Poikaystävän kuplavolkkari, nuori lempi ja suuntana yötön yö. Siitä on nyt yli 50 vuotta, kun hyvinkääläinen Raija Tuominen ensimmäistä kertaa teki rakkaansa kanssa automatkan Lappiin, ihan Utsjoelle saakka.
Vuosikymmenten aikana samoja teitä on ajeltu kymmeniä kertoja. Jossain vaiheessa elämänpolkua takapenkillä matkusti pariskunnan poika. Nykyään Tuomiset ovat eläkkeellä ja käyvät pohjoisessa useita kertoja vuodessa: kalareissuilla Savukoskella, patikoimassa Kuusamon suunnalla.
Rakkaisiin maisemiin pääseminen useita kertoja vuodessa vaatii tuhansia ja tuhansia kilometrejä. Mutta jokin taika siinä on, matkassa tien päällä rakkaiden kanssa.
Automatkojen ruoat bonuksilla
Jo vuosia ajoreitti Hyvinkäältä pohjoiseen on kulkenut ABC-asemien kautta.
”Sieltä saa oikeaa ruokaa, ei mitään höttömättöä. On salaattipöytä ja kaikki.”
Matkojen aikana tarvittavat ruoat ja kahvitauot Tuomiset maksavat S-Etukortilla kertyneillä bonuksilla.
”Sehän on niin kuin ilmaista!”
Tuominen ei ole seurannut tarkasti, paljonko kahden hengen talouteen kertyy kuukausittain bonuksia. Mutta mukavasti niillä makselee odotettujen Lapin-matkojen ruoat.
Rakas perinne
Useimmiten reilun viikon mittaiset reissut tehdään kesäkuun alun ja syyskuun lopun välillä. Siihen mahtuu monenlaista säätä ja väriä: yöttömän yön auringosta alkusyksyn ruskaloistoon.
Kuusamon suuntaan pariskunta lähtee lähinnä patikoimaan, toisinaan Oulangalle, välillä Korouomaan.
”Siellä on niin huikeat maisemat. On ihanaa patikoida ja ihan vaan juoda porokahvia.”
Tuomisen pariskunta on käynyt kalassa Savukosken Nuortti- ja Tulppiojoella vuodesta 1986. Kalapaikoista on tullut rakkaita. Vuonna 2001 Tuomiset perustivat kalaseura Nuortin Elinkautiset ry:n.
”Nimi juontaa siitä, että me, jotka olemme kerran Nuortille tulleet kalaan, niin meiltä ei lähde Nuorttijoki ikinä pois sydämestä.”
Raija Tuominen kertoo kalaseuran jäsenten rakastavan alueen luontoa ja haluavan suojella sitä. Tummia pilviä taivaalle on kuitenkin kerännyt alueelle suunniteltu kaivos ja sen vaikutukset luontoon ja kalavesiin.
Tekemisestä saa virtaa
Vaikka kalastaminen onkin lähellä sydäntä, itse Tuominen ei ehdi perhojaan sitomaan. Päivät täyttyvät posliininmaalauksesta, neulomisesta, pajutöistä ja laulamisesta.
Kun ääneen ihmettelee eläkeläispariskunnan aktiivista arkea, Raija Tuominen nauraa hersyvästi.
”Ei pysy virta, jos ei liiku.”
