Tunika on ranta-asu, eivätkä legginsit kuulu kaupungille, ajattelee ranskalainen 

Taisin ottaa ihan väärät vaatteet mukaan, nauroi luonani Etelä-Ranskassa vieraillut suomalaisystävä.

Olimme ostoskeskuksessa hankkimassa tuliaisia. Ystävälläni oli yllään mustat legginsit, iso T-paita ja lippalakki, josta kurkisti vaalea poninhäntä. 

Naurahdin myös, sillä asu todella erottui ympäristöstä. Vaikka olimme kaukana Pariisin muotikujista ja viileän tyylikkäistä pääkaupunkilaisista, ei ostoskeskuksessa näkynyt legginsejä tai lippiksiä muilla kuin nuorisolaisilla. Käytävillä kulki siistejä ja ranskalaiseen tapaan huoliteltuja asiakkaita.

Ranskassa minäkin – järkevän pukeutumisen puolestapuhuja – olen oppinut pohtimaan vaatetustani toiselta kantilta. Hienostelusta ei ole kyse, sillä huoliteltu ulkonäkö nähdään Ranskassa osoituksena siitä, että ihminen osaa pitää itsestään huolta, prendre soin de soi-même.

Vuosien varrella olen muita seuraamalla oppinut, millaiset asiat tekevät ranskalaisesta huolettoman huolitellun. Tässä viisi tärkeintä periaatetta: 

Ensinnäkin vaatteen pitää istua, sillä kittana näyttää halvalta, liian suuri taas lainatulta. Tunika on joko ranta- tai yöasu.

Legginsit eivät kuulu kaupunkipukeutumiseen. Mukavat legginsit puen ylle vain kotona tai urheillessa. 

Vähemmän on enemmän: paksu meikki, suuret korut tai epämukavilta näyttävät liian korkeat korot ovat aina riski. 

Lyhyitä hameita, shortseja tai paljastavia paitoja on niitäkin annosteltava.

Suurikuvioiset, suomalaisten suosimat printit saattavat ranskalaisen silmiin näyttää pöytäliinalta. Mieluummin siis simppeliä ja ajatonta.    

Ranskassa myös lapset oppivat varhain kiinnittämään pukeutumiseen huomiota. On esimerkiksi hyvin tyypillistä, että pikkupojan paidan ja sukkien yhteensopivuutta kehutaan lapselle ääneen.

Tähän aikaan vuodesta myös lastemme koulu muistuttaa pukeutumisohjeista. Lyhyet shortsit ja hameet eivät kuulu kouluun edes kuumana päivänä, eikä napa saa näkyä. Shortsien mitta määräytyy käsivarsien mukaan. Kun seisoo suorana ja käsivarret roikkuvat suorina vartalon vieressä, pitää shortsien ylettyä sormien alapuolelle. Jos ihoa on liikaa esillä, antaa koulun vahtimestari lainapaidan päiväksi päälle.  

Kouluvaatteet ja vapaa-ajan vaatteet ovat kaksi eri asiaa, rehtori selvitti vanhempainillassa. Eiväthän aikuisetkaan mene töihin minishortseissa! 

Joskus rajanveto tuntuu kuitenkin olevan vaikeaa. Käyn lähikoululla paikallisyhdistyksen torstaijumpassa. Tuttu rouva tulee kyllä paikalle legginseissä, muttei ole vielä kertaakaan luopunut tyylikkäistä kiilakorkotennareistaan.

Lue myös