Lopetetaan hyssyttely! Katkerien vanhusten kiukuttelua ei tarvitse sietää

Miksi pieni osa vanhuksista muuttuu seniorivuosillaan ilkeiksi? Tiedät, mistä puhun. Ikäihmisistä, jotka ajattelevat vanhuuden olevan vapaalippu epäkunnioittavaan käytökseen. Toisaalta, olisiko sosiaalisesti hyväksyttyä pistää jauhot suuhun yli 75-vuotiaille? Tuskin.

Todistin hiljattain reippaasti eläkeiän ylittäneen rouvashenkilön ala-arvoista käytöstä lähietäisyydeltä. Hän nöyryytti, juoksutti ja haukkui ravintolan henkilökuntaa useamman tunnin putkeen. Tarjoilijat yrittivät parhaansa, höösäsivät ja rauhoittelivat. Mikään ei kelvannut. Vaikutti siltä, että pilalla eivät olleet ainoastaan ruoka ja palvelun taso. Rouvan olemus antoi ymmärtää, että koko hänen elämänsä oli pilalla. Ihmiset olivat tomppeleita, ja syy tyytymättömyyteen löytyi hänen itsensä ulkopuolelta.

Jos rajaamme krooniset kivut sekä muistisairaudet keskustelun ulkopuolelle ja oletamme, että seniorikansalanen on perusterve, voi kysyä, missä kohtaa ikääntymistä ihmisen elämänasenne kääntyy pettyneeksi ja vihamieliseksi. Moni läheinenkin ottaa osumaa, jos arkikommunikaatio koostuu jatkuvasta nimittelystä, mitätöinnistä, syyllistämisestä ja moitinnasta.

Kaikki katkeruus ei selity pelkällä luopumisen tuskalla, yksinäisyydellä ja pelolla nopeasti muuttuvaa maailmaa kohtaan. Aihetta penkoessani ymmärsin, ettei vanhuus elämänvaiheena itsessään muuta ihmisen persoonaa mihinkään. Tietyt luonteenpiirteet tosin terävöityvät.

Vanhuudessa moni palaa lapsuuden muistoihin. Kuntoutuspsykologi Outi Reinola-Kuusiston mukaan hyvin moni kahdeksankymppinen on lapsuudessaan jäänyt tyystin vaille syliä ja myötätuntoa. Tätä kokemusta he ovat joutuneet kantamaan läpi koko elämän. 20-, 30- ja 40-luvun lapsuus ei ollut ruusuilla tanssimista. Lapsuutta värittivät pula, puute ja jatkuva työnteko. Kehut ja kannustus olivat harvassa.

Ehkä meidän tulisi hyssyttelyn sijaan pysähtyä ja aidosti kuunnella menneiden sukupolvien tarinaa. Tiukan paikan tullen purra hammasta. Antaa anteeksi.

Katkerien vanhusten lapsellista käytöstä ei tarvitse sietää, mutta sitä voi ymmärtää. Samalla vanhuksia tulisi uskaltaa haastaa. Ehkä olisin voinut tilata ravintolassa räyhäävälle rouvalle pullon kuohuvaa ja selvittää keskustelemalla, mikä elämässä niin perinpohjaisesti ketutti. Kuka tai ketkä olivat tuottaneet hänelle pettymyksen?

Jos olet perinyt uhrimentaliteetin omilta vanhemmiltasi, kysy itseltäsi millaisen elämänasenteen sinä haluat jättää perintönä jälkipolvillesi. Ehkä sinä et sitten aikanaan purkaisi elämäsi traumoja käyttäytymällä huonosti ravintolassa.

Lue myös