”Mihin hävisivät öttiäiset ja pörriäiset? Niitä ei ole enää samalla tavalla kuin lapsuudessani”, sanoo 42-vuotias viljelijä ja yrittäjä Sebastian Sohlberg Siuntiosta. Hän sanoo, että pölyttäjien väheneminen ei ole aiheeton huoli, koska ne ovat osa luonnon monimuotoisuutta.
Näin Sohlberg pohtii:
”Luonnon monimuotoisuuden vaaliminen on tärkeää ilmaston kannalta. Ympäristö on myös viljelijän tärkein työväline.
Omalla tilallani pyrin käyttämään hyödyksi pellosta nekin osat, joissa tavanomaiset viljelykasvit eivät ole vahvoilla. Sokerijuurikaspellon ympärillä on vajaan kolmen metrin kaista, johon olen kylvänyt Maisema Diana -peltoseosta, jossa on muiden muassa hunajakukkaa ja auringonkukkaa. Se lisää pölyttäjien määrää ja edistää monimuotoisuutta.
Yritän viljelijänä tuottaa niin hyvän sadon kuin mahdollista, mutta teen sen eteen vain välttämättömän. Annan tarvittavan määrän lannoitetta tai tautiainetta ja ajan tarvittavan määrän traktorilla. Nollapäästöjä ei kuitenkaan ole olemassa. Maalla on aina jokin haittavaikutus ilmastoon, vaikka sitä ei edes käytettäisi viljelyyn.
”Maalla on aina jokin haittavaikutus ilmastoon.”
Jokainen neliö maapallolla aiheuttaa jossain vaiheessa ilmastoon haittaa. Hyvä sato on järkevää ilmaston kannalta, sillä silloin myös sidotaan hiiltä niin paljon kuin mahdollista.
Aina ei ole yksiselitteistä, mikä on ympäristön kannalta hyvä asia. Viljelijällä pitää olla kylmää faktaa sekä paikallista tietoa ja kokemusta. Voimme saada tietoa Amerikan preerialta, mutta käytäntö voi olla ihan erilainen Pohjoismaissa saati meillä Uudellamaalla. Maatalous, maaperä ja luonto ovat monimutkaisia kapistuksia.”
