Internet Explorer -selainta ei enää aktiivisesti tueta. Suosittelemme käyttämään sivustoamme esimerkiksi Google Chrome tai Mozilla Firefox -selaimilla.

Loviisalaisten Ingalena Arvon (vas.) ja Siv-Britt Lindroosin kotipihoja yhdistää portti. Siitä saa kulkea, kun naapurista kaipaa juttuseuraa tai apua pihatalkoisiin.

Naapurit tutuiksi

Teksti:
Lena Nelskylä
Kuvat:
SOK
Julkaistu: 22.10.2018
|
Muokattu: 31.8.2020
Olet varmaan kuullut hankalasta naapurista, ehkä tavannutkin sellaisen. Onneksi jokainen voi itse päättää, millainen naapuri on. Jos aikomus on olla hyvä, kannattaa aloittaa tervehtimällä.

Suvaitsevainen, kunnioittava, sympaattinen ja helpostilähestyttävä. Adjektiivit eivät ole seuranhakuilmoituksesta vaan isännöitsijä Ilkka Saarisen määritelmä hyvälle naapurille.

"Näiden lisäksi naapurin tulisi olla joustava ja hyväksyä myös ne ihmiset, jotka eivät ole tällaisia", Saarinen summaa.

Liki kolmekymmentä vuotta isännöitsijänä työskennellyt tamperelainen on ehtinyt nähdä niin idyllistä auvoa kuin ilmiriitaakin. Kun asutaan tiiviisti, elämä tulee pakostikin toisen reviirille.

Tutkija Antti-Jussi Kouvo Turun yliopistosta sanoo, että naapuruuteen liittyy jatkuvaa rajanvetoa, sillä suhteen laatua on monesti vaikea määrittää. Vaikka naapureiden tunteminen tuo turvaa, yleinen käsitys on, ettei heidän kanssaan haluta olla liian läheisiä.

"Monesti sanotaan, että hyvä naapuri sijoittuu ystävän ja muukalaisen välimaastoon. Naapuriin halutaan pitää kohtelias etäisyys ja välttää henkilökohtaisiin asioihin puuttumista", Kouvo kertoo.

Hän pohtii, että naapurisuhde on oikeastaan perin kummallinen. Toisista ei tiedetä välttämättä kuin sukunimi, mutta silti jaetaan monenlaisia intiimejäkin yksityiskohtia, kuten jätekatoksen roskat, asunnosta kantautuvat äänet ja tieto siitä, millaisille vierailijoille ovi avataan.

"Erityisesti keskiluokkaisia asuinalueita tutkittaessa on havaittu, että asukkaat haluavat puuttua mahdollisimman vähän toistensa asioihin."

Melu hiertää naapureiden välejä

Turun yliopiston sosiologian oppiaineessa toteutettiin vastikään Naapurisuhteet ja kiistat nyky-yhteiskunnassa -tutkimus. Tutkimusta luotsannut professori Hannu Ruonavaara kertoo, että naapurustoissa viihdytään kuviteltua paremmin.

"Media nostaa helposti otsikoihin räväköitä naapuririitoja, mistä voi saada käsityksen, että sellaisia olisi paljon. Valtaosa ihmisistä asuu kuitenkin sovussa."

Yli kahdensadan taloyhtiön isännöintiä hoitanut Ilkka Saarinen allekirjoittaa tutkimustuloksen.

"Mutta silloin, kun otetaan yhteen, on piru irti eikä riitoja arkailla puida jopa oikeudessa", Saarinen kertoo.

Yleisimmin naapureiden välejä hiertää melu, mutta kiistoja saadaan aikaiseksi niin tupakansavusta, roskaamisesta kuin väärin lajitelluista jätteistä.

"Myös etnisten mausteiden hajusta valitetaan ajoittain, mutta tällöin taustalla on usein muutakin sietämättömyyttä. Jos osapuolet eivät edes yritä ymmärtää toisiaan, voi jo trampoliinista tulla symbolinen kysymys", Saarinen miettii.

Hän on huomannut, että talouden taantumat ja nousukaudet näkyvät naapurien väleissä. Parin viime vuoden aikana isännöitsijään on otettu herkästi yhteyttä.

"Kun menee hyvin, pikkuasioihin ei jakseta puuttua. Mutta heti, kun omassa elämässä menee huonommin, alkaa naapurinkin touhu helposti ärsyttää."

Hyvä naapuri sijoittuu jonnekin ystävän ja muukalaisen välimaastoon.

Pihapoliiseja ja puistovahteja

Naapureiden välisten kahnausten lukumäärää selittää enemmän talotyyppi kuin asuinpaikka. Kerrostalossa ja rivitalossa ollaan lähekkäin sisällä ja ulkona, joten erimielisyyksiä syntyy omakotitaloalueita herkemmin.

Mutta kenelle naapurin osa on vaikein? Tutkija Antti-Jussi Kouvo kertoo yllