Irma, 69, sijoitti bonusrahat sähköpyörään ja on viilettänyt sillä jo 3000 kilometriä pitkin Pohjanmaan lakeuksia

”Tuollaanen mullekin.”

Irma Yli-Kokkila on ollut aina innokas pyöräilijä. Kesäisin eläkeläisrouva kiertää kotinsa lähistöllä olevaa Kuortaneenjärveä lähes päivittäin.

Lenkillä on pituutta noin 30 kilometriä ja ”aina vastatuuli jompaankumpaan suuntaan”. Kun sähköpyöräilijät viuhahtivat helpon näköisesti ohitse, Yli-Kokkila alkoi lämmetä ajatukselle perinteisen polkupyörän vaihdosta sähköavusteiseen.

Tarpeellista turhuutta

Yli-Kokkila päätti sijoittaa S-Tilille kertyneitä bonuksia liikuntaharrastukseensa. Bonusta oli kertynyt vuosien mittaan ostoksia keskittämällä: ensin lapsiperheenä, sitten kahdestaan puolison kanssa ja nyt yhden hengen taloudessa leskirouvana.

Aiemmin bonuksia oli käytetty esimerkiksi matkoilla.

”Koskaan ei ollut etukäteissuunnitelmaa, vaan bonuksia käytettiin turhuuteen”, Yli-Kokkila kertoo nauraen. Turhuuksilla hän tarkoittaa ylimääräistä käyttörahaa.

Kolme vuotta sitten oli jälleen aika tarpeelliselle turhuudelle.

”Ajattelin, että turha niitä bonuksia on tilillä pitää, nyt pannahan pyörän päälle kaikki raha.”

Sähköpyörä maksoi lähemmäs 2500 euroa ja on ollut jokaisen euron arvoinen: 20 kilometrin matka mökille sujuu nyt helposti pyörällä kulkien, samoin käynnit puolison haudalla kukkia kastelemassa. Kuortaneenjärven kierroksella puhaltava tuulikaan ei enää estä lenkille lähtöä.

”Iän myötä, kun ei enää pysty kaikkeen, on ihanaa jaksaa pyöräillä. Tykkään joskus ajaa tosi lujaakin, oikein kaahata sähköpyörällä!”

”Verraton keksintö”

Irma Yli-Kokkila ei aina viiletä sähköpyörällään maisemat vilisten, sillä hän pysähtyy usein vain ihailemaan järven komeaa ympäristöä. Sitä ei autolla voisi tehdä. Pyöräillessä pääsee ulkoilemaan ja ehtii nauttia myös ympäröivästä luonnosta.

Kolmen kesäkauden aikana Yli-Kokkila on ajanut pyörällään 3000 kilometrin verran.

”Verraton keksintö. Ihan parahia ostoksia. Niin olen nauttinut.”

Seuraavakin kohde bonuksille on jo Yli-Kokkilan mielessä. Ensi vuonna hän täyttää 70 vuotta ja haaveilee yhteisestä matkasta lasten ja lastenlasten kanssa. Unelmakohde olisi Kanarian saarilla, mutta sinne asti ei bonusrahat kanna.

”Ei minulla ole sellaisia summia. Kunhan on vähän alkua, mutta vähempikin riittää. Jos voisin viedä ja kustantaa väkeni vaikka kotimaan viikonloppureissulle.”