Marjaanan tilillä on seitsemän euroa – ennen hän jakoi ruoka-apua, nyt tarvitsee sitä itse

Tilillä on seitsemän euroa, mutta eläke tulee vasta päivien päästä. Pitäisi ostaa silmätippoja ja muita hoitotarvikkeita, mutta rahat eivät tahdo riittää. Tämä on arkea monelle suomalaiselle pienituloiselle.

Yksi heistä on Marjaana Takala, 76. Hän on eläkkeellä ja asuu Espoon Nöykkiössä. Entinen kampaamoyrittäjä ja taksiautoilija ei saa rahojaan riittämään pakollisiin arjen menoihin. Sairauksien myötä rahaa kuluu perusasioihin aiempaa enemmän. Siksi hän ottaa vastaan seurakunnan ruoka-apua.

Espoonlahden seurakunta jakaa ruokakasseja tarvitseville kolme kertaa viikossa. Kolme kertaa viikossa seurakunnan tiloissa tarjotaan myös ilmainen, paikan päällä valmistettu ateria. Yhteisruokailussa taustoja ei tarkisteta, joten kuka tahansa nälkäinen voi tulla syömään.

Liikuntarajoitteiset tukea tarvitsevat saavat apua suoraan koteihinsa. Yksin asuva Takala on yksi heistä. Takalan taloudelliset vaikeudet pahentuivat eläkeiän kynnyksellä vuonna 2012. Eläke oli odotettua pienempi.

”Rahat eivät riittäneet kaikkiin laskuihin ja menoihin. Elämä meni siihen malliin, että velkoja alkoi kertyä. Lopulta ne menivät ulosottoon.”

Kampaajana työskennellessään Takala joutui seisomaan huonoissa asennoissa niin, että selkä rasittui. Taksia ajaessa vanha vaiva uusiutui, ja selkä piti leikata. Iän myötä on tullut myös sairauksia, jotka vaativat hintavia hoitotarvikkeita.

”Erityisesti astmapiiput ovat kalliita. Silmälaseihin saa sentään tukea Kelalta”, Takala selittää.

Kolmen kuukauden apteekkikuluihin uppoaa 200 euroa. Pakollisista lääkkeistä ei voi tinkiä, mutta esimerkiksi lääkärin suosittelema D-vitamiini on jäänyt säästösyistä ostamatta. Ruoka-apu tulee tarpeeseen.

Yhä useampi tarvitsee ruoka-apua

Ruoka-apua saavia ihmisiä on Suomessa nyt noin 200 000, kertoo Kirkkopalvelut ry:n verkkopalvelu Ruoka-apu.fi.

Nykymuotoinen ruoka-apu sai alkunsa 1990-luvun lamassa. Sittemmin siitä on tullut monelle pysyvä tuki arkeen. Vuonna 2025 Suomessa järjestettiin noin 40 000 pelkästään Ruoka-apu.fi-
sivustolla ilmoitettua ruoka-aputapahtumaa. Tapahtumien todellinen määrä on vielä suurempi.

Ruoka-apu.fi-palvelun tuoreen katsauksen mukaan apua hakevat nyt erityisesti lapsiperheet, maahan muuttaneet ja kansainväliset opiskelijat.

”Uusi ryhmä on työssäkäyvät pienituloiset, joiden palkka ei riitä elämiseen”, kertoo diakoni Klarika Vastamäki Espoonlahden seurakunnasta.

Ruoka-avun tarve kasvaa seitsemättä vuotta peräkkäin, selviää Ruoka-apu.fi:n seurannasta.

Kelan kyselytutkimuksen ja ruoka-aputoimijoiden arvioiden mukaan avuntarvetta ovat lisänneet sosiaaliturvan leikkaukset, huono työtilanne ja elinkustannusten nousu.

Avun tarve ei aina näy ulospäin

Espoonlahden seurakunnassa ruokakasseja jaetaan joka viikko noin 300 kappaletta. Seurakunnan jäsenyyttä ei kysytä.

Klarika Vastamäen mukaan tunnelma kirkolla on kiristynyt. Siinä missä aiemmin katsottiin, että kaverillekin riittää ruokakassi, nyt pidetään huolta lähinnä omasta pärjäämisestä.

Ruokajonossa herättää ihmetystä, jos joku tulee hakemaan apua ulkoisesti liian hienolta näyttäen. Koskaan ei silti voi tietää, mikä ihmisen tilanne todellisuudessa on, Vastamäki sanoo.

Viime aikoina Espoonlahdessa on jouduttu sanomaan ei osalle avunhakijoista. Samaan aikaan, kun ruoka-apua tarvitaan yhä enemmän, on jaettavaa ruokaa yhä vähemmän.

Seurakunnat, SPR ja muut paikalliset ruoka-aputoimijat ovat tähän asti jakaneet etupäässä lahjoitettua hävikkiruokaa. Viime vuosina jaettavaa ruokaa ei ole enää ollut tarjolla yhtä paljon kuin aiemmin, sillä kaupat ovat pystyneet tehokkaasti vähentämään ruokahävikkiä.

Kotimaanapu arvioi, että nykyään avun tarve on kaksin- tai jopa kolminkertainen suhteessa sen kautta jaettavan avun määrään.

Espoonlahdessa tilannetta on osin paikattu ostoruoalla tai koulujen ja lounasravintoloiden ylijäämäruoalla. Silti ihmisiä jää viikoittain ilman apua.

Uusi tapa tukea

Ympäristön ja ilmaston kannalta hävikin vähentyminen on iso onnistuminen. Viranomaiset myös edellyttävät kaupalta hävikin vähentämistä.

”Kun ruokaa jää vähemmän myymättä, kauppa on onnistunut omassa tehtävässään”, S-ryhmän marketkaupan talous- ja suunnittelujohtaja Mika Lyytikäinen taustoittaa.

Siksi tarvitaan muita tapoja tukea vähävaraisten suomalaisten arkea.

Syyskuusta lähtien suomalaiset ovat voineet lahjoittaa rahaa ruoka-apuun Prismojen, S-marketien, Alepoiden ja Salejen pullonpalautusautomaateilla. Panttirahat voi ohjata hyväntekeväisyyteen parilla napinpainalluksella.

S-ryhmän ja Kotimaanavun yhteinen keräys kestää vuoden, ja tavoitteena on saada kokoon miljoona euroa.

Avunsaajille tuki annetaan ruokalahjakorttina. Se on tehokas keino auttaa, sillä kylmäsäilytystiloja tai käsipareja ei tarvita, kun tarvitsemansa ruoan voi ostaa lahjakortilla suoraan kaupasta. On myös tärkeää, että kassalla voi asioida kuten muutkin asiakkaat.

Mika Lyytikäinen toivoo, että keräys herättää myös yhteiskunnallista keskustelua siitä, miten turvaverkkojen ulkopuolelle jääviä ihmisiä voitaisiin auttaa entistä paremmin.

Hän muistuttaa, että kaupan ensisijainen tehtävä on tarjota ruokaa mahdollisimman edullisesti kaikille asiakkaille, ei täydentää perusturvaa.

Kauppa voi kuitenkin mahdollistaa ja tukea erilaisia auttamisen tapoja.

”Ihannetilanne toki olisi yhteiskunta, jossa ruokajonoille ei ole tarvetta”, Lyytikäinen sanoo.

Sitkeä sissi pärjää

Myös Marjaana Takala on huomannut, että hävikkiruokaa on nykyään tarjolla vaihtelevasti. Kassissa voi olla joskus paljonkin ruokaa, joskus niukemmin.

”Tähtään siihen, että ruoka riittäisi viikoksi, mutta ei se millään riitä. Viimeksi mukana oli muun muassa tummaa ja vaaleaa leipää, kolmen kerran kastikkeet, yksi valmisateria, pussillinen hedelmiä, mustikoita ja kaksi kääretorttua.”

Takala sanoo, ettei hän pysty enää jonottamaan leipäjonossa. Samasta syystä elämänpiiri on muutenkin kaventunut.

Arjesta ovat jääneet pois myös vapaaehtoistyö lauantaibingossa sekä ruoka-avun jako Espoonlahden seurakunnassa.

Vaikka ikääntyminen ei aina tunnu mukavalta, Takala pitää itseään sitkeänä sissinä, joka pärjää kyllä.

Kun reisilihas taannoin revähti, lapset pakottivat äitinsä hankkimaan rollaattorin. Ajatus tuntui vastenmieliseltä, kunnes hän keksi apuvälineelle nimen. Rollaattori ristittiin ironisesti Ferrariksi.

Muistona seurakunnan käsityökerhosta Ferrarin aisassa roikkuu nyt omaa tekoa oleva kultainen kahvipussikassi.

Aiemmasta muiden auttajasta on siis tullut avun saaja. Mutta vaikka on tiukkaa, Takalalla on vielä vapaus liikkua, ja hurtti huumori auttaa jaksamaan.