxDt4Qp0A47yV9Zlv5X)

Ruokatottumuksia ei saa karsia liikaa

Herkkävatsainen hyötyy säännöllisestä ateriarytmistä. Pitkä tauko aterioiden välillä johtaa helposti siihen, että seuraavalla ruokailukerralla tulee syötyä liikaa. Suuret ruokamäärät voivat pahentaa oireilua. Yhtä lailla myös jatkuva napostelu on haitallista, koska vatsa ei silloin pääse lainkaan rauhoittumaan.

”Ateriarytmi on ensimmäisiä asioita, joka herkkävatsaisen kannattaa laittaa kuntoon. Useimmat ihmiset hyötyvät siitä, ettei ruokailujen väli veny 3–5 tuntia pitemmäksi. Rauhalliseen syömiseenkin on hyvä kiinnittää huomiota”, Anette Palssa sanoo.

Tasainen ruokarytmi helpottaa oireita

Sopivilla ruokatottumuksilla voi saada ison osan vatsa- ja suolisto-oireista helpottamaan, mutta moni muukin asia vaikuttaa oireiluun. Vatsa voi reagoida kiireeseen ja stressiin, eikä se tykkää sohvaperunan roolista, vaan kaipaa säännöllistä liikuntaa. Toistuvasti liian lyhyeksi jäävä yöunikin voi pahentaa oireita.

”Toivoisin, että ruokavalion tiukan karsimisen sijaan herkkävatsainen kiinnittäisi huomiota myös muihin tottumuksiinsa. Niillä voi olla yllättävänkin suuri rooli oireilussa”, Anette Palssa sanoo.

Lääkärin vastaanotolle on syytä lähteä, jos vatsaoireet alkavat äkillisesti, jatkuvat pitkään tai pahenevat omahoidosta huolimatta. 

”Hyvin usein oireiden taustalta ei löydy mitään vakavampaa, mutta jos niiden syynä on hoitoa vaativa sairaus, se on hyvä havaita ajoissa”, Palssa muistuttaa.


Myös uni, liikunta ja stressi vaikuttavat

### Lisää luettavaa: 

- Anette Palssa: Rauhoita stressivatsa (2020) 
- Leena Putkonen: Superhyvää suolistolle (2015)
- Reijo Laatikainen: Herkän vatsan valinnat (2015) 

Lue lisää ravinnon vaikutuksesta terveyteen

"Hyvä koulutus ei suojaa alkoholin vaaroilta", Simojoki muistuttaa.

Ruokateesit Simojoki netti

Ylilääkäri Kaarlo Simojoki: ”Tavallisen työssäkäyvän tissuttelulla on yhteiskunnallisia vaikutuksia”

# Simojoen kolme juomateesiä

# 1. Alkoholi ei ole elintarvike eikä terveystuote.

”Alkoholinkäyttöön liittyy aina riski. Se johtuu alkoholista ihan molekyylitasolla. Jokainen meistä tulee ajan kanssa riippuvaiseksi alkoholista, jos käyttää sitä säännöllisesti. Jos käyttö on vähäistä, riippuvuutta tai haittoja ei välttämättä tule.

Ihmisen on kuitenkin vaikea hahmottaa muutosta omassa alkoholinkäytössään, ja siksi ongelmat eivät tule ajoissa esiin. Suurin osa alkoholin haitoista syntyy tavallisten ihmisten säännöllisestä alkoholinkäytöstä. Omassa ammattikunnassanikin törmään jatkuvasti käsitykseen, että yksi lasillinen viiniä on ok. Ongelmana pidetään pikemmin suurkuluttajia, jotka juovat holtittomasti.

Alkoholilla on monenlaisia vaikutuksia fyysiseen ja psyykkiseen hyvinvointiin. Se vaikuttaa kognitiivisista kyvyistä aina maksan terveyteen. Niin sanottu sivistynyt alkoholinkäyttö ja ylipaino ovat nykyisin yleisin syy maksakirroosin taustalla. Kymmenen prosenttia länsimaiden syövistä linkittyy alkoholinkäyttöön.

