Filosofi harmittelee kiireen ihannointia: "Tylsyydellä on vissi tehtävä"

Kiire on tarttunut meihin myös vapaa-ajalla, kun sosiaalisen median kanavat täyttyvät jatkuvasta puuhailusta ja aikaansaannoksista. Kukaan ei halua tuoda esille hidasteluaan, epäonnistumisiaan tai sitä, ettei ole taaskaan saanut mitään järkevää aikaiseksi.

Juuri näitä päivityksiä Hakala itse mielellään peukuttaisi, sillä ne kuvaavat kuitenkin enemmän sitä, millaisista aineksista arkemme rakentuu. Hänen mielestään esimerkiksi tylsyyden tunne on täysin aiheetta kaihdettu ja jopa vihattu tunne.

Uskon, ettei meihin ole istutettu yhtään turhaa tunnetta.

”Uskon, ettei meihin ole istutettu yhtään turhaa tunnetta. Siksi aloin kirjoittaa kirjaani Tylsyyden ylistys. Kuinka ollakaan, löysin kukkuramitoin todisteita siitä, ettei tylsyys ole pelkästään vastenmielinen tunne, vaan sillä on vissi tehtävä vaikkapa luovien ideoiden synnyssä.”

Monet taiteilijat ja keksijät ovat pitäneet tylsyyttä luovuuden alkusoittona, ja niin ajattelee myös Hakala itse. Friedrich Nietzsche väitti aikanaan, että suuret taiteilijat joutuvat kohtaamaan paljon ikävystymistä, jotta heidän työnsä voisivat menestyä.

Kuuluisan ranskalaisen filosofin ja matemaatikon Rene Descartesin taas kerrotaan löytäneen x- ja y-muuttujat sängyllä makoillen ja kattoon tuijotellen. Myös Einsteinin suhteellisuusteorian syntyyn liittyi paljon tylsää haaveksuntaa. Asiasta on myös tutkimustietoa.

”Tutkimuksissa on todettu, että tylsyyttä tuntevat henkilöt onnistuivat löytämään enemmän käyttötapoja kertakäyttöpikareille kuin henkilöt, jotka olivat riemuissaan tai rentoja. Yksi tutkijoiden selitys tulokselle on, että juuri ikävystyminen mahdollistaa mielen vaeltamisen ja rennon assosiaation.”

Juuri ikävystyminen mahdollistaa mielen vaeltamisen.

Luovuutta on tutkittu paljon, eivätkä tutkimustulokset ole ristiriidattomia. Toisaalta on löydetty myös yhteyksiä kaaoksen ja luovuuden välillä, ja esimerkiksi sodan kärsimysten keskellä on syntynyt valtava määrä luovia keksintöjä.

Moni luovan työn tekijä tunnistaa myös deadlinen eteenpäin puskevan voiman. Kun työ on pakko saada valmiiksi tiettyyn päivään mennessä, alkaa viime hetkillä kummasti syntyä. Tämä ei kuitenkaan Hakalan mielestä ole toivottu tila, eikä missään nimessä ihanteellisin tila luovuudelle.

Kiireestä on tullut aikamme syöpäläinen myös vapaa-ajalla, ja sen vaikutukset heijastuvat yhdistystoimintaan ja talkooporukoihin, joihin on yhä vaikeampi löytää vapaaehtoisia. Äärimmäisen tärkeä yhteisöllinen toiminta on vaarassa hiipua.

”Ihmiset lokeroituvat, urakoivat yksinään ja käpertyvät itseensä. Myös paljon puhuttu yksinäisyys kytkeytyy näihin ilmiöihin. Liian moni tuntuu kiireen keskellä olevan oman onnensa seppä. Se on suuri sääli.”

Ihmiset lokeroituvat ja käpertyvät itseensä.

Kiire voi tylsyyttä ylistävän Hakalan mielestä olla joskus myös positiivista. Hän on varoitellut perfektionismista ja ylilaadusta, jota nykyelämässä on liikaa.

”Jos on pieni kiire päällä, ei ehkä ole mahdollisuutta viimeistellä tekemisiään tarpeettomasti. Pieni kiire voi tarjota myös merkittävyyden kokemusta, mutta tällöin tasapainoillaan helposti vaarallisella alueella.”