Lillehammerin olympialaisten vapaaohjelman Mila Kajas-Virtanen luisteli pastellisen persikanvärisessä puvussa, hiuksissaan saman sävyinen muodikas donitsi. Otsaa koristi huolellisesti muotoiltu heitto. 1990-luvulla huippuluistelijana hän ihastutti usein jäällä paitsi taidoillaan myös kauneudellaan.
Suomen Taitoluisteluliiton markkinointi- ja viestintäpäällikkönä nykyisin työskentelevä Mila aloitti taitoluistelun viisivuotiaana. Hän muistaa yhä ensimmäiset kilpailunsa.
Olin seitsemän. Äiti oli laittanut minulle kauniin nutturan, mutta minä halusin muuttaa kampausta juuri ennen esiintymistä.
"Olin seitsemän. Äiti oli laittanut minulle kauniin nutturan, mutta minä halusin muuttaa kampausta juuri ennen esiintymistä."
Ystävällä oli saparot, jotka oli käherretty laineille. Mila halusi samanlaiset. Äidin ei auttanut muu kuin purkaa nuttura. Äidin onneksi Mila oli tyytyväinen sojottavaan lopputulokseen.
Suoritus ratkaisee
Mila uskoo, että lajin pariin hakeutuvat ne, joita estetiikka kiinnostaa.
"Ulkoinen olemus on osa lajia, ja luistelijat kasvavat rooliinsa lapsesta asti. He omaksuvat jäällä roolin kuin näyttelijät."
Luistelussa teini-iän muutosvaihekin eletään kriittisten katseiden alla.
"Oli aikoja, jolloin mietin ulkonäköä enemmän, mutta ongelma se ei koskaan ollut. En esimerkiksi joutunut pohtimaan painoani", Mila kertoo.
Vaikka yleisön katse voi kiinnittyä ensin huoliteltuun ulkokuoreen, urheilijalle itselleen suoritus on aina pääosassa.
"Maailmani romahti aina hetkeksi, kun hypyt eivät kulkeneet. Bad hair dayllä ei ollut koskaan sellaista vaikutusta."
Maailmani romahti aina hetkeksi, kun hypyt eivät kulkeneet. Bad hair dayllä ei ollut koskaan sellaista vaikutusta.
Taitoluistelu on esteettinen laji, jossa annetaan pisteitä myös taiteellisesta suorituksesta. Meikki, kampaus ja esiintymisasu ovat osa kokonaisuutta, vaikka tuomarit eivät niistä pisteitä annakaan. Meikillä voidaan tuoda luistelijan ilmeet paremmin esiin ja hyvin valittu esiintymisasu tukee suoritusta.
Arvokisoissa kilpailijat voivat käyttää ammattilaisia, mutta Mila halusi tehdä kaiken itse. Meikkiä piti vain oppia laittamaan niin reippaalla kädellä, että se näkyisi jäähallin piippuhyllylle asti.
Peilikuva tsemppaa
Laittautuminen oli Milalle myös tärkeä osa kilpailuun valmistautumista. Rituaali noudatti samaa kaavaa: ensin kampaus, sitten meikki ja vasta sitten lenkkarit ja lämmittelyharjoitus.
"Vaikka itsetuntoni on aina ollut hyvä, meikki ja kampaus vielä nostivat sitä."
Samaa tapahtuu edelleen. Kun Mila kuntosalilla huomaa peilistä, miten hyvin vaikkapa toppi häntä pukee, hän saa lisää energiaa.
"Kun peilistä katsoo kivannäköinen tyyppi, tekee mieli treenata vielä vähän paremmin."
On ihanaa, kun ei tarvitse enää olla mestari!
Jäällä Mila käy enää harvoin. Osa hypyistä onnistuu edelleen, mutta loukkaantumisvaaran vuoksi hän ei halua ottaa turhia riskejä. Eikä jäällä tunnu enää samanlaiselta, kun on kerran tehnyt hommaa ammatikseen. Nyt hän käy kuntosalilla ja juoksee. Mutta ei enää maratoneja, joihin hän hurahti aktiiviuransa jälkeen.
"Nyt voisin innostua syvemmin vaikka joogasta. Mutta miksikään guruksi en halua. On ihanaa, kun ei tarvitse enää olla mestari!"
Talviolympialaisissa Pyeongchangissa kilpaillaan taitoluistelussa 9.–23.2.