On väärä käsitys, että jonkin verran juovat olisivat terveempiä kuin ne, jotka eivät juo lainkaan. Ihmiskeho ei tarvitse alkoholia mihinkään.

> ”Alkoholi on siitä pirullinen aine, että sen aiheuttamia muutoksia ei näe itsessään.” 

Riskiarvioissa käytetään lääketieteellisiä kriteereitä, eivätkä suositellut annosmäärät kerro mitään alkoholin psyykkisistä ja sosiaalisista haitoista. Naisilla kohtalainen riski syntyy seitsemällä alkoholiannoksella viikossa, sillä määrällä maksa-arvot jo nousevat. Puhumattakaan, miten se vaikuttaa psyykkeeseen, uneen ja työtehoon.

Alkoholi myös lihottaa. Huomattava osa suomalaismiesten keskivartalolihavuudesta liittyy alkoholinkäyttöön. Moni juomisen lopettanut kertoo ensimmäiseksi, kuinka paljon on laihtunut. Iän myötä ihmiselle tulee peruskremppoja, jotka vaikuttavat alkoholin sietokykyyn. Jos on ylipainoa tai verenpainetauti, terveysriski on suurempi.”

# 2. Alkoholinkäyttö ei ole yksityinen asia.

”Alkoholi on siitä pirullinen aine, että sen aiheuttamia muutoksia ei näe itsessään. Suomessa 77 prosenttia alkoholista juodaan kotona ja noin 11 prosenttia ravintolassa. Erityisesti kotona juovilta puuttuu sosiaalinen kontrolli. Yhdestä lasillisesta tulee helposti kaksi ja kahdesta kolme, eikä sitä itse hahmota.

> ”Erityisesti kotona juovilta puuttuu sosiaalinen kontrolli.”

Kauheinta on, jos tulisi leimatuksi alkoholistiksi, joten oma käyttö pidetään piilossa. Alkoholinkäyttö ei kuitenkaan ole yksityinen asia, sillä se vaikuttaa aina myös läheisiin. Alkoholi aiheuttaa herkästi turvattomuutta ja muita huolia perheessä. Korona-aikana Suomessa nähtiin, miten helppo on turvautua alkoholiin, kun elämässä on ylä- ja alamäkiä, työstressiä ja uupumusta. Auttaahan se hetkellisesti.

On hullu ajatus, että hyvä koulutus ja terveys sekä hyvät tulot suojaisivat ihmistä alkoholin vaaroilta. Olen itsekin tajunnut työssäni, että minäkään en ole suojassa, vaan ongelmat voivat koskettaa minuakin.

Alkoholi on myös iso bisnes, joka on markkinoitu hyvin. Se kuuluu meillä arkeen ja juhlaan, joka paikkaan. 

Lisäksi alkoholi on rahakysymys, monelle yhä luksushyödyke. Kaikilla ei ole varaa pienpanimo-oluihin, kun pitää ostaa ruokaakin. Matalasti koulutetut helsinkiläiset ovat yli kaksi kertaa todennäköisemmin raittiita kuin korkeasti koulutetut, kertoo Helsingin kaupungin Kvartti-verkkojulkaisu. Raittiiden osuus on huomattavasti suurempi niiden joukossa, jotka kokevat taloudellisia haasteita verrattuna niihin, joille menojen kattaminen saaduilla tuloilla on helppoa.

Toivoisin, että pystyisimme rakentamaan yhteisöllisen kulttuurin, jossa uskallettaisiin puhua omasta alkoholinkäytöstä avoimesti. Ongelmiin olisi helpompi puuttua ajoissa, ja stigma ja häpeä vähenisivät. Ranskassa on aikoinaan tutkittu, että jopa 80 prosenttia ihmisistä pystyy varhaisessa vaiheessa vähentämään juomistaan pelkästään läheisten tuella. Mutta kun alkoholinkäyttöä pidetään yksityisenä asiana, hoitoon hakeudutaan aivan liian myöhään.”

