Nuoret ovat muuttuneet, huomasi Antti Rönkä lukiossa työskennellessään

Lapsena ja nuorena kirjailija Antti Rönkä, 28, myötäili viimeiseen saakka. Ei vaatinut mitään, eikä sanonut rehellisiä mielipiteitään ääneen.

Voisi todeta, että hän oli kiltti.

”Kiltteyshän on ehdottomasti kaunis ja hyvä asia, kun se ei kumpua pelosta”, Antti sanoo.

Hänen kiltteytensä kuitenkin kumpusi.

Antti kertoi avoimesti kokemastaan kouluväkivallasta, kun siitä ammentava esikoisromaani Jalat ilmassa ilmestyi vuonna 2019. Myös kiltteyden juuret löytyvät lapsuudesta.

”Kun kokee väkivaltaa, häpeää ja yksinäisyyttä, oppii miellyttäjän roolin. Silloin on valmis tekemään mitä tahansa, että saa hyväksyntää.”

Tänä syksynä ilmestynyt kolmas romaani Kiltti poika (Gummerus) on Antin mukaan aikaisempia teoksia kaunokirjallisempi tapaus. Kirjan päähenkilö, 27-vuotias ahdistunut sijaisopettaja, ei ole suoraan kirjailijan päiväkirjasta.

Toki yhteneväisyyksiä on. Omakohtaisuutta ei voi välttää.

”En varsinaisesti halua kirjoittaa itsestäni, mutta teksteihini ui väistämättä elämäni ainekset.”

Kuten nyt vaikka kiltteys.

Kiltin pojan ristiriita

Yhteiskunta on perinteisesti vaatinut tytöiltä kiltteyttä ja pojilta reippautta ja rohkeutta. Kiltti poika on Antin mielestä sanaparina edelleen ristiriitainen. Kiltteyteen yhdistyy usein heikkous, ja se on piirre, jota pojilta ja miehiltä ei toivota.

Mutta vanhat roolit murtuvat pikkuhiljaa. Tytöt ovat pyristelleet jo jonkin aikaa irti miellyttämisenhalusta. Kiltit ja tunteelliset pojat seuraavat perässä.

”Myös pojat ja miehet osaavat käsitellä tunteitaan ja haluavat olla erilaisia miehiä”, Antti sanoo.

Hän mainitsee esimerkkinä Jäbät ja tunteet -yhteisön, jonka podcasteissa miehet käyvät pitkiä keskusteluja muun muassa rakkaudesta, pelosta ja surusta.

”Keskustelu tarjoaa nuorille miehille konkreettisia välineitä tunteiden käsittelyyn. Se ei jää vain pinnalliseksi sananhelinäksi.”

Vaikka julkisuudessa puhutaan paljon nuorten väkivallasta, kirjailija ajattelee, että nähtävissä on myös toisenlainen, kiltteyteen kannustava kehityskulku. Hän huomasi hienovaraisen muutoksen työskennellessään sijaisopettajana lukiossa.

”2000-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä meininki kouluissa oli mielestäni raaempaa. Olen aistivinani, että monet nuoret eivät enää hyväksy samanlaista käytöstä.”

Miellyttäminen vaihtui kunnioitukseen

Jos pelosta kumpuava kiltteys ei ole puhdasta kiltteyttä, mitä se on? Miellyttämisenhalua, Antti Rönkä sanoo.

Siitä hän on yrittänyt aikuisena eroon. Helppoa opettelu ei ole. Miellyttäminen on iskostunut syvälle.

Taannoin Antti näki tv-haastattelun, jossa tietokirjailija Johanna Pohjola kertoi miellyttämisenhalusta. Yksi ajatus haastattelusta jäi hänen mieleensä kaikumaan. Se meni jotakuinkin näin: Miellyttäminen on yritys hakea ympäristöstä turvaa, jota ei pysty itse itselleen antamaan.

”Näen saman kuvion omassa historiassani. Tein kaikkeni, että olisin turvassa.”

Kun miellyttämisen lopettaa, keino hakea turvaa katoaa. On opeteltava pitämään omista rajoista kiinni ja uskaltauduttava sanomaan ajatuksensa. Silläkin uhalla, että joku saattaa leimata hankalaksi.

Tähän Antilla on ratkaisu: toisten kunnioitus.

”Vaikka sanoisi vastaan, sen voi tehdä kunnioittavasti. Kun on rehellinen ja kunnioittava, on aito. Ihmiset pitävät aitoudesta, ja tilanteet sujuvat yllättävän suoraviivaisesti.”

Toisin kuin tilanteet, joissa koettaa miellyttää muita omalla kustannuksellaan.

Ne ovat Antin mukaan epäreiluja paitsi itselle myös toisille. Miellyttäjä tekee vastoin omaa luontoaan ja voi pahoin. Miellytettävä ei saa tietää, mitä toinen rehellisesti ajattelee.

”Miellyttäjä ajautuu toistuvasti tilanteisiin, joihin ei halua päätyä.”

Niin käy myös Kiltti poika -romaanin päähenkilölle. Miellyttämisenhalu aiheuttaa hänessä ahdistusta ja vihaa.

Tarvitsemme puhdasta kiltteyttä

Vaikka Rönkä ei enää halua miellyttää, hän pyrkii edelleen kiltteyteen. Onhan kiltteys parhaimmillaan empatiaa ja halua tehdä oikein, puhdasta ja kunnioittavaa.

”Me tarvitsemme kiltteyttä toisiamme, luontoa ja kaikkea elollista kohtaan.”

Samalla pitää kuitenkin olla kiltti myös itselleen. Jokaista kilttiä poikaa hän kehottaa kokeilemaan rehellisyyttä.

”Kysykää itseltänne, mitä aidosti ja oikeasti haluatte. Kunnioittakaa itseänne.”

Jos huomaa taipuvansa miellyttämiseen ja toistavansa samaa kuviota kerrasta toiseen, Antti kannustaa rikkomaan kaavan. Miellyttämisen sijaan voi tehdä niin kuin itsestä tuntuu parhaalta.

”Seuraava kerta on jo helpompi. Eikä se tarkoita, ettei yhä olisi kiltti.”