Au pairiksi eläkkeellä

Eira Tajanen, 69, Vantaa:

"Mikään ei pidätellyt minua Suomessa. Olen eronnut, eivätkä vanhempani ole enää elossa. Minulla on yksi aikuinen tytär ja tyttärentytär, mutta he asuvat ulkomailla.

Jäin eläkkeelle viime keväänä 68-vuotiaana. Olisin saattanut jatkaa työuraani vielä pari vuotta, mutta näin sattumalta lehtijutun au pair ­mummoista ja pidin sitä uutena mahdollisuutena. Olin pelännyt eläkkeelle jäämistä, koska työni myyntipäällikkönä oli ollut hyvin hektistä.

Kuulin kahden perheen etsivän yhteistä au pairia Oxfordissa Englannissa. Perheiden äidit olivat suomalaisia, isät brittejä. Äidit toivoivat, että lapset kuulisivat enemmän suomea. Tapasin äidit ja lapset heidän Suomen-reissullaan, ja kemiamme kohtasivat. Tunsin, että minusta olisi heille hyötyä. Pian lensin Lontooseen, jossa toinen perheistä oli minua vastassa. Minusta tuntui heti siltä, kuin olisin tullut kotiin.

Uskon, että työurani auttoi minua sopeutumaan uuteen paikkaan ja toisten kotiin. Olin tottunut sekä erilaisiin ihmisiin että tilanteisiin ja asunut suuren osan elämästäni hotelleissa. Vähän oli kuitenkin myös opeteltavaa, sillä olin elänyt pitkään yksin. Juuri itsenäistyvällä nuorella au pairilla tilanne on varmaankin hyvin erilainen.

Asuin perheessä, jossa on 3-vuotias Lilja. Hoidin häntä muutamana päivänä viikossa ja tarvittaessa myös iltaisin. Toisen perheen luona vierailin säännöllisesti. Siellä hoidokkini oli 1,5-vuotias Matilda. Työskentelin yhteensä 30 tuntia viikossa. Pidän siivoamisesta, joten tein sitä mielelläni, vaikkei se kuulunutkaan työnkuvaani.

Tein alusta asti selväksi, että vaikka halusin luoda lapsiin läheisen suhteen, en veisi heidän isovanhempiensa paikkaa. Halusin olla lapsille turvallinen, rakastava aikuinen. Uskon, ettei sellaisia ole kenelläkään liikaa.

Minun ja lasten sekä vanhempien välille syntyi heti aito, lämmin kiintymys. Huomasin sen joka aamu, kun saavuin Matildan luo. Hihkaisin tytölle hyvät huomenet, ja aurinkoinen neito juoksi heti halaamaan. Puhetta pulppusi, mutta sitä ymmärsin vain minä. Isäntäperheeni luona kuulin, kun Lilja tuli päiväkodista kotiin. Pienet jalat tömistivät rappusissa ja ovi työntyi auki. Tyttö kiipesi syliini ja kysyi: 'Eira, luetko minulle?'

Työn vastapainoksi tarvitsin palautumista. Lähes seitsemänkymppisenä ei enää jaksa samalla tavalla kuin alle viisikymppisenä, jolloin tulin itse isoäidiksi. Vastuukin on ihan erilainen, kun kyse on vieraista lapsista. Siksi en jättänyt heitä hetkeksikään silmistäni.

Vapaa-ajalla luen ja liikun. Ollessani au pairina liityin kuntoklubiin: kävin uimassa, salilla ja saunassa. Tein myös pitkiä lenkkejä luonnossa. Tutustuin kaupungissa asuviin suomalaisiin äiteihin, mutta ikäistäni seuraa en löytänyt.

Oxford on upea paikka. Oli lumoavaa kulkea historiallisten rakennusten keskellä ja tuntea menneisyys ympärillään. Rakennukset olivat tulleet tutuiksi televisiosta. Saatoin kävellä sisään paikkoihin, joissa vaikkapa komissaarit Morse ja Lewis olivat istuneet.

Ihailen brittien käytöstä. Jopa nuoret pyysivät automaattisesti anteeksi, jos törmäsivät kadulla. Bussissa tervehdittiin ja kiitettiin, kaupoissa myyjät keskustelivat asiakkaiden kanssa. Meillä olisikin paljon opittavaa toisten huomioimisessa.

Lämpötiloihin suhtauduin turhan optimistisesti. Kuvittelin, että talvi olisi leuto ja kevät tulisi aikaisin. Kattia kanssa. Sisälläkin oli kylmä, eivätkä edes villasukat ja villapaita pitäneet talvella lämpimänä. Paikalliset ovat tottuneet siihen, että nukutaan kosteissa lakanoissa.

Kaikkein eniten opin maailmalla itsestäni. Lihansyöjänä sopeuduin perheen kasvisruokavalioon, vaikka vatsani esitti toisinaan vastalauseita. Eläkkeellä osasin nauttia arkielämästä, jossa ei tarvinnut pynttäytyä hienoksi. Tein jälleen kotiaskareita lapsi kainalossa ja vaatteissani oli kuolaa tai ruokaa. Lapsista oli haikea erota. Samoin äidit tulivat läheisiksi.

Olen ikääntynyt hyväkuntoisena ja haluan lähteä au pairiksi uudestaan. Nyt etsin uutta perhettä Etelä-Ranskan rannikolta. Haluan jonnekin ihanaan paikkaan – ja lämpimään."

Raija Partanen, 64, Mikkeli:

"Ensimmäinen au pair -keikkani vuonna 2012 kesti kesän ajan. Näin lehti-ilmoituksen, jossa etsittiin hoitajaa kahdelle tytölle Shanghaihin Kiinaan. Minut valittiin kymmenien hakijoiden joukosta. Pian perhe kysyi minua uudelleen luokseen. Yhteensä olen ollut au pairina Shanghaissa neljä kertaa. Nytkin olen parhaillaan menossa, tällä kertaa Hongkongissa, jonne perhe on muuttanut.

Aluksi minut vei halu lähteä ulkomaille. Muulla tavoin minulla ei olisi ollut varaa reissata näin pitkään. Itku pääsi kuitenkin lähtiessä. Seuraavilla kerroilla lähdin matkaan tutuksi tulleen perheen vuoksi.

Huoneeni ovi on aina avoinna. Alkuun alakouluikäiset tytöt kyselivät, saavatko tulla huoneeseeni. Perheen äiti toppuutteli ja käski antaa rauhaa. Sanoin kertovani kyllä, jos haluan levätä.

Tehtäviini kuuluvat ruoanlaitto ja paikkojen kunnossa pitäminen. Päivällä ehdin myös levätä, sillä isot siivoukset hoitaa ayj eli täti. Suurimmalla osalla ulkomaalaisista on kotiapulainen.

Aikaiset aamuherätykset ovat vaikeimpia, sillä olen aamu-uninen ja herätyskello soi arkisin 5.50. Herätän lapset, laitan aamiaista ja vien koulubussille seitsemältä. Koulupäivät ovat Kiinassa pitkiä ja lapset saapuvat kotiin vasta hieman ennen neljää. Harrastuksille ei arkisin jää aikaa, sillä läksyt vievät vielä parisen tuntia.

Toimin myös kielipoliisina. Pidän huolta, etteivät lapset puhu suomea ja englantia sekaisin. Perhe on ollut maassa jo niin pitkään, että lasten suomen kielen eteen täytyy tehdä töitä. Viikonloppuisin retkeilemme ja vietämme aikaa yhdessä.

Shanghaissa ollessani asuimme compound-alueella, kuten täällä nimitetään ulkomaalaisten asuntoalueita. Kotimme oli pilvenpiirtäjän 47. kerroksessa. Alueella oli kaikki tarvittava: pieni ravintola ja klubitalo, uima-allas, kuntosali, keilahalli ja pingistilat. Pingis on Kiinan kansallisurheilulaji. Taloyhtiön alueelta ei olisi tarvinnut poistua minnekään, mutta halusin alkuaikoina nähdä kaiken.

Enää en kierrä maata samalla tavalla, vaan viihdyn ihan kotona. Asioiden hoitaminen tuo hyötyliikuntaa itsestään. Tulen hyvin toimeen tankero-englannillani. Lisäksi ymmärrän kiinaa sanan sieltä, sanan täältä.

Kiinassa minua kiehtovat vastakohdat sekä uuden ja vanhan rinnakkaiselo: tuhansia vuosia vanha kulttuuri, siirtomaa-aikaiset rakennukset, vanhat, ränsistyneet asuinalueet ja toisaalta uudet, huippumodernit rakennukset.

Au pair saa taskurahaa, eikä muuta rahaa tarvitsisi välttämättä juurikaan. Shanghai ja Hongkong ovat kuitenkin sellaisia ostosparatiiseja, että hankin laukut tuliaisia pullolleen.

Minulla ei ole omia lapsenlapsia, ja au pair ­perheestä tulikin nopeasti läheinen. On todella mukavaa olla tyttöjen varamummo. Saan paljon halauksia ja kuulen vähintään kymmenen kertaa päivässä 'Raija, mä rakastan sua!'

Olen aina pitänyt lapsista ja ennen oman, hartaasti toivotun lapseni syntymää vietin paljon aikaa sisarusteni lasten kanssa. Au pair -perheeni lapset ovat samanikäisiä kuin sisarusteni lapsenlapset, ja olenkin saanut rinnalle uuden, rakkaan perheen. Minun on helppo kiintyä, mutta en osannut arvata, että välillemme muodostuisi näin vahva tunneside.

Perhe ja ystävät ovat kannustaneet ja iloinneet 'suuresta seikkailustani'. He ovat kokeneet, että olen ollut rohkea lähtiessäni uuteen elämään toiselle puolelle maapalloa. Ensimmäistäkään negatiivista palautetta en ole saanut, korkeintaan ihmettelyä. Ennakkoluuloja en ole kokenut Suomessa, enkä varsinkaan Kiinassa, jossa eri sukupolvet ovat perinteisesti huolehtineet toisistaan."

Eiran ja Raijan vinkit

• Hallitse ainakin englannin tai kohdemaan kielen alkeet.
• Lähde matkaan avoimin mielin. Reissussa pärjää, kun on utelias ja kiinnostunut. 
• Ota huomioon perheen tottumukset. Omat tavat joutuvat joustamaan.
• Tee kirjallinen sopimus työajoista, korvauksista sekä velvoitteista, jotta myöhemmin ei tule erimielisyyksiä.

Harkitsetko lähtöä?

• Tarkista kohdemaan viisumikäytäntö. Australia ja Yhdysvallat eivät myönnä viisumia yli 50-vuotiaille. Helpointa on lähteä Eurooppaan.
• Jos kielitaitosi ei ole hyvä, etsi suomalaistaustainen isäntäperhe.
• Yleisimmin au pair halutaan 9–12 kuukaudeksi.
• Isäntäperhe maksaa yleensä au pairin lennot ja tarjoaa ylläpidon sekä majoituksen omassa huoneessa. Au pair saa lisäksi pienen taskurahan, joka riittää välttämättömään elämään. 
• Käyttämällä au pair -järjestöä varmistut, että isäntäperheesi on sitoutunut yleiseen työsopimukseen ja sinulla on tarvittaessa tukihenkilö turvanasi.
• Muun muassa Nordic Nannies välittää myös iäkkäitä au paireja. Lisäksi perhettä voi etsiä esimerkiksi ulkosuomalaisten Facebook-ryhmistä tai keskustelupalstoilta.
• Varaa perheen etsintään aikaa. Vanhemmille au paireille ei ole tarjolla yhtä paljon paikkoja kuin nuorille, mutta osa perheistä etsii nimenomaan iäkkäämpää henkilöä, jolla on elämänkokemusta.