# 3. Alkoholinkäyttöön liittyviä rajoituksia tarvitaan.

”Minusta on ideologista jääräpäisyyttä vaatia alkoholimyynnin täyttä vapauttamista. Viimeisin alkoholilain uudistus, jossa limuviinat tuotiin ruokakauppoihin, ei ole onneksi avannut kulutuksen patoja. Alkoholinkulutuksen vähentyvä trendi on kuitenkin pysähtynyt. Nuoret naiset juovat nyt limuviinoja enemmän, ja nuorilla naisilla kokonaiskulutus on kääntynyt hieman nousuun.

Alkoholi ei ole täysin vaaraton aine. Siksi rajoitukset pitää vain hyväksyä, ja yhteisen hyvän vuoksi rajoitusten tulee koskea kaikkia. Minusta lakeja tulisi mieluummin muuttaa niin, että helpotetaan anniskelua ravintoloissa kuin juomista kotona, kuten viimeksi kävi.

Etelä-Euroopan viinikulttuuria ihannoidaan, mutta tilanne sielläkin on monilta osin muuttunut. Nuoret Italiassa juovat nykyään enemmän olutta, eivätkä nuoret Ranskassakaan juuri juo viiniä aina ruokaillessaan. Näissäkin maissa alkoholi on toki iso ongelma, mutta sosiaalinen tuki toimii. Siellä kysytään nopeasti, että onko sinulla kaikki hyvin, jos toinen juo paljon. Olen huomannut, että siellä saatetaan katsoa ihmetellen, kun suomalainen ottaa kolmannen lasin viiniä paikallisten juodessa vielä ensimmäistä.

> ”Suomessa nuorten juominen on vähentynyt, mutta se on vain osatotuus.”

Suomessa nuorten juominen on vähentynyt, mutta se on vain osatotuus. Todellisuus on hyvin erilainen maan eri osissa ja väestöryhmissä. Ylemmissä sosioekonomisissa luokissa nuoret juovat vähemmän, mutta alemmissa ei ole tapahtunut merkittävää muutosta. Alkoholia koskevat päätökset tehdään usein helposti niiden lähtökohdista, joilla asiat ovat hyvin.

Nuoret ovat nykyisin erilaisen ärsyketulvan kohteena kuin omassa nuoruudessani. Some on täynnä kiiltokuvamaisia malleja päihteisiin liittyen, ja sosiaalinen paine on kova. Toivon tietenkin, että nuoret osaavat puhua alkoholista aiempia sukupolvia avoimemmin.” 

*Kaarlo Simojoki toimii johtavana ylilääkärinä A-klinikka Oy:ssä. Se on yhteiskunnallinen yritys, jonka omistaa A-klinikkasäätiö.*

# Näin juon

__Jääkaapissani on aina maitoa.__ Siellä saattaa olla myös pieni pullo kuohuvaa, mutta välillä joudun kaatamaan vanhentunutta alkoholia viemäriin. Juon alkoholia vain hyvin satunnaisesti, eikä se ole millään tavalla osa arkeani.

__Odotan innostuksella, miten alkoholittomat viinit kehittyvät.__ Ulkomailla matkustaessani maistan mielelläni alkoholittomia oluita. Olen myös juonut hämmentävän hyviä alkoholittomia drinkkejä maailmalla. Uskon, että hyviä vaihtoehtoja tulee lisää.

__80-vuotiaana haluaisin juoda hyvää alkoholitonta kuplivaa.__ Yli 65-vuotiaille suositeltu alkoholimäärä on jo radikaalisti pienempi kuin nuoremmille, sillä alkoholin vaikutukset tuntuvat iän myötä kehossa voimakkaampina.

Keskustelua ruoasta

Anne ja Tiitulotta Villman ovat mukana vuoden 2020 Roosa nauha -keräyksessä.

Anne ja Tiitulotta Villman

Anne on sairastanut kaksi rintasyöpää, ja tytärkin kantaa geenivirhettä – ”Teen kaikkeni, että kolmatta kertaa ei tulisi”

Anne on koulutukseltaan perushoitaja ja ensihoitaja. Työssään hän on hoitanut myös syöpäpotilaita. Omassa suvussa on esiintynyt syöpiä. Raskainta oli, kun hän saattohoiti isänsä __Päivi__-siskon. Tämä menehtyi rintasyöpään 34-vuotiaana 1999. Anne uskoo, että nykyisin Päiville olisi voitu syöpätutkimuksen ansiosta antaa enemmän elinpäiviä.

”Minulla oli kuitenkin voimakas usko siihen, että minuun syöpä ei koskaan osu.”

Syöpädiagnoosin syksynä Anne oli serkkunsa kanssa hakeutunut geenitutkimuksiin. Keväällä 2015 hän sai tietää BRCA2-geenivirheestä. Sen jälkeen hänen rintansa on magneettikuvattu joka vuosi, ja niin tehdään Tiitullekin jatkossa.

Vuonna 2017 magneettikuvissa näkyi kasvain vasemmassa rinnassa. Leikkaus riitti, eikä sytostaatteja ja sädehoitoa tarvittu.

”Kun geenivirhe oli tiedossa, poistatin myös edellisessä leikkauksessa osapoistetun oikean rinnan. Teen kaikkeni, ettei syöpä tulisi kolmatta kertaa.”

”Uskoin, että minuun syöpä ei osu”

Annelta on geenivirheen takia poistettu myös munasarjat. Sama on edessä Tiitullakin.

”Perhe pitää hankkia sitä ennen. Rinnat ja munasarjat saavat hoitaa tehtävänsä, ja sitten ne poistetaan. Syöpäriski alkaa selvästi suurentua, kun täytän 35 vuotta”, Tiitu kertoo rauhallisesti.

”Olen siis nyt saanut lupauksen lastenlapsista”, Anne kommentoi hymyillen.

Anne toivoi luonnollisesti, että tyttärellä ei olisi geenivirhettä.

”Mutta kun Tiitu istui sohvalla ja kertoi sen, tajusin, että seurannan takia hän saa maailman parasta hoitoa.”

Tiitulle äidiltä saatu tieto on tuonut levollisuutta.

”Tiedän olevani hyvissä käsissä.”

Seuranta takaa hyvän hoidon

Anne korostaa,että syöpä ei ole vain fyysinen sairaus, vaan siihen liittyy henkisiä, sosiaalisia ja taloudellisia asioita. Se vaikuttaa perheeseen ja parisuhteeseen. Kaikki eivät voi olla poissa työstä hoitojen vaatimaa aikaa, joka voi olla hyvinkin pitkä.

”Minun työnantajani sanoi, että paraneminen oli senhetkinen työni”, kertoo Anne, joka työskentelee SuPerin sopimusasiantuntijana.

> ”Kirjoitin päiväkirjaani jopa hautajaisteni laulut. En pelkää kuolemaa.”

Syövän myötä Anne näkee ja kokee itsensä uudella tavalla. Keho on erilainen, eikä hän esimerkiksi voi käyttää samanlaisia vaatteita kuin aiemmin. Sisällä on kuitenkin entinen Anne.

”Joskus kysytään, mitä syöpä on opettanut minulle. Ei syöpä ole opin paikka, eikä kukaan halua tällaista opetusta.”

Ajatusta taistelijasta Anne karsastaa. Hän ei voinut syövälle mitään.

”Tunnen itseni selviytyjäksi. Onneksi en ole ollut yksin, vaan ystävät ja läheiset ovat auttaneet matkallani. Ja ilman maailman parasta terveydenhuoltoa en olisi tässä.”

Ensimmäisen syöpädiagnoosin saatuaan Anne kävi läpi oman kuolemansa.

”Kirjoitin päiväkirjaani jopa hautajaisteni laulut. En pelkää kuolemaa.”

Ei taistelija, vaan selviytyjä

Anne sanoo, että syöpä on tehnyt hänestä tunteissaan rehellisemmän.

”Uskallan sanoittaa kipeitäkin asioita. En jätä asioita puolitiehen. Välillä kitisen ja kiukuttelen. Pidän sitä merkkinä siitä, että en mieti syöpää koko ajan.”

Anne herää jokaiseen aamuun pääsääntöisesti tyytyväisenä. Elämä olisi voinut päättyä äkkiä, ja hän olisi voinut sairastua nuorempana.

Anne istahtaa kauniilla parvekkeellaan valkoiseen keinuun. Hän osti itselleen keväällä syntymäpäivälahjaksi sen ja deittisivuston jäsenyyden. Kohta hän lähtee treffeille. Hän on kertonut miehelle syövästä etukäteen.

”On tehnyt kipeää, kun joillekin miehille rinnattomuuteni on ollut ongelma. Kuin menettäisin naiseuteni rintojen mukana. En minäkään pyydä miestä lupaamaan, ettei hän huomenna sairastu eturauhassyöpään.”

> ”On tehnyt kipeää, kun joillekin miehille rinnattomuuteni on ollut ongelma. 

Treffeilleen Anne lähtee rakkaan harrastuksensa, vaelluksen, merkeissä. Suunnitelmissa on myös pyhiinvaellusmatka Båtsfjordiin, Jäämeren rannalle, syöpään menehtyneen ystävän muistoksi. Muutenkin Anne pakkaa joka viikonloppu reppunsa ja suuntaa luontoon yksin tai ystävien kanssa.

”Veden äärelle menen mielelläni. Vesi rauhoittaa minua, tulisieluista oinasta.”

Aiempaa rehellisempiä tunteita

## Geneettinen virhe on harvinainen

Noin joka kymmenes Suomessa todettava rintasyöpä on perinnöllinen. Se tarkoittaa noin 500 tapausta vuodessa.

Perinnöllistä rinta- ja munasarjasyöpää aiheuttavista suuren riskin geeneistä tunnetaan parhaiten BRCA1- ja BRCA2-geenit. Geenivirhe BRCA1- tai BRCA2-geenissä lisää riskiä sairastua rintasyöpään nuorena.

Terveen naisen, jolla on todettu BRCA1- tai BRCA2-geenivirhe, elinikäinen rintasyövän riski on noin 60–80 prosenttia.

Jos asia huolestuttaa, ole yhteydessä Syöpäjärjestöjen [maksuttomaan neuvontaan](https://www.kaikkisyovasta.fi/neuvontapalvelut/periytyvyysneuvonta/).

# Roosa Nauha

Roosa nauha -keräys sai alkunsa USA:ssa 1990-luvun alkupuolella. Suomessa se on järjestetty vuodesta 2003.

Syöpäsäätiön Roosa nauha -keräyksellä tuetaan kotimaista syöpätutkimusta. Roosa nauha -päivää vietetään 9.10.2020.

Roosa nauhaa myydään S-ryhmän kaupoissa. 

Lisää tietoa: [roosanauha.fi](https://roosanauha.syopasaatio.fi/)

ravintolaskuri

S-mobiilin ravintolaskuri kertoo, jos ruokaostoksissasi on liikaa suolaa, rasvaa tai sokeria – näin se toimii

## Mitä ravintolaskuri näyttää?

- Ravintolaskuri näyttää hiilihydraattien, sokerin, kuidun, proteiinien, rasvojen, tyydyttyneiden rasvojen sekä suolan osuuden suhteutettuna ostosten kokonaisenergiamäärään ja vertaa niitä saantisuosituksiin. 

-	Pakkaamattomille tuotteille, esimerkiksi hedelmille ja vihanneksille, ravintotiedot on haettu erikseen THL:n ylläpitämästä elintarviketietokanta Finelistä. 

-	Tuotteet, joiden paino- tai ravintoainetiedot eivät syystä tai toisesta ole palvelun käytettävissä, eivät kirjaudu palveluun. Monipakkausten ravintotietoja ei toistaiseksi ole luotettavasti saatavilla, joten ne on rajattu laskurin ulkopuolelle.

-	Ostokset päivittyvät laskuriin saman päivän aikana.

__HUOM!__ Ruokaostosten ravintosisältöä verrataan saantisuosituksiin, jolloin laskurin antama kuva koko ruokavalion laadusta on sitä kattavampi, mitä suurempi osa syödystä ruoasta ostetaan S-ryhmän toimipisteistä.

*[Lue lisää Omat ostot -palvelusta](https://www.s-kanava.fi/asiakasomistaja/artikkeli/omat-ostot-me-tarjoamme-tiedon-sina-teet-valinnan/3kGmNaHPOwqKgsMocyeCIS)*

Lue kokemuksia ravintolaskurista

Perheenäiti testasi uutta ravintolaskuria ja yllättyi tuloksista – Miten paljon ostoskoriin sujahtaa piilosuolaa?

Päätän testata ravintolaskuria ensimmäisten joukossa. Tiedän hyvän ravitsemuksen pääperiaatteet, mutta en ole oikeastaan koskaan tutkinut elintarvikkeiden suola- tai sokeripitoisuuksia sen tarkemmin. Perheessämme on kaksi aikuista ja kaksi teini-ikäistä lasta.

Suola-osio huutaa ruudullani punaisena, se ei yllätä minua, eikä myöskään jututtamaani ravitsemustieteilijää.

”Suola on tyydyttyneiden rasvojen ohella se, jonka liiallinen saanti on suomalaisilla usein haasteena”, sanoo ravintolaskuria kehittämässä ollut ravitsemustieteilijä __Henna Vepsäläinen__ Helsingin yliopistosta.

Kun klikkaan suola-kohdan auki, saan tarkan erittelyn siitä, mistä ostoskorini suola kertyy. Mitä ihmettä, voiko lempileipäni olla näin iso suolan lähde? Täytyypä etsiä seuraavalla kerralla vähäsuolaisempia vaihtoehtoja.

> "Suola-osio huutaa ruudullani punaisena."

SOK Median Palvelukehityksen kehitysaluevastaava __Vesa Riihelä__ on mielissään, kun laskuri saadaan vihdoin myös asiakkaiden käyttöön – sen eteen on tehty valtavasti töitä. 

”Yhä useampi haluaa tietää omien ja muunkin perheen ostosten terveellisyyden. Nyt kaiken datan saa todella helposti omaan kännykkään, eikä kenenkään tarvitse enää tihrustella kaupassa tuoteselosteita”, Riihelä kertoo.

Tutkija Vepsäläinen näkee laskurin käytöllä myös ison kansanterveydellisen vaikutuksen.

”Laskuri tavoittaa aivan valtavan määrän ihmisiä, ja sillä on iso mahdollisuus muuttaa ihmisten ostokäyttäytymistä terveellisempään suuntaan.”

Hän kuitenkin muistuttaa, että laskurissa näkyvät vain S-ryhmän toimipisteitä ostetut ruoat ja jättää ulkopuolelle esimerkiksi työpaikkalounaat ja muista kaupparyhmistä ostetut tuotteet.

Leivän suolapitoisuus yllättää

Uskallanko kurkata vielä oman sokeri-mittarin? Sekin vilkuttaa punaista. Tuotelistauksessa ykkösenä on jogurtti ja kakkosena teinin rakastama Nutella.

Tutkija Vepsäläinen muistuttaa vielä siitä, että laskuri näyttää kaiken ostoskoriin kertyvän sokerin.

”Laskuri ei pysty erottelemaan elintarvikkeiden luontaista ja niihin lisättyä sokeria toisistaan. Hedelmien sokerista ei tarvitse olla huolissaan, mutta lisätyn sokerin lähteisiin, kuten juomiin ja makeisiin, on hyvä kiinnittää huomiota.”

> "Ykkösenä on jogurtti ja kakkosena teinin rakastama Nutella."

Onneksi laskurista löytyy myös runsaasti lisätietoa eri ravintoaineista ja niiden terveysvaikutuksista.

”Olemme koonneet jokaisen ravintoaineen alle tarkempia tietoja info-painikkeen alle. Lisäksi palvelusta löytyy linkkejä Yhteishyvän artikkeleihin, joista saa hyviä vinkkejä ja reseptejä terveellisempään ruokavalioon”, Riihelä valaisee.

Uppoudunkin lukemaan useamman artikkelin eri ravintoaineiden suosituksista ja varmuudella muutan ostokäyttäytymistäni terveellisempään suuntaan jo seuraavalla kauppareissulla.

Terveys

Kaikki aiheesta Terveys