Kiireestä on tullut kieroutunut muoti-ilmiö, jota salaisesti ihailemme. Kiireinen ihminen on tärkeä ja ponnistelut saatetaan viedä aivan äärirajoille. Tämän me aikuiset opetamme huomaamatta myös seuraavalle sukupolvelle.
”Olemme vuosien varrella luoneet kiireen kulttuuriin. Ilmiö on osittain taustalla myös lukiolaisten uupumista koskevassa keskustelussa, jota parhaillaan käydään. Ihminen ei muka ole antaumuksellinen, ellei ole potenut vähintään yhtä burnista”, tietokirjailijanakin tunnettu kasvatustieteen professori ja filosofi Juha T. Hakala puuskahtaa.
Ihminen ei muka ole antaumuksellinen, ellei ole potenut vähintään yhtä burnista.
Kiire on hänen mukaansa moderniin yhteiskuntaan kätkeytyvä rakenteellinen ongelma. Tehokkuusajattelun puristuksessa organisaatiot ovat vähentäneet jatkuvasti työvoimaansa eli tekeviä ihmisiä.
Työ ei kuitenkaan ole vähentynyt, vaan jatkuvasti lisääntynyt. Helpotukseksi on toki tullut paljon digitaalista teknologiaa, automaatiota ja robotteja, mutta näyttäisi siltä, että kiire on jonkinlainen työelämän vakio.