Shirlyn vanhemmat Jun ja Ari tapasivat Liberiassa Afrikassa, jossa isä oli töissä rakennus- ja äiti kehitysapuprojektissa. He menivät naimisiin Keniassa, ja vaikka Shirly syntyi Suomessa, hän asui elämänsä ensimmäiset vuodet Tansaniassa, Saudi-Arabiassa ja Sambiassa. Suomeen perhe muutti, kun Shirlyn koulu alkoi.
Kiusaaminen alkoi yläasteella. Pahimmat vuodet olivat 8. ja 9. luokalla.
"Minua kiusattiin kiinalaisen taustan ja muualla asuttujen vuosien takia. Oli siinä tyttöjäkin mukana, mutta pääasiassa kiusaajat olivat poikia."
Shirly on puhunut kiusaamisesta avoimesti ja osallistunut kiusaamisen vastaisiin kampanjoihin. Hän tietää kuitenkin omasta kokemuksesta, miten vaikeaa kiusatun on ottaa asiaa esille.
"Häpesin itse kiusaamista, enkä oikeastaan uskaltanut puhua siitä vanhemmille tai muille aikuisille. Selvisin ajattelemalla, että se kestää vain pari vuotta. Minulla on myös sellainen asenne, etten jää surkuttelemaan enkä tuleen makaamaan, kaikesta noustaan."
Itsetunto kohentui
Suvussa ei ole ollut luovan työn tekijöitä ennen Shirlyä. Siksi hänkin meni lukion jälkeen kiltisti ammattikorkeakouluun, opiskeli tradenomiksi, kävi Kiinassa vaihdossa ja teki harjoittelunsa Suomen suurlähetystössä Washingtonissa.
"Olin siihen aikaan paljon epävarmempi, ja ajattelin, etten saa erottua katukuvasta. Amerikassa opin rentoutta."
Siinä vaiheessa Shirly oli jo muuttanut Jyväskylästä Helsinkiin.
Rivitalonpätkä ja kultainen noutaja -elämä ei ole minua varten.
"Olen nuoresta asti ajatellut, että haluan muuttaa Helsinkiin. Jos en muuttaisi, se olisi tyytymistä elämään, joka ei tunnu omalta. Rivitalonpätkä ja kultainen noutaja -elämä ei ole minua varten, vaikkei siinä mitään vikaa olekaan."
Shirly on sitä mieltä, että kiusaamisen kestäminen on vahvistanut hänen itsetuntoaan. Helsingissä oli kansainvälisempi meininki, ja hän alkoi saada kehuja ulkonäöstään. Ne saivat Shirlyn hakeutumaan Miss Suomi -kisoihin.
Ei ruusuisia kuvitelmia
Opiskeluista ja äidin opeista on ollut hyötyä, sillä Shirlyllä ei ollut missivuodestaan epärealistisen ruusuisia kuvitelmia. Hän ei kuvitellut istuvansa kruunu päässään missituolilla odottamassa, että joku tulisi tarjoamaan töitä.
"Olen oppinut, että mitään ei tulla ojentamaan minulle valmiina. Päätin, että käytän koko vuoden verkostoitumiseen."
Eniten vuoden aikana yllätti, miten sitkeässä elää asenne siitä, että missit ovat vähän höpsöjä. Toisaalta, siihenkin hän oli osannut varautua. Ulkonäön perusteella tehdyt suoraviivaiset oletukset ja ennakkoluulot ovat hänelle tuttuja.
"Tiesin kyllä, ettei misseys ole pelkkää leikkiä. Koko vuosi meni tietyllä tapaa vakuutellessa, etten ole tyhmä. Toisinaan kun menin johonkin tapahtumaan, minulle tultiin puhumaan kuin olisin vähän yksinkertainen," hän muistelee huvittuneena.
Shirlyn suvaitsevaisuutta osoittaa, ettei hän ärsyyntynyt ennakkoluuloista.
"Haluan osoittaa ne vääriksi."