Vuonna 1919 SOK:lla tehtiin periaatepäätös, että valistusiltamiin aletaan panostaa. Niiden elävöittämiseksi hankittiin välineistöä, jolla voitiin näyttää yleisölle niin kutsuttuja varjokuvia. Niillä tarkoitettiin lasilevykuvia, joita heijastettiin seinälle taikalyhdyllä eli camera obscuralla. Valonlähteenä oli öljy-, karbidi- tai spriilamppu. Myöhemmin samaa periaatetta käytettiin diaprojektorissa.
Taikalyhdyn pioneerina toimi SOK:n siirtomaatavaraosaston hoitaja Juho Laitila, joka huomasi, miten hauskaa kaikilla oli, kun sali pimennettiin ja kuultokuvat syttyivät loistamaan.
Valistuskuvailtamien järjestämisestä tehtiin osa SOK:n kiertävien neuvojien työtä. 1920-luvun alussa Saksasta tilattiin taikalyhtykoneita. Saksassa teetettiin myös lasilevyt, joihin valitut aiheet oli kuvautettu Helsingin yliopiston kuvaajalla, Felix Jonassonilla.
Kuvissa esiteltiin SOK:n myymälöitä ja tuotantolaitoksia eri puolilla maata, mutta 1920-luvun lopulla sarjaan ostettiin myös ulkomaisia kuvia. Ne olivat perusteellisia esityksiä Euroopan osuuskauppaliikkeestä ja sen historiasta: jokaisessa kahden illan kuvasarjassa oli satakunta kuvaa, joita höysti valmis esitelmäteksti.
Kansainvälisissä tuontisarjoissa oli kuvia myymälöistä ja tehtaista Ruotsissa, Norjassa, Isossa-Britanniassa, Saksassa, Unkarissa, Sveitsissä, Italiassa, Ranskassa ja Neuvosto-Venäjällä.
Olipa kansainvälisen kuvasarjan loppupuolella mukana muutama kuva eksoottisesta Suomestakin: esille oli nostettu SOK:n pääkonttori, Elannon varasto, myymälä, ruokala ja pesula sekä Elannon maatila Backaksessa. Hurraa, Suomi mainittu!