Hiipiikö mieleesi jatkuvasti epäilyksiä sen suhteen, oletko oikeassa työpaikassa? Tai epäiletkö, onko koko ala väärä? Aamuisin voi olla vaikeaa herätä töihin ja työpäivän päätteeksi työ lähinnä ketuttaa. Työstä tuntuu jäävän puuttumaan jotain olennaista.
Organisaatiopsykologi Jaakko Sahimaa tietää, että moni haaveilee unelmatyöstä. Työstä, jossa saisi toteuttaa itseään ja jossa saisi kokea välillä myös flow-tilaa. Ja palkankin olisi tietysti hyvä olla sopivan kokoinen.
Puhe unelmatyöstä liittyy vahvasti aikaamme. Moni ei halua enää ”ihan kivaa” työtä, vaan työltä toivotaan esimerkiksi merkityksellisyyden tunteita.
”Unelmatyöstä puhuminen kertoo myös siitä, että meillä on asiat aika hyvin ja varaa miettiä työn merkityksellisyyden kaltaista tematiikkaa”, Sahimaa sanoo.
Samalla ajatus unelmatyöstä kytkeytyy johonkin todella yleismaailmalliseen tarpeeseen, Sahimaa toteaa. Jokainen meistä haluaa olla omassa tekemisessään ja työssään hyödyllinen sekä kokea, että oma tekeminen on tärkeää.
Jos itseä epäilyttää, onko oikealla alalla tai oikeassa työssä, Sahimaalla on yksinkertainen neuvo.
”Jos puolen vuoden ajan tunteet omaa työtä kohtaan ovat pääasiassa negatiivisia, kannattaa tehdä korjausliike”, Sahimaa sanoo.
Sahimaata hieman kummastuttaa, miksi niin moni tuntuu jäävän työhön, josta ei pidä.
”Se ei ole pelkästään inhimillinen tragedia, vaan huono juttu myös organisaatiolle”, hän sanoo.
Taustalla voi olla turvallisuushakuisuutta tai kyvyttömyyttä tai haluttomuutta hypätä uuteen. Joskus syynä voi olla myös alkava työuupumus tai muu mielenterveyden haaste.
”Työssä jaksamisen kannalta on kuitenkin tärkeää, kokeeko olevansa aktiivinen toimija, joka voi vaikuttaa työhönsä ja elämäänsä, vai onko jatkuvasti vain asioiden kohteena”, Sahimaa muistuttaa.
Jos oma työ siis jatkuvasti potuttaa, kannattaa tarttua härkää sarvista ja lähteä etsimään muutosta.
Erityisesti ammatillisella itsetuntemuksella on merkitystä uutta työelämän suuntaa hakiessa ja unelmatyötä pohtiessa, Sahimaa vinkkaa.
Mitä minä haluan, mitä minä osaan ja mikä minua kiinnostaa? Entä mitä minulla on annettavanani? Kannattaa lukea kahdentoista kysymyksen lista, joka on jutun lopussa.
”Jos et tiedä, mitä haluat, tuskin myöskään pääset sinne”, Sahimaa sanoo.
Ammatillinen itsetuntemus linkittyy itsetuntemukseen ylipäätään. Osaako ihminen reflektoida itseään: tunnistaa oman osaamisensa, arvonsa, kiinnostuksen kohteensa ja persoonallisuutensa?
Esimerkiksi: Olen hyvä ihmisten kanssa ja saan ihmisistä energiaa. Voisiko jokin ihmisläheinen työ sopia minulle?
Tai: Olen aina pitänyt piirtämisestä ja olen siinä aika hyvä. Millä aloilla piirustustaidosta voisi olla hyötyä?
Sahimaa muistuttaa myös, että omaa unelmatyötään kohti voi päästä käyttämällä aktiivisen ajautumisen tekniikkaa.
”Työelämä on usein täynnä sattumuksia ja eteen tupsahtavia mahdollisuuksia – uskaltaako niihin tarttua?”
Sahimaa tiedostaa, että puhe unelmatyöstä voi olla stressaavaa varsinkin nuorille. Miten nuorella iällä voisi edes tietää, mikä on oma juttu?
Työelämäpsykologilla on kuitenkin paljastus: unelmaduunia ei välttämättä ole olemassakaan.
Tämä oli yksi oivalluksista, jonka Sahimaa sai kirjoittaessaan kirjaa Ikuinen koeaika (Minea). Kirjaa tehdessään hän kokeili kahtatoista eri työtä.
”Oma paikkamme työelämässä on dynaaminen tila. Työelämä on jatkuvaa muutosta ja oppimista, ja myös me itse muutumme”, Sahimaa kuvailee.
On siis milteipä mahdotonta löytää työtä, joka täyttäisi kaikki ammatilliset tarpeemme, koska työelämä muuttuu ja me muutumme myös itse jatkuvasti. Unelmatyö on kuin liikkuva maali.
”Paradoksaalisesti neuvoni kuitenkin on, että vaikka unelmaduunia ei olekaan olemassa, silti sellaista kannattaa etsiä ja tavoitella.”
Samalla on hyvä myös muistaa, että työelämä on paljon muutakin kuin unelmatyön tekemistä, Sahimaa sanoo. Ensisijaisesti työ on elannon hankkimista.
”Se, joka on tyytyväinen vähempään, voikin olla unelmaduunissaan, koska hänen kriteerinsä työlle eivät ole suhteettoman korkeat.”
Jokainen kipuilee jossain vaiheessa uraansa, Sahimaa muistuttaa. Urat muodostuvat tällaisista murrosvaiheista.
”Murrosvaiheissa nousee kysymyksiä, mitä seuraavaksi teen. Tunnistan tällaista itsessänikin: olen esimerkiksi irtisanoutunut koeajalla ja ollut hetkellisesti ihan pihalla ja kujalla, mitä seuraavaksi teen”, Sahimaa sanoo.
Nuorena Sahimaa teki kesätöitä lasten ja nuorten parissa ja haki siksi opiskelemaan psykologiaa. Mielessä siinsi ihmisläheinen työ.
”Opinnot olivat kuitenkin alkuun pettymys teoreettisuuden takia. Samalla ajattelin, että teen opinnot silti loppuun. Menin myös opiskelemaan toista alaa toiseen korkeakouluun.”
Jatkaessaan psykologian opintoja Sahimaa huomasi, että työelämäaiheet kiinnostavat häntä – ja niin oma juttu löytyi.
Suurin ilo työstä tulee Sahimaalla siitä, että hän pystyy auttamaan ihmisiä ja organisaatioita sekä oman osaamisen kehittymisestä. Myös tapa tehdä töitä yrittäjänä on tuntunut Sahimaasta luontevalta.
Kokeeko työelämäpsykologi olevansa unelmaduunissaan?
”Koen olevani ainakin oikealla polulla kohti sitä”, Sahimaa päättää.
Mikä sinulle on tärkeää, arvokasta ja merkityksellistä?
Mitä osaat ja haluat oppia?
Mistä elementeistä sinulle muodostuu toimiva työarki?
Mihin asioihin haluat vaikuttaa?
Mikä sinua kiinnostaa ja motivoi?
Millaisia tavoitteita sinulla on urallasi ja työssäsi?
Mikä on työn rooli elämässäsi?
Millainen olet persoonaltasi ja luonteeltasi?
Millaisessa organisaatiossa haluat työskennellä?
Millaisessa roolissa haluat työskennellä?
Paljonko tarvitset palkkaa työstäsi?
Millainen on (työ)elämän tarinasi?
Lähde: Jaakko Sahimaa: Ikuinen koeaika
Tilaa Yhteishyvän uutiskirje, niin saat ajankohtaiset reseptit ja arkea helpottavat vinkit suoraan sähköpostiisi.