Päivi Engberg syö kaiken, mitä ostaa kaupasta: ”Sähköhellaa en juurikaan käytä”

Talon alla on kellari, mutta tällä hetkellä sinne on vain pieni luukku.

”Haluaisin lisää viljelyalaa, että pystyisin säilömään pidemmälle talveen. Tulevaisuudessa haluan hakea perunat, mehut ja hillot kellarista. Nyt minulla on aitassa toinen jääkaappi, silläkin pääsee aika pitkälle”, Engberg kertoo.

Hän on rakentanut myös oman kasvihuoneen.

”Kattomuovi maksoi 40 euroa ja ikkunat Ekotorilta 10 euroa. Kasvihuoneessa ja kasvimaalla kasvatan perunaa, mansikkaa, hernettä, papua, lehtikaalia, maissia, palsternakkaa, kurkkua ja yrttejä. Leivät leivon itse luomujauhoista. Joulun alla teen myös karjalanpiirakoita myyntiin.”

Kananmunat Engberg saa neljältä kanalta. Kalaa hän onkii itse tai ostaa muikkumieheltä, joka tuo muikut pihaan. Lihaa hän ei syö lainkaan nivelvaivojen vuoksi.

”En oikein osaa ostaa valmisruokia.”

”Kaupasta ostan vain sen mitä tarvitsen, perustarvikkeita. Isoissa automarketeissa en ole käynyt kolmeen vuoteen, koska en oikein osaa ostaa valmisruokia.”

Päivi Engberg on omaksunut oppeja omalta mummoltaan.

”Mummoni, joka asui myös pienessä mökissä, sanoi: ”Älä osta sitä, mitä tarvitset. Osta se, mitä ilman et tule toimeen.” Sitä olen noudattanut.”

”Joskus saatan pitää jotain hömppäesinettä kädessäni, mutta sitten mietin, teenkö tällä oikeasti mitään. Huonekalut olen tuonut pitkälti kotipaikaltani. Vaatteeni mahtuvat vanhaan lipastoon. Minulle olisi kauhistus muuttaa omakotitaloon, jossa on paljon keittiökaappeja.”

”Kierrätän kaiken.”

”Kierrätän kaiken. Ostan kirpputorilta vaatteet, astiat, päiväpeitot ja koristetyynyt. Kengät tilaan netistä, koska tarvitsen kunnon kengät keinonivelien vuoksi. En osaa edes ostella. Pari vuotta sitten kävin Ikeassa, ja ostin sieltä vain tiskiharjan.”

Engbergin vessan kaapista löytyy ainoastaan hammastahna ja perusvoide. Saippuan hän tekee itse. Suihkua ei ole, vaan luontoihminen peseytyy pihasaunassa. Saunassa toimii erittäin hyvin mökkisuihkun ladattava versio.

Kesällä suihkuna toimi vesiletkusta, kun vesi kuumeni sen sisällä helteellä lämpimäksi. Sen Engberg myöntää, että tuntuu luksukselta päästä jonkun ystävän luokse suihkuun.

Myös kädentaidot ovat Engbergin mökissä kunniassa.

”Teen maitopurkeista lyhtyjä ja sukkahousuista ja kierrätyskankaista tonttuja ja maahisia myyntiin. Aitassa säilytän vanhoja kankaita, joista leikkaan matonkuteita ja kudon mattoja.”

Engberg säilyttää ruoka-aineet metallipurkeissa.

”Olen kerännyt kirpputoreilta Arabian vanhoja astioita, joissa teen ruoan. Muovia ei voi täysin välttää. Koetan kuitenkin päivä päivältä päästä enemmän pois siitä. Kaupassa katson sekä tuotteen hinnan että sen, miten se on pakattu.”

”En ymmärrä roskaamista lainkaan.”

Hän kerää roskan päivässä, monesti useammankin.

”En ymmärrä roskaamista lainkaan. Kun menen viikonlopun jälkeen satamaan kukkatelttaan töihin, kerään kaikki viereisestä pikaruokapaikasta kulkeutuneet roskat pois.”

Ympäristöasioita monipuolisesti pohtiva nainen kertoo olevansa huolissaan tulevaisuudesta ja siitä, millaisena maapallo jää hänen lapsenlapsilleen.

”Nykyään mennään niin kauas äiti maasta ja luonnosta. Ihmiset ovat erkaantuneet luonnosta. Metsä ja luonto kuuluvat minun jokapäiväiseen elämääni.”

Viime kesänä sähköt olivat poikki kolme päivää, mutta Engbergillä ei ollut mitään hätää. Hän laittoi ruokatarvikkeet kylmään pihakaivoon. Puuhella ja pihasauna olivat normaalisti käytössä.

”Tuntuu, että mökki on odottanut minua. Kotini on pieni, mutta minulla on iso olohuone pihalla. Luonto tulee syliin. Kesäiset illat ja talviset pakkaspäivät ovat täällä yhtä juhlaa. Talvisin ruokin paljon lintuja, ne tulevat jo aamuhämärissä ilahduttamaan minua. Yhden talven ruokin myös kärppää, jolle toin läskiä kaupasta.”

”Joskus jopa mietin, mitä jos meidän luonto hiljenee kokonaan.”

Erääseen luonnon huolestuttavaan ilmiöön Engberg on kiinnittänyt huomiota.

”Joitakin lintulajejakin on enää todella vähän. Joskus jopa mietin, mitä jos meidän luonto hiljenee kokonaan.”

”Älä heitä roskia luontoon. Roskaaminen pitäisi saada loppumaan Suomesta kokonaan. Jo Viron puolella on paljon siistimpää, ja esimerkiksi Latvian Jurmalaan on siltamaksu, jolla paikat pidetään siistinä.”

– Päivi Enberg