Kaksi ja puoli tuhatta dollaria eli noin 2300 euroa kuukaudessa. Se on summa, jonka New Yorkissa asuva Mari Karppinen maksaa 2-vuotiaan tyttärensä päivähoidosta.
Summan suuruus hätkähdyttää aina suomalaisia, eikä ihme. Suomessa varhaiskasvatuksen hinta lasta kohden on perheen tuloista riippuen maksimissaan noin 300 euroa.
Karppinen on asunut kalleudestaan kuuluisassa suurkaupungissa kymmenen vuotta. Hän oli osannut varautua myös varhaiskasvatuksen korkeaan hintatasoon.
Lapsen saamisen jälkeen New York kuitenkin yllätti Karppisen jälleen monissa asioissa, kuten se aina tekee. Niin hyvässä kuin pahassa.
MTV Uutisten pitkäaikainen ulkomaantoimittaja Mari Karppinen, 40, aloittaa elokuussa Yhteishyvän kolumnistina ja ottaa lukijat mukaansa newyorkilaiseen lapsiperhearkeen.
Aplodit ensisuudelmalle
Kun Oulusta kotoisin oleva Karppinen lähti kymmenen vuotta sitten Yhdysvaltojen kirjeenvaihtajaksi New Yorkiin, tarkoituksena oli palata koti-Suomeen parin vuoden kuluttua. Mielenkiintoinen työ ja Ison Omenan lumous veivät kuitenkin mukanaan.
New Yorkin taikaa oli ilmassa myös silloin, kun Karppinen tapasi puolisonsa Shoshi Shmuluvitzin. Tinder-treffit päättyivät ensisuudelmaan kadulla, eikä parin keskeinen kemia jäänyt muilta huomaamatta: spontaanit aplodit tuntemattomilta ohikulkijoilta olivat alkutahdit heidän yhteiselle tarinalleen. Häitä tanssittiin vuonna 2019, ja muutaman vuoden kuluttua syntyi tytär Alma.
”Ei minulla ollut New Yorkiin tullessani haaveissa löytää puolisoa ja jäädä tänne, mutta ehkä näin oli määrä tapahtua”, Karppinen kertoo videopuhelussa kotoaan. Hän on juuri tullut jujutsu-treeneistä ja on aloittamassa omaa työpäiväänsä uutisaiheiden parissa.
Suurkaupungista mustikkaan
Karppisen ja Shmuluvitzin Alma-tytär kasvaa monikulttuurisessa kodissa, jossa vaalitaan niin äiti-Marin suomalaisia juuria kuin mommy-Shoshin juutalaistaustaa.
”Oulun murteeni ei ole vielä tarttunut Alman puheeseen”, Karppinen nauraa ja hörppää ”kahavia” mukista, jossa on kuvituksena Oulun tunnettuja maamerkkejä kuten torirakennus ja Hailuodon majakka.
Äidin puhumaa murretta Alma kuulee elokuussa, kun koko perhe viettää kesälomaa pohjoisessa. Karppinen haluaa, että Alma saa kokea samoja asioita, jotka olivat hänelle itselleen tärkeitä hetkiä lapsuudessa, kuten mummolavierailut, mökkeilyn ja mustikoiden poimimisen metsästä.
Myös suomen kielen siirtyminen Almalle on Karppiselle sydämen asia. Kaksikielisen perheen elämä englanninkielisessä ympäristössä jättää suomen luonnollisesti vähemmälle, mutta iltasadut, laulut ja loruttelut vahvistavat Alman sanavarastoa entisestään. Tuiki, tuiki tähtönen kajahtaa 2-vuotiaan suusta jo sujuvasti.
Muutto Suomeen ei ole pariskunnalle mahdoton ajatus, mutta toistaiseksi elämä ja arki rullaa hyvin New Yorkissa. Toimittajalle kaupunki on täynnä juttuaiheita niin politiikan, talouden kuin kulttuurin saralla.
Terveydenhuolto turhauttaa
Minkälaista on lapsiperhe-elämä suurkaupungissa? Kysymys on yhtä laaja kuin New York on suuri. Yhdysvaltojen suurin kaupunki tunnetaan kaupunkina, jossa on kaikkea kaikille, kaikkina vuorokaudenaikoina. Kaupunki on monen eri kulttuurin sulatusuuni.
Karppisen perhe asuu Brooklynissa, missä on kolmisen miljoonaa asukasta. Karppinen kuvailee omaa asuinaluettaan ison puiston nurkilla rauhalliseksi, lapsiystävälliseksi paikaksi. Aamuisin kuulee linnunlaulua, mikäli ilmastointilaitteet eivät pauhaa täydellä teholla, kuten kuumana kesäpäivänä on yleistä.
"Meillä on täällä tervetullut olo."
Erilaisia leikkipuistoja ja viheralueita on runsaasti, ja monilla on rauhallisilla kaduilla mukanaan lastenrattaat tai koira. Brooklynin kerrostalokodissa Alma kastelee sisäpihalla yrttejä ja tomaatteja, ja samassa rakennuksessa asuvat myös mommy-Shoshin vanhemmat.
New Yorkissa Karppinen rakastaa erityisesti sen monimuotoista kulttuuria ja ilmapiiriä.
”Meillä on täällä tervetullut olo. En muista yhtäkään hetkeä, että kukaan olisi taivastellut sitä asiaa, että Almalla on kaksi äitiä.”
Taivastelua saa sen sijaan osakseen amerikkalainen monimutkainen terveydenhuoltojärjestelmä, joka perustuu vahvasti erilaisten vakuutuksien tarjoamiin palveluihin. Ennen lääkärillä käyntiä täytyy varmistaa omalta vakuutusyhtiöltä, mitä hoitoja ja tutkimuksia vakuutus kattaa, ja paikan päällä saattaa silti tulla reilusti yllätyskuluja.
Karppinen kertoo esimerkin tuttavastaan: vuorossa ollut anestesialääkäri ei hyväksynyt tämän vakuutusta, jolloin hintava toimenpide piti maksaa kokonaisuudessaan itse.
”Sellaiset hetket ovat turhauttavia ja raivoan muuttavani Suomeen, jossa terveydenhoito on järjestetty paremmin.”
Kipakkaa palautetta saa myös New Yorkin metro, jossa esteetön kulkeminen on vaikeaa. Kaikilla metroasemilla ei ole hissejä, ja rattaita on kannettava portaissa. Moni lapsiperhe hankkiikin auton helpottaakseen liikkumista, ja se taas nostaa jo ennestään kalliin elämisen kuluja.
Yhteishyvän kolumneissaan Karppinen nostaa esille arjen huomioita, oli se sitten lapsen pottailun opettelua tai politiikan kuohumista vaalivuoden aikana.
Kirjoituksissa saattaa välillä näkyä myös Alman kädenjälki. Touhukas taapero nappaa äidin langattoman näppiksen aina kun silmä välttää ja paukuttaa käsikirjoituksiin lisää materiaalia.
”Kerran olin näkeväni sanan tutti. Satunnaisten merkkien välissä oli ensin kirjaimet T ja U ja sitten T, T ja huutomerkki. Lapseni on nero!” Karppinen nauraa ja hörppää loputkin ”kahavit” Oulu-mukistaan. On aika aloittaa jälleen yksi työpäivä New Yorkin sykkeessä.
