Internet Explorer -selainta ei enää aktiivisesti tueta. Suosittelemme käyttämään sivustoamme esimerkiksi Google Chrome tai Mozilla Firefox -selaimilla.

”Mies toimii kaikessa typeryydessään usein eri tavalla kuin nainen”, toteaa Matti Eve. Hän on ollut kuusi vuotta vapaaehtoistyössä pienen pojan mieskaverina.

Mieskaveri Matti Eve: ”En ole sijaisisä, vaan kaveri, jolta poika on saanut miehen mallia”

Teksti:
Riina-Maria Metso
Kuvat:
Tommi Mattila
Julkaistu: 7.3.2022
|
Muokattu: 7.3.2022
Matti Eve on ollut viidesluokkalaisen Vincentin mieskaveri kuusi vuotta. Yhdessä on vaihdettu auton renkaita, käyty kalalla ja kohdattu elämän ikäviäkin hetkiä.

Sen iltapäivän Matti Eve muistaa edelleen tarkasti. Marraskuun pakkaset olivat juuri saapuneet, kun hän tapasi ensimmäistä kertaa Vincentin Lahdessa perhepuistossa. ”Vinski” oli tuolloin kuusivuotias eskarilainen.

Yhteinen tekeminen löytyi heti.

”Leikkipuiston viereinen pieni lampi oli juuri jäätynyt. Heittelimme siihen kiviä ja yritimme rikkoa jäätä yhdessä. Ja symbolisesti se jää rikottiinkin”, Matti muistelee nyt, kuusi vuotta myöhemmin.

Hän on ollut mukana Lahden ensi- ja turvakodin Mieskaverit-toiminnassa sen alusta saakka. Ennen Vincentiin tutustumistaan Matti oli käynyt mieskaveriksi valmistavan kurssin ja kuullut, että hänen kaltaisistaan miehistä oli suuri pula. Vapaaehtoisia aikuisia miehiä tarvittiin kavereiksi lapsille, joiden elämässä ei ollut isää tai muita miehiä.

”Ongelman laajuus valkeni minulle kurssilla. Se, kuinka paljon Päijät-Hämeessäkin on isättömiä lapsia, jotka eivät pääse tekemään kenenkään kanssa niitä asioita, joita miehet tavallisesti tekevät.”

Sellaisia asioita Matti ja Vincent ovat tehneet yhteisten vuosien aikana paljon. Alusta saakka oli selvää, että tapaamiset eivät olisi aina erityisiä juhlahetkiä, vaan osa lapsen arkea.

”Alkuvaiheessa saatoimme käydä lasten seikkailupuistoissa, aivan kuten Vinski kävi äitinsäkin kanssa. Mutta aika nopeasti mukaan tuli arkisia asioita kuten auton pesemistä, renkaiden vaihtoa ja kalassa käyntiä. Tarkoitus ei ole, että kaksi kertaa kuussa lapsella on minun kanssani huvipuisto- tai pelipäivä ja loppu on arkea”, Matti kuvaa.

Heti alkuun hän myös sopi Vincentin äidin Minnan kanssa samat kasvatustavat ja säännöt kuin mihin poika on kotonakin tottunut.

”En silti ole missään nimessä sijaisisä, vaan kaveri, jolta Vinski on saanut miehen mallia.”

Suuria, pieniä asioita

Kuusi vuotta on pitkä aika pienen pojan elämässä. Siinä ajassa myös Matti on päässyt näkemään Vincentin kasvun eskarilaisesta viidesluokkalaiseksi.

Jotkut hetket ovat jääneet erityisesti mieleen. Sellainen oli esimerkiksi Vincentin ensimmäinen käynti uimahallissa miesten puolella. Aiemmin hän oli käynyt uimassa äidin ja isoäidin kanssa.

”Aikuisesta pieneltä tuntuva asia voi olla lapselle äärimmäisen suuri. Muistan edelleen, miten pikkupoika tuntui kasvavan kuin silmissä. Hän oli tullut omiensa joukkoon.”

Matti haluaa antaa kiitosta myös Vincentin äidille, joka aikanaan lähti hakemaan lapselleen mieskaveria.

”Hän on äärimmäisen viisas nainen, kun on nähnyt, mitä se pojalle voi tarkoittaa. Kun tapasin Vinskin, edes eskarissa ei ollut yhtään miesohjaajaa miehen malliksi. Mies toimii kuitenkin kaikessa typeryydessään usein eri tavalla kuin nainen.”

”Aikuisesta pieneltä tuntuva asia voi olla lapselle äärimmäisen suuri.”

Matin mukana Vincent pääsi ensimmäistä kertaa esimerkiksi jalkapallo- ja jääkiekko-otteluihin. Vuosi sitten hän aloitti itsekin jalkapalloharrastuksen, ja nykyään Mattikin kuljettaa poikaa treeneihin.

”On ollut hienoa seurata Vinskin kasvua ja kehitystä. Etenkin jalkapallon myötä hänen itseluottamuksensa on kasvanut valtavasti ja hänestä on tullut paljon reippaampi.”

Tummaihoisen Vincentin myötä Matti on joutunut kohtaamaan myös rasismin, joka ei aiemmin ole koskettanut hänen elämäänsä. Yksi ikävistä hetkistä jäi mieleen pitkäksi aikaa. Matti ja Vinski olivat tulossa kirjastosta ja matkalla huoltoasemalle syömään ruisleivät ja juomaan pillimehut.

”On ollut hienoa seurata Vinskin kasvua.”

”Se oli meillä traditio alusta saakka, että käymme huoltoaseman kahvilassa tapaamisen päätteeksi. Vinski halusi usein pienenä pitää kävellessä kädestäni kiinni, koska häntä vähän jännitti kulkea ihmisten ilmoilla”, Matti muistelee.

Huoltoaseman kulmalla se tapahtui. Paikalla notkuvasta poikaporukasta yksi huusi kovaan ääneen rasistisia sanoja Matille ja Vincentille.

”Häkellyin täysin. En osannut muuta kuin kääntyä ympäri ja katsoa huutajaa syvälle silmiin. Sitten sanoin Vinskille, että olen tosi pahoillani. Jatketaan matkaa, meidän ei tarvitse kaikkea kuunnella.”

Matti sanoo miettineensä jälkikäteen pitkään, toimiko oikein.

”Ehkä olisin provosoitunut ja ollut törkeämpi, jos minun ei olisi tarvinnut miettiä, mitä Vinski näkee ja kuulee. Toisaalta uskon, että viha ei poistu vihaamalla. Hirveintä oli, että näin, miten ne sanat sattuivat pieneen poikaan.”

Toivottavasti ystävyys säilyy

Matti on saanut houkuteltua myös ystäviään mukaan toimintaan. Usein siihen on riittänyt yksi kysymys.

”Olen kysynyt heiltä, että jos annat aikaasi kahtena päivänä kuukaudessa pari kolme tuntia jollekin lapselle, onko se sinusta paljon vai vähän elämästäsi?”

Moni puolestaan on kysynyt Matilta, mitä hän itse saa toiminnasta. Siihen on helppo vastaus.

”Paras palkintoni on, kun vien Vinskin takaisin kotiin, hän heittää ylävitosen ja sanoo kiitti ja heippa. Se on toiminnan upein palaute.”

Yksi haave Matilla on. Hän toivoo, että ystävyys Vinskin kanssa säilyy sittenkin, kun poika ei enää kaipaa mieskaveria.

”Sekin päivä koittaa, kun hänestä tulee oikeasti mies. Mies ei tarvitse enää miestä, mutta ehkä voimme olla elinikäisiä ystäviä. Olen päättänyt, että minun puhelimeni on Vinskille aina auki.”

Mieskaveritoiminta

  • Mieskaveri toimii kaverina lastaan yksin kasvattavan äidin lapselle. Kyse ei ole tukihenkilötoiminnasta, vaan vastavuoroisesta pitkästä kaveruudesta.

  • Päijät-Hämeen alueella mukana on noin 25 mieskaveria sekä 35 poikaa ja tyttöä. Miehiä tarvittaisiin paljon lisää: 20 lasta jonottaa tällä hetkellä kaveria pelkästään Päijät-Hämeen alueella.

  • Mieskaveriksi pääsee käymällä kurssin, joita järjestetään neljä kertaa vuodessa.

  • Tyypillisimmin kaveriparit tapaavat pari kertaa kuukaudessa. ”Pienellä vapaaehtoisen työn määrällä saadaan aikaan valtava apu”, mieskaveritoiminnan ohjaaja Susanna Tinnilä Lahden ensi- ja turvakoti ry:stä sanoo.

  • Lapset ovat 4–18-vuotiaita, mutta monien ystävyys säilyy aikuisuuteen.”Jotkut toiminnassa mukana olleet ovat jo aikuisia ja heillä on omia lapsia, mutta he käyvät yhä lounaalla mieskaverinsa kanssa”, Tinnilä kertoo.

  • Mieskaveritoiminta sai alkunsa vuonna 1992 yksin lastaan kasvattavien äitien ideasta. Valtakunnallisena taustayhteisönä toimii Pienperheyhdistys.

  • Päijät-Hämeessä toiminta on saanut Kannustajat 2021 -tukea Hämeenmaan osuuskaupalta.

Lisää tietoa toiminnasta osoitteessa www.mieskaverit.fi

Lisää aiheesta