Yhteishyvä

Jaarli kierrättää, osa 2: muovi

Kaapista lentää ulos vaatteita kierrätyslaatikkoon.

2024-03-21-Yhteishyva-Emmy2

Makaako vaatekaapissasi rahaa? Emmyn asiantuntija vinkkaa, mitkä käytetyt vaatteet menevät nyt kaupaksi   

Kaikissa Sokos-tavarataloissa on Emmyn keräysvaatelaatikot, jonne voi jättää myyntiin tarkoitettuja vaatteita.  

Miten myyt vaatteita Emmyn kautta? [Katso ohjeet ](https://sokospalvelut.fi/emmy/)

Lue lisää

Tiina Korva paikkaa kaikki rikki menneet lasten vaatteet

vaatelaastari 1

Oululainen perheenäiti paikkaa kaiken tennareista sukkahousuihin – Vaatelaastaria myyty jo lähes miljoona kappaletta

Tiina Korvan ja monen muun onneksi rikkinäisten lastenvaatteiden kanssa tuskailivat eräänä iltana myös  __Jetta Liukkonen__ ja __Anne Jurvelin-Pummila__. Heidänkin kaapeissaan lojui lasten reikäisiä trikoita, jotka ehtivät käydä lapsille pieniksi, ennen kuin kukaan niitä korjasi. 

”Mietimme, onko olemassa kaunista vaatepaikkaa, jolla lasten trikoohousut voisi korjata. Olemme molemmat koulun käsityötunneilla nukkuneita, joten kaipasimme ennen kaikkea helppoa ratkaisua”, Liukkonen kertoo. 

Ystävykset huomasivat, että näppärää keinoa ei tuolloin, vuonna 2017, ollut olemassa. Niinpä he alkoivat kehittää helppoa ja kaunista vaatepaikkaa, vaikka kummallakaan ei ollut kokemusta tekstiilialasta. Prototyypin valmistuttua tuote nimettiin Vaatelaastariksi ja suojattiin.  

Yrityksen kaksikko perusti vuonna 2018 ja mukaan tuli Taija Sailio, jolle tekstiiliala oli ennestään tuttu. Vaatelaastari tuli myyntiin vuotta myöhemmin. Nyt, keväällä 2023, Vaatelaastareita on myyty jo lähes miljoona kappaletta. Tuotteelle on myönnetty muun muassa Vuoden Designteko- ja Tekstiilin ja muodin kiertotalouspalkinto vuonna 2022. 

”Tekstiilien käyttöiän jatkaminen on ekoteko. Vastuullisuus on meille tärkeää, joten Vaatelaastari-paikat suunnitellaan ja valmistetaan Suomessa. Pakkaukset on valmistettu sokeriruokopohjaisesta pussista.”  

Lasten reikäiset trikoot tuskastuttivat 

Vaatelaastari on tuttu pelastus myös Tiina Korvalle. Hän on paikannut sillä muun muassa vanhimman lapsensa suosikkitennarit. 

”Kursin ensin kangaskengät pari kertaa kasaan itse, ja lopulta korjasimme ne Vaatelaastarilla.” 

> Rikkinäinen vaate ei mene ainakaan käyttökelvottomammaksi, jos sen yrittää korjata.

Korva kehottaakin kokeilemaan vaatteiden paikkaamista rohkeasti. Rikkinäinen vaate ei mene ainakaan käyttökelvottomammaksi, jos sen yrittää korjata. 

”Koulussa opetetuilla käsityötaidoilla pärjää hyvin. Ei kukaan tule arvostelemaan, millainen paikka sinulla on sukan pohjassa.” 

Lapsiperheet ovatkin Vaatelaastarin suurin kohderyhmä. Se on luonnollista – kehitettiinhän tuote alun perinkin kahden perheenäidin tarpeeseen. Esimerkiksi Prismassa myytävän Vaatelaastarin ovat löytäneet myös eräilijät, ulkoilijat ja urheilijat, Jetta Liukkonen kertoo.  

”Vaatelaastarilla vaatteen voi korjata vaikka vaellusretkellä. Se täytyy vain hangata hyvin kiinni vaatteen kuituihin esimerkiksi lusikalla.” 

Vaatelaastari kestää useita 40 asteen pesukertoja ja myös kuivausrumpua, joten se voi pidentää vaatteen käyttöikää vuosilla. Sillä voi paikata joustamatonta ja joustavaa tekstiiliä ja myös lenkkareita, taskunpohjia ja nahkahanskoja. Paikan voi asettaa joko näkyvästi tekstiilin ulkopuolelle tai piiloon sisäpuolelle. 

Rohkeasti paikkaamaan! 

Tiina Korvan korjausinnostus kumpuaa ympäristötietoisuudesta ja ilmastokriisistä. Kun nuorin lapsi syntyi, äidillä oli aikaa perehtyä ympäristöongelmiin syvällisesti. Hän törmäsi Instagramissa tileihin, joissa jaettiin tietoa tekstiiliteollisuuden ongelmista ja annettiin vinkkejä vaatteiden paikkaamiseen. 

Korva ei ymmärrä pikamuotia ja sitä, miksi ihmiset ostavat kertakäyttövaatteita, jotka heitetään parin käyttökerran jälkeen pois. Hän on huomannut, että ilmastoahdistukseen auttaa oma toiminta: kuluttajan valinnoilla on merkitystä. 

Itselleen korva ei osta tällä hetkellä lainkaan vaatteita. Perheen nuorimmaisen lapsen vaatteet ovat pitkälti käytettyinä ostettuja tai serkuilta saatuja.  

”Lasten kanssa on pitänyt opetella, milloin on kyse siitä, että haluat jotakin ja milloin siitä, että tarvitset jotakin”, Korva kertoo. 

Hän on tehnyt perheen teinien kanssa sopimuksen: jos he löytävät itselleen vaatteita käytettyinä, äiti maksaa ne. Mutta jos he haluavat ostaa jotakin uutta tai sellaista, jonka tarvetta eivät pysty perustelemaan, he maksavat ostoksensa omilla rahoillaan.  

Vaikka Vaatelaastarin kaltaisia käteviä paikkauskeinoja on helposti saatavilla, jotain Tiina Korvakin aikoo ostaa uutena. 

”Uimapuku täytyy ostaa. Olen lykännyt sen hankkimista jo pari vuotta.” 

Jotain paikkausintoilijakin ostaa uutena 

Lue myös

Kaarinalainen Pia Johansson sai idean miniroskisten askarteluun Roska päivässä -liikkeen Facebook-sivuilta. 

miniroskikset hires DSC7673

Kaarinalainen Pia Johansson keräsi yli 1 000 tupakantumppia uimarannan parkkipaikalta  

Roskia Pia on kerännyt pienestä pitäen.

”Minulla on aina roskapussi mukana, kun lähden ulos. Jos näen roskan, en voi jättää sitä maahan.”

Pialla on tapana siivota aina tietty alue lähimetsästä. Siellä on paljon tupakantumppeja ja muita roskia. Kävelylenkkeihin on nyt tullut tauko, sillä Pia on ollut useita viikkoja sairauslomalla murtuneen jalan takia. Pari ensimmäistä sairauslomapäivää hän käyttikin miniroskisten tekoon.

> "Jos näen roskan, en voi jättää sitä maahan."

”Tiedän, että sitten kun olen taas hyväjalkainen, työmaa odottaa”, hän sanoo nauraen.

Luonto on aina ollut Pialle tärkeä, ja metsä on hänen toinen olohuoneensa.

”Siksi kierrätän paljon ja yritän välttää turhaa kuluttamista. Tykkään myös tuunata kodin tavaroita”, hän kertoo.

Metsä on toinen olohuone

Jo vuosi sitten Pia teki pienemmän erän miniroskiksia ja jakoi ne ystäville ja naapureille. Tupakoiva sisko sai useamman kappaleen.

”Palaute on aina ollut positiivista. Ensimmäiset miniroskikset olivat kuulemma liian hienoja, eivätkä kaikki menneet käyttöön vaan kirjahyllyyn”, Pia kertoo hymyillen.

Jotkut Roska päivässä -liikkeen jäsenet jakavat tekemiään miniroskiksia tuntemattomille, mutta Pia ei ole vielä rohkaistunut tekemään niin. Aiemmin hän on laittanut miniroskiksia jakoon lähitalon rappukäytävään.

”Minulla on kyllä idea, miten jaan nämä uudet roskikset. Mutta en kerro sitä vielä”, hän sanoo salaperäisesti. 

Palaute on aina positiivista

Vaikka roskien keräämisestä saa hyvän mielen, joskus luonnonystävääkin laiskottaa.

”Silloin päätän, että menen nyt vain lenkille, ja tulen myöhemmin keräämään roskia.”

Lähimetsässä on alue, jossa nuoret tykkäävät viettää aikaa. Sieltä löytyy paitsi tumppeja, myös minigrip-pusseja ja lasinsiruja. 

Piaa surettaa, että pullot usein rikotaan ja terävät lasinsirut jäävät luontoon lojumaan.

”Miksi ne pitää rikkoa? Pullot ja tölkit voisi viedä kauppaan ja saada niistä rahaa. Lasinsirut ovat vaarallisia koirille, koska ne tarttuvat koirien tassuihin.”

> ”Keräsin yli 1000 tumppia. Se on jäätävä määrä.”

Pian toive onkin, että ihmiset vähentäisivät tahallista roskaamista. Tuhkakuppeja pitäisi olla ympäristössä paljon enemmän, jolloin edes osa tumpeista päätyisi niihin. 

Kerran hän otti missiokseen kaikkien tupakantumppien keräämisen uimarannan parkkipaikalta.

”Keräsin yli 1000 tumppia. Se on jäätävä määrä.”

Pullojen rikkominen surettaa

__Roska päivässä -liike__ syntyi vuonna 2000 toimittaja Tuula-Maria Ahosen ideasta. Liike kannustaa ihmisiä poimimaan edes yhden roskan päivässä, jolloin ympäristön siistiytyminen tuottaa hyvinvointia. Liikkeellä on ystävyysyhdistys, mutta monet aktiiveista toimivat vain Facebook-ryhmän kautta. Ryhmässä on yli 7000 jäsentä, ja uusia tulee koko ajan. 

__Miniroskis__ tupakantumpeille syntyy ilmatiiviistä pienestä purkista. Täydellinen purkki tähän tarkoitukseen on diabeetikkojen koeliuskapurkki tai filmipurkki. 

__Tupakantumppi__ on maailman yleisin, myrkyllinen roska. Se sammuu miniroskiksessa nopeasti hapenpuutteeseen. Purkkiin voi panna myös nuuskan, purkat, karkkipaperit sekä linnuille hengenvaaralliset juomatölkin klipsit. 

Yhteinen pöytä -järjestön logistiikkakoordinaattori Esa Laitila ja palveluesimies Hanna Kuisma tutkivat saapunutta kuormaa. 

Ruoka-apu Hanna Kuisma ja Esa Laitila

Ruokahävikistä ruoka-avuksi – "Hullua, että syömäkelpoinen ruoka päätyy biojätteeksi"

### Valmiina auttamaan 24/7

*Hyvä arki, Espoo*

Ulkona harmaassa syysilmassa seisoo parisataa ihmistä odottamassa. On yksinäisiä, pariskuntia ja ryhmiä. Muutamilla on lapset mukana, yhdellä koira. 

Alkamassa on espoolaisen Hyvä arki -järjestön ruokajakelu. Melkein 30-vuotias yhdistys jakaa Espoossa ruokaa viitenä päivänä viikossa. Viikoittain ruokakassi jaetaan tuhannelle espoolaiselle. Vuosittain ruokaa jaetaan 450 000 kiloa. 

Osa ruoka-avun asiakkaista käy myös ilmaisella aamupalalla, joka tarjoillaan järjestön tiloissa.

”Suurin osa meillä jaettavasta ruoka-avusta tulee Sellon ja Ison Omenan Prismoista. Se tavara on AAA-luokkaa”, toiminnanjohtaja __Hannu Hätönen__ kiittelee.

Hyvä arki saa HOK-Elannolta ruoan lisäksi muutakin lahjoitettavaa. 

”Tavaralahjat ovat tärkeitä. Kun yksinhuoltajaäiti saa meiltä alusvaatteet tai lapselleen farkut, hän voi käyttää säästyneet rahat johonkin, johon ei muuten olisi varaa.”

66-vuotias Hätönen on oikeastaan jo eläkkeellä, mutta hän ei malta olla auttamatta. 

Kun hän tuli mukaan Hyvä arki -yhdistyksen toimintaan, ruokaa haettiin yhdestä kaupasta. Nyt lahjoittajia on jo 25. 

”On oltava aina valmiina. Jos esimerkiksi jostain messuilta soitetaan pyhänä, että tulkaa hakemaan ylijääneet 150 sämpylää, me hyppäämme vaimon kanssa autoon ja haemme ne jaettaviksi.”

Erästä joulukorttia Hätönen ei unohda. 

”Kortissa perhe kiitti meitä siitä, että autoimme heitä, kun molemmat vanhemmat jäivät työttömiksi. Puolen vuoden ajan he hakivat meiltä ruokaa päivittäin. Nyt he olivat saaneet työpaikat ja pärjäsivät omillaan.” 

”Tuollaisten asioiden vuoksi me teemme tätä työtä”, Hätönen sanoo silmäkulmaansa pyyhkien. 

Tänään jokainen ulkona odottanut yksinäinen, pariskunta ja perhe saa kassin täynnä ruokaa. Kaikilla ei kuitenkaan ole mahdollisuutta tulla jonottamaan. Järjestön edustajat menevät tarvittaessa ihmisen luo, jos mielenterveys tai fyysinen sairaus estää poistumasta kotoa.

### Kaikkien yhteinen jääkaappi

*Yhteisöjääkaappi, Helsinki*

Suuressa huoneessa on kodikkaita pöytäryhmiä ja takaseinällä lasiovinen jääkaappi, jonka ylähyllyllä makaa kaksi hiukan nuukahtanutta korianteria ruukuissaan. Lähes tyhjänä ammottava jääkaappi voisi jonkun mielestä olla surullinen näky, mutta __Heidi Uppa__ on tyytyväinen.

”Päivällä jääkaappi oli täynnä, mutta nyt on ilta, ja jääkaapin kuuluukin olla tyhjä. Me emme halua tuottaa hävikkiä”, Keru-yhteisöjääkaapin perustajajäsen Uppa sanoo.

Hän on syystäkin tyytyväinen: yhteisöjääkaapin biojätehävikki on vain 2 prosenttia. Toiminnalla halutaan vähentää hävikkiä tuomalla ihmiset yhteisen jääkaapin ääreen. Vapaaehtoiset hakevat ruokaa lähialueen kaupoista. Kuka tahansa saa ottaa yhteisöjääkaapista niitä elintarvikkeita, mitä tarvitsee.

Yhteisöjääkaappi toimii keskellä Helsinkiä Kulttuuritaloa vastapäätä sijaitsevassa Kalliolan Setlementtitalossa.

”Meiltä voivat hakea ruokaa kaikki tuloista tai taustasta riippumatta. Emme koe olevamme niinkään ruoka-apua jakava toimija, vaan tarkoituksemme on vähentää hävikkiä ja nostaa esiin ruokahävikin ilmasto- ja ympäristövaikutuksia.”

Yhteisöjääkaappi haluaa muistuttaa, että jokaisella valinnalla on merkitystä. Kotitalouksille jaetaan vinkkejä hävikin vähentämiseksi ja järjestetään aiheeseen liittyviä työpajoja.

”Vaikka banaani on tummunut, se ei tarkoita, ettei sitä voisi syödä. Ylikypsä banaani sopii erinomaisesti leivontaan ja vaikkapa jäätelön tekemiseen”, Uppa vinkkaa.

Myös yksityishenkilöt voivat tuoda Yhteisö-jääkaappiin jaettavaksi esimerkiksi hedelmiä tai avaamattomia ruokapakkauksia.

”Kauppoja syytetään pahiksiksi, mutta monet elintarvikeliikkeet ovat viime vuosina parantaneet hävikkiin liittyviä prosessejaan merkittävästi. Sen sijaan kotitalouksien osuus kaikesta ruokahävikistä on edelleen suuri, noin 30 prosenttia.”

Runsaassa vuodessa järjestö on kerännyt riveihinsä yli 60 vapaaehtoista. Vuoden aikana se on jakanut 40 000 kiloa ruokaa, joka olisi muuten päätynyt hävikiksi. 

### Elanto kuuluu kaikille 

- Yli 120 HOK-Elannon myymälää luovuttaa säännöllisesti hävikkiin kirjattuja elintarvikkeita vähävaraisille yli 80 toimijan kautta. 
- Tuotteiden parasta ennen -päivämäärä tai viimeinen käyttöpäivä ovat luovutushetkellä käsillä, mutta elintarvikkeet ovat täysin syömäkelpoisia aivan kuten ne ovat samalla hetkellä kotijääkaapissakin. 
- HOK-Elanto auttaa myös rahallisesti. Veikko ja Lahja Hurstin Laupeudentyö ry on saanut HOK-Elannolta vuodesta 2005 lähtien yhteensä puoli miljoonaa euroa. 
- Lisäksi HOK-Elanto antaa tavaralahjoituksia esimerkiksi kodittomien joulujuhlaan sekä myöntää tukiavustuksia urheiluseuroille ja erilaisiin tapahtumiin.

Miten voisin itse vähentää hävikkiä?

Maailman ylikulutuspäivä koitti vuonna 2019 heinäkuun 29. päivänä.

Jaarli kierrättää, osa 2: muovi

Lisää aiheesta

Uusimmat