Tontin maaperä ja pienilmasto vaikuttavat kasvien kestävyyteen. Lähiluonto opastaa, millaiset kasvit viihtyvät pihapiirissä. Kestävimmät perennat kukkivat pohjoisessakin, arimmat vain Etelä-Suomessa ja leudoilla rannikkoalueilla.
Tontin maaperä ja pienilmasto vaikuttavat kasvien kestävyyteen. Lähiluonto opastaa, millaiset kasvit viihtyvät pihapiirissä. Kestävimmät perennat kukkivat pohjoisessakin, arimmat vain Etelä-Suomessa ja leudoilla rannikkoalueilla.
Tavallisimmat perennat viihtyvät kuohkeassa multamaassa. Savista kasvualustaa voi keventää lisäämällä siihen turvetta tai multaa. Hiekkapitoista maata tulee ravita parantamalla sitä esimerkiksi ravinteikkaalla mullalla.
Kukkatarhaa tulee lannoittaa maltillisesti, sillä liika lannoitus rehevöittää kasvustoa, mutta ei lisää kukintaa.
Päivänkakkarapelto viihtyy aurinkoisella paikalla. Taimet menestyvät niukkaravinteisessa maassa. Soma kaliforniantuliunikko on yksivuotinen, ja sen siemeniä voi kylvää hyvin päivänkakkarapeltoon.
Lähiluonto opastaa kasvien valinnassa. Villikukat, kohokit, apilat ja hiirenvirnat kylvetään tontin reuna-alueille.
Ukonkello on vanha perinnekasvi, joka viihtyy valossa ja puolivarjossa. Taimet villiintyvät helposti istutuksille. Mäkimeiramin kukinnot ovat nupuillaan, kun ukonkellot jo kukkivat keskikesällä.
Laventeli on aurinkoisen kukka- ja yrttitarhan rohdoskasvi. Tavallisimmin sitä kasvatetaan meillä yksivuotisena. Taimet talvehtivat leudoimmilla vyöhykkeillämme suojaisella paikalla.
Siemenkodat koristavat akileijan versoja kukinnan jälkeen. Sinikukkaiset lehtosalviat viihtyvät samoissa oloissa kuin akileijat.
Harjaneilikka on aurinkoisen istutuksen perinnekasvi, joka kukkii runsaasti sydänkesällä.
Palavarakkaus kukkii loppukesällä. Se on perinteinen perenna suomalaisessa puutarhassa.
Keltasauramo on runsaasti kukkiva luonnonlaji, joka menestyy myös puutarhassa.
Lemmikit ja esikot ovat puolivarjon ja metsäisen puutarhan kasveja. Lemmikit siementävät runsaasti ja muodostavat tiheitä kasvustoja. Esikkolajeja on paljon. Kevätesikko on yksi perinteisimmistä suomalaisessa puutarhassa. Sen kukinta-aika on toukokuussa, pohjoisessa vasta kesäkuussa. Lemmikit ja esikot kukkivat puutarhassa usein samaan aikaan.
Kun kullerot kukkivat, kesä on tullut. Niittykullerot ovat alun perin luonnonvaraisia. Puutarhalajit ovat niistä ja muista kullerolajeista jalostettuja. Puutarhassa kullerot istutetaan puolivarjoiselle paikalle. Ne eivät menesty paahteessa ja kuivassa kasvualustassa.
Tuoksuorvokki on matala peittokasvi, joka kukkii varhain keväällä. Sen kukintojen tuoksu on voimakas. Tuoksuorvokki on aikanaan ollut suosittu peitto- ja reunuskasvi varjoisissa ja puolivarjoisissa istutuksissa. Nykyisin se on harvinainen. Tuoksuorvokkeja löytää kuitenkin edelleen vanhoista kartanopuistoista. Se on helppohoitoinen metsäisen puutarhan kasvi, joka levittäytyy istutuksille rönsyjensä avulla.
Särkynytsydän on maatiaisperenna, joka on ollut viljelyssä yli vuosisadan. Se kasvaa luonnonvaraisena varjoisissa metsissä. Myös puutarhassa sen paikka on puiden ja pensaiden suojassa. Kun särkynytsydän on kesän alussa kukkinut, sen versot kuihtuvat. Taimi kasvattaa uudet versot seuraavana keväänä. Vanha taimi on pensasmainen, lähes metrin korkuinen.
Vuorenkilvet ovat voimakaskasvuisia vanhanajan perennoja. Ne menestyvät puutarhassa monenlaisilla kasvupaikoilla, valossa ja varjossa, multaisessa ja myös kivikkoisessa maassa. Vuorenkilvet ovat erittäin helppohoitoisia. Ne muodostavat tiheitä kasvustoja ja kukkivat pitkään alkukesällä.
Pionit ovat suosittuja ja perinteisiä puutarhakasveja. Jalostettujen lajien kukinnot ovat suuria ja näyttäviä. Useimmat niistä ovat kerrottukukkaisia. Kun jalopionit kukkivat, varret tarvitsevat tuen. Kukinta alkaa tavallisimmin kesäkuun loppupuolella. Monet luonnonlajit kukkivat jo keväällä tai alkukesällä. Pionit menestyvät ravinteikkaassa multavassa maassa. Niiden juurakko istutetaan lähelle multapintaa. Liian syvälle istutettu pioni kasvaa ja kukkii huonosti.