Kun maahanmuuttaja tuli töihin

Teksti:

Heidi Hänninen

Kuvat:

SOK

Julkaistu: 22.10.2018

Muokattu: 31.8.2020

Yliopistotutkijoita, it-alan asiantuntijoita vai siivoojia sekä ravintola- ja keittiöalan työntekijöitä? Maahanmuuttajat ajautuvat helposti huonosti palkatuille aloille, jos työmarkkinoilla kaivattavaa erityisosaamista ei ole. Kielitaidottomuus, sosiaalisten verkostojen puute ja syrjintä uhkaavat eniten maahanmuuttajien työllistymistä.

Suomi on yhä muihin Pohjoismaihin verrattuna alhaisen maahanmuuton maa, vaikka 1990-luvulta lähtien maahanmuuttajien määrä onkin kasvanut voimakkaasti.

"Väkilukuun suhteutettuna Norjassa on noin kolminkertainen ja Ruotsissa viisinkertainen määrä maahanmuuttajia. Suomessa ulkomaalaistaustaisen väestön osuus on kuitenkin kasvanut nopeasti, ja siksi maahanmuutto on herättänyt paljon kiivasta ja kärjekästäkin keskustelua", monikulttuurisuusasioiden päällikkö Minna Säävälä Väestöliitosta kertoo.

Vaikka julkisuudessa maahanmuuttokeskustelu keskittyy lähes yksinomaan pakolaiskysymyksiin, noin 80–90 prosenttia Suomeen tulevista ulkomaalaisista saapuu muista syistä eli työn, perheen tai opiskelun vuoksi. Vain 10–15 prosenttia on pakolaisia.

Suomessa asuu vähän yli 300 000 ulkomaalaistaustaista asukasta. Norjassa vastaava luku on 760 000 ja Ruotsissa kaksi miljoonaa.

Tuplasti työtä työpaikan eteen

Vieraaseen kulttuuriin sopeutuminen voi varsinkin alussa olla hankalaa, kun uuden kielen oppiminen tai sosiaalisten verkostojen luominen ei käykään kädenkäänteessä. Iso osa maahanmuuttajista joutuukin hakemaan ensimmäistä työpaikkaansa useita vuosia, vaikka tutkimusten mukaan juuri työnteko edistäisi kotoutumista huomattavasti.

"Vaikka työllistymismahdollisuudet kohenevat ajan kuluessa, alkuvaihe on yleensä liian pitkä. Ihmisten äidinkielen mukaan laadituissa työllisyystilastoissa näkyy, että vieraskielisten työttömyysaste on kaksin-, jopa kolminkertainen kantasuomalaisiin verrattuna", Säävälä kertoo.

Poikkeuksena ovat erilaiset erityisasiantuntijat, kuten yliopistotutkijat tai it-alan ammattilaiset, jotka muuttavat Suomeen valmiin työpaikan perässä. Heidän ei välttämättä tarvitse edes opetella suomen tai ruotsin kieltä, vaan englannin kielen taito riittää sekä työelämässä että sen ulkopuolella.

"Muille maahanmuuttajille tyypillisiä työhöntuloaloja ovat siivous- ja puhtaanapito- sekä myynti- ja ravintolatyö. Näillä aloilla palkat ovat pieniä ja niihin on vaikeampaa saada kantaväestön työntekijöitä."

Ulkomaalaisia työskentelee tyypillisesti myös erilaisissa etnisissä ravintoloissa, joiden pyörittäjät tulevat usein itsekin ulkomailta. Näistä työpaikoista saattaa kuitenkin muodostua heille lähes huomaamatta ansoja.

"Toiset ovat saattaneet hankkia kotimaassaan korkean koulutuksen ja paljon työkokemusta. Koska he eivät löydä täältä niitä vastaavaa työtä, he jäävät loukkuun suorittavaan ja huonopalkkaiseen työhön. On turhauttavaa, jos esimerkiksi lääkäri joutuu tekemään työtä, johon riittäisi vähäisempikin koulutus."

Ulkomaalaisten työnsaantimahdollisuuksia heikentävät yhä myös rekrytoinnissa piilevät syrjivät asenteet. Piilevästä syrjinnästä on saatu selkeitä näyttöjä muutamissa viime vuosina tehdyissä rekrytointitutkimuksissa, joissa työpaikkoja on haettu kaksilla identtisillä hakupapereilla. Erona on ollut vain työnhakijan kansallisuus.

"Esimerkiksi venäläisellä nimellä joutuu lähettämään vähintään kaksi kertaa enemmän hakemuksia kuin suomalaisella", Säävälä pahoittelee.

Noin neljäsosa Suomessa asuvista ulkomaalaisista on venäläisiä.

Koko perheen ongelma

Työnhaun pulmat heijastuvat koko maahanmuuttajaperheeseen.

"Suomalaisessa yhteiskunnassa on aika vaikeaa tulla toimeen, jos perheessä on vain yksi ansaitsija."

Lisäksi esimerkiksi kotiäitiys jättää maahanmuuttajanaisen helposti koko yhteiskunnan ulkopuolelle.

"Monen kotimaassa saattaa olla hyvin voimakas kotiäitikulttuuri ja siten myös naisilla tiiviit sosiaaliset verkostot. Suomessa kotiäiti jää pikkulapsivaiheen jälkeen aika yksin."

Myös miehille työllistymisellä on suuri merkitys.

"Monilla miehillä on voimakas tarve elättää oma perheensä. Jos tämä ei onnistu, voi seurauksena olla paitsi henkilökohtainen myös perhesuhteiden kriisi."

Maahanmuuttajavanhempien työllistyminen vaikuttaa suoraan myös heidän lastensa menestykseen koulussa ja myöhemmin työelämässä.

"Jos kotoa ei saa minkäänlaista työelämässä olemisen mallia, on maahanmuuttajaperheen lapsen vaikeaa kuvitella itseäänkään työelämään."

Toisaalta maahanmuuttajavanhempien kielitaitokaan ei kehity riittävästi, jos he eivät käy säännöllisessä työssä. Tämä taas heikentää heidän mahdollisuuksiaan tukea lapsiaan koulunkäynnissä.

Samalla maahanmuuttajavanhemmat kuitenkin odottavat lapsiltaan paljon.

"Monelle maahanmuuton motiivina on ollut halu turvata lasten mahdollisuudet parempaan tulevaisuuteen. Usein lapset kokevat kovia paineita, koska vanhemmat odottavat heiltä paljon mutta pystyvät tukemaan vain rajallisesti", Säävälä toteaa.

Suomen väestönkasvusta 60–70 prosenttia koostuu maahanmuutosta.

Positiivisuutta, rehellisyyttä ja suomen kielen taitoa

Bagladeshilainen Jahangir Alam, 31, saapui Suomeen 11 vuotta sitten opiskelemaan kemian ja ympäristöalan insinööriksi. Alunperin ajatuksena oli suunnata Lontooseen, mutta Suomen maksuton opiskelujärjestelmä sai miehen hakemaan myös kokkolalaiseen Keski-Pohjanmaan ammattikorkeakouluun.

"Tarkoituksenani oli palata opiskelujen jälkeen takaisin Bangladeshiin, mutta tilanne muuttui, kun tapasin nykyisen vaimoni noin kahdeksan kuukautta myöhemmin", Alam kertoo.

Sittemmin perheeseen on syntynyt kolme lasta, 8- ja 4-vuotiaat pojat sekä 1-vuotias tyttö, eikä paluu Bangladeshiin ole enää suunnitelmissa.

Muutto Suomeen ja uuteen kulttuuriin ei tuntunut missään vaiheessa kovin vaikealta. Vain Suomen sää ja suomalaisten vähäinen määrä saivat miehen hämmästymään.

"Lähdin ulos ensimmäisenä aamuna, enkä nähnyt juuri ketään. Järkytyin, miten vähän Kokkolassa oli ihmisiä", 160 miljoonan asukkaan maasta tuleva Alam muistelee.

"Kun muutin Suomeen, oli syksy ja ulkona 8–9 astetta. Palelin, sillä meillä ei ole talvellakaan niin viileää. Olin etukäteen varautunut kylmyyteen ja hankkinut talvivaatteita. Puin ne päälleni ja ihmettelin, miksi kaikki nauroivat minulle. Jälkikäteen selvisi, että olin pukeutunut kuin suomalaiset –20 asteen pakkasessa."

Koulunkäynnin ohessa Alam työskenteli osa-aikaisesti muun muassa tarjoilijana ja siivoojana, kunnes pääsi vuonna 2008 helsinkiläiseen S-market Konalaan ensin myyjäksi ja sittemmin palvelutorin vastaavaksi. Tässä työssä Alam on viihtynyt hyvin. Opintonsakin hän vei päätökseen vuonna 2010, mutta oman alan töitä ei ole löytynyt. Mies myöntääkin ajatelleensa muutaman kerran, onko esimerkiksi ulkomaisella nimellä ollut vaikutusta. Toisaalta varsinkaan pariin viime vuoteen työnhaku ei ole ollut kovin aktiivista.

"Opinnoista on nyt sen verran aikaa, että haluan ensin jatkaa vielä maisteriksi ja hakea vasta sitten oman alan töitä. Uskon, että kunhan yritän kovasti, saan vielä oman alani töitä."

Alam suhtautuu tulevaisuuteensa Suomessa toiveikkaasti. Parhaina tukijoina ovat olleet vaimo, tämän perhe ja ystävät, mutta myös työpaikan johtajilla ja työkavereilla on ollut suuri merkitys. Oleskelua on helpottanut myös se, että Alam on alusta lähtien halunnut oppia suomen kielen ja puhuukin sitä sujuvasti.

"Iso kiitos kuuluu vaimolleni, jonka kanssa olen puhunut koko ajan suomea."

Vaikka Suomessa on hyvä olla, iskee toisinaan myös koti-ikävä. Silloin Alam soittaa kotimaahansa. Bangladeshilaisen perheensä luona hän on käynyt vain kahdesti kuluneina vuosina.

"Aluksi ahdisti, kun Bangladeshissa oli niin paljon ihmisiä ja liian kuuma, mutta parissa päivässä totuin taas siihenkin."

Lastensa kanssa Alam puhuu omaa äidinkieltään. Lisäksi lapset saavat nauttia suomalaisen ruoan lisäksi bangladeshilaisia herkkuja.

Mikä on sitten Alamin resepti muille ulkomaalaisille?

"Olkaa positiivisia ja rehellisiä ja opetelkaa suomen kieli."

Kansainvälisyys voimavarana

Tuotekehitysyksikön johtaja Ritva Keinoselle työskentely monikulttuurisessa työyhteisössä on normaalia arkea, sillä hänen työpaikassaan, ohjelmistoyritys Teklan Espoon pääkonttorissa, voi tavata työntekijöitä noin 30 eri kulttuurista. Kaikkiaan toimipaikan 400 työntekijästä noin 50 on kotoisin muualta kuin Suomesta.

Kansainvälisyys on ollut Teklassa koko 2000-luvun pikemminkin sääntö kuin poikkeus. Nykyisin yrityksen virallinen työkieli on englanti, minkä vuoksi kaikki työpaikalla tarpeellinen ohjeistuskin on laadittu englanniksi.

Koska osa yrityksen ulkomaisista työntekijöistä tulee Suomeen työn perässä, haluaa yritys satsata myös työntekijöidensä kotoutumiseen.

"Meillä on alussa muutaman viikon perehdytysjakso. Lisäksi voimme räätälöidä juuri ulkomailta muuttaneille henkilökohtaista apua esimerkiksi asunnonhankkimiseen, viranomaisasioiden hoitoon ja lasten koulupaikkojen hakemiseen", Keinonen kertoo.

Myös työntekijöiden kieliopintoja tuetaan. Yritys järjestää sekä suomen- että englannin kielitaidon kohentamiseksi eritasoisia kursseja ja keskustelukerhoja töiden jälkeen.

"Parhaiten oppii kuitenkin työn tuoksinassa", Keinonen uskoo.

Kielikurssien lisäksi Teklan henkilöstön kerhoissa tutustutaan esimerkiksi eri ruokakulttuureihin tai perinteisiin.

Monikulttuurisuus on Keinosen mielestä pikemminkin voimavara kuin ongelmien lähde.

"Ala yhdistää työntekijöitä enemmän kuin kansallisuudet erottavat, sillä kaikilla on samankaltainen työ- ja opiskelutausta. Lähinnä eri kulttuurit näkyvät värikkäämpänä pukeutumisena, ja joskus kahvipöydässä saattaa olla jotain erikoisempia herkkuja lomatuliaisina."

Keinosen mukaan haastavinta kansainvälisessä työyhteisössä työskentely on silloin, kun asioita hoidetaan puhelimen tai sähköpostin välityksellä ilman henkilökohtaista kontaktia.

"Huono puhelinlinja, voimakas aksentti ja kiperä asiakastilanne ovat haastava yhdistelmä. Fyysisessä tapaamisessa sanallista viestiä tukevat niin monet muut tekijät."

Keinonen kertoo oppineensa vuosien aikana ainakin sen, ettei kansainvälisessä työyhteisössä ole itsestäänselvyyksiä. Kun suomalaiset ovat tottuneet käymään suoraan asiaan, britit ja amerikkalaiset lähestyvät aihetta kierrellen ja kaarrellen. Lisäksi Keinonen sanoo ymmärtäneensä, ettei ole yhtä oikeaa tapaa mieltää esimerkiksi perhearvoja.

"Joku työntekijä saattaa olla ylpeä vanhempien järjestämästä avioliitostaan. Joku toinen taas saattaa ilmoittaa ainoaksi harrastuksekseen ruoan laittamisen miehelleen."

Toisinaan muualta tulleita saattaa hämmästyttää se, ettei suomalaisessa työkulttuurissa ole juurikaan hierarkioita. Toisesta kulttuurista tulleet hämmästelevät esimerkiksi sitä, että esimiehet syövät yhdessä muiden työntekijöiden kanssa.

Ritva Keinosen mielestä ulkomailta tuleviin työkavereihin kannattaa suhtautua avoimesti ilman ennakkoluuloja. Kun ensimmäisen ulkomaalaisen työntekijän palkkaamista suunnitellaan, tulee asiaan valmistautua huolellisesti.

"On esimerkiksi varmistettava, että kaikki työpaikalla tarvittava ohjeisto on tasapuolisesti kaikkien ymmärrettävissä. Jos työyhteisöön otetaan ei-suomenkielisiä, pitää huolehtia, etteivät nämä jää kielitaidottomina kaiken ulkopuolelle."