"Lapsuudessani 1950-luvulla aikakauslehtiä tuli naapurustossa vain harvoille, ja siksi niitä kierrätettiin useiden perheiden kesken. Kierrätyslehdessä saattoi olla ruokatahroja, ja eri tehtävät, kuten ristikot, oli usein jo ratkaistu. Yksi lehti oli kuitenkin poikkeus. Se oli Yhteishyvä, joka tuli osuuskaupan jäsenmaksun maksaneille perheille ilmaiseksi. Lehti saatiin kotiin uutena, ja sen tehtävät odottivat vielä ratkaisuja. Moni piti Yhteishyvää sopivankokoisena aikakauslehtenä ja artikkeleja mielenkiintoisena luettavana. Me lapset syvennyimme joskus lehden antiin niin, että vanhempien tuli patistaa läksyjen pariin."
"Olen lukenut Yhteishyvää tiettävästi lähes koko ikäni eli 63 vuotta! Olin viiden vanha, kun opin lukemaan, ja luin silloin kaiken, mitä sain käsiini. Yhteishyvää sain lueskella kaikessa rauhassa, koska siinä ei ollut mitään lapsilta kiellettyä. Toisin oli enojeni Korkeajännityssarjoissa, jotka piilotettiin minulta. Lehti on edelleenkin odotettu, ja luen sen alusta loppuun. Miksi Yhteishyvä on mielestäni hyvä? Se edustaa minulle jatkuvuutta, ja siinä on paljon asiapitoisia ja ajankuvaa vastaavia artikkeleita."
"Muistan lapsuudestani sen, että tsekkasin lehdestä kilpailut. Osallistuin niihin isän ja äidin nimillä."
"Sain vuosi sitten tehtäväkseni valmistaa perheemme joulupöydän laatikot. Löysin reseptit Yhteishyvän sivuilta ja lähdin kokeilemaan, mitä melko kokematon kokki saa aikaiseksi. Valmistus oli helppoa ja ohjeet selkeät. Lopputulos oli erittäin onnistunut. Niinpä tehtäväni on myös tänä vuonna valmistaa joululaatikot."
