Eletään vuotta 1961. Kun kello lyö kaksitoista, mikkeliläinen Heljä Myyryläinen rientää työpaikaltaan myllyltä kotiin. Sirpa-vauva on naapurin luona hoidossa ja tarvitsee ruokaa. Ruokatunnin aikana ehtii juuri ja juuri ruokkia kahden kuukauden ikäisen tytön.
Raskasta seisomatyötä jauhojen pussittajana tekevä tuore äiti tarvitsisi itsekin lepoa ja ruokaa, mutta vauvan tarpeet menevät edelle.
Myyryläisen tarina ei ole poikkeuksellinen. Suomalaisessa yhteiskunnassa on aina ollut tavallista, että naiset työskentelevät. Vaikka moni saattaa olla joitakin vuosia kotona lasten kanssa, vain harva jättäytyy työelämästä kokonaan.
"Meillä on pitkä perinne täyttä työpäivää tekevistä naisista. Tänäänkin suomalaiset äidit tekevät paljon enemmän palkkatyötä kuin useammissa muissa Euroopan maissa", huomauttaa Väestöliiton tutkimusprofessori Anna Rotkirch.
Maatalousyhteiskunnan aikaan oli tavallista, että miehet olivat töissä joko kotona tai kodin ulkopuolella ja naiset hoitivat kodin ja karjan.
"Naisista tuli taloudellisesti aiempaa itsenäisempiä, kun elinkeinorakenne muuttui ja ihmiset muuttivat kaupunkeihin. He alkoivat saada töitä teollisuudesta sekä hoiva- ja palvelualoilta", kertoo suku- ja perhehistoriaa tutkinut dosentti Antti Häkkinen Helsingin yliopistosta.
Äitien yhteiskunnallinen ja taloudellinen asema muuttui merkittävästi toisen maailmansodan jälkeen. Eräs tärkeimmistä tekijöistä olivat lapsilisät, jotka auttoivat lapsesta aiheutuvissa kustannuksissa.
Myös kodinkoneilla on ollut iso merkitys arkeen. Vielä viisikymmentä vuotta sitten Heljä Myyryläisen illat ja viikonloput kuluivat Sirpa-vauvan hoidossa ja kotitöissä. Vauvan pesuveden Myyryläinen kantoi ulkoa ja lämmitti liedellä. Sideharsovaipat hän pesi taloyhtiön yhteisessä pyykkipadassa.
"Ei jäänyt aikaa pitää Sirpaa tai muita lapsia sylissä ja leikkiä heidän kanssaan", muistelee Myyryläinen.
Kun Myyryläisen tytär Sirpa Nykänen sai vuonna 1981 esikoisensa, tilanne oli jo toinen. Oli juoksevaa vettä ja kodinkoneita – sekä Heljä-mummo, joka tarjoutui lapsenlapsensa hoitajaksi.
"Tuntui hyvältä, että lasta ei vielä tuolloin tarvinnut viedä päiväkotiin, vaan hänellä oli tuttu hoitaja. Se on korvannut äidilleni sitä aikaa, jonka hän menetti minun ja sisarusteni kanssa", Nykänen miettii.
Isät jakavat vanhemmuuden
"Elämäni on monella tapaa helpompaa kuin isoäitini ja äitini. Saan käyttää yhteiskunnan palveluita, ja lastenhoitotarvikkeetkin ovat viimeisen päälle hienoja", kertoo Sirpa Nykäsen esikoinen Maria Nykänen.
Hän työntää vaunuissa kolmatta lastaan Danielia, joka on muutaman kuukauden ikäinen. Äiti pääsee lenkille, sillä hänen miehensä on isyysvapaalla ja kotona kahden vanhemman pojan kanssa.
Koska isät ovat viime vuosikymmeninä alkaneet osallistua entistä enemmän lastenhoitoon, äitien arki on helpottunut.
Tutkimusten mukaan äidit käyttävät kodinhoitoon vähemmän aikaa kuin aikaisemmin, mutta lapsiin käytetty aika on lisääntynyt ja heihin panostetaan enemmän.
Väestöliiton tutkimus osoittaa, että kotityöt ja lasten hoitaminen jakautuvat perheissä eri tavoin. Naiset tekevät edelleen eniten niin kotitöihin kuin lastenhoitoon liittyviä asioita. Mielenkiintoista on silti se, että jos yhteen lasketaan sekä ansiotyöt että palkaton kotityö, miehet ja naiset käyttävät työhön täsmälleen yhtä paljon aikaa.
Dosentti Antti Häkkinen tosin muistuttaa, että tämä pätee vain kahden vanhemman perheisiin.
"Yksinhuoltajaperheissä äitien vuorokausityömäärä vastaa hyvinkin entisaikojen maaseudun suurperheiden äitien työaikaa."
Kun Maria Nykänen palaa aikanaan takaisin kosmetiikka-alan kouluttajaksi, Daniel menee perhepäivähoitoon. Päivähoito-oikeus takaa, että hoitopaikka järjestyy.
Suomalaisten suosituin lapsilukumäärä on kaksi. Pariskunnilla on eniten erimielisyyttä ensimmäisen ja kolmannen lapsen hankkimisesta.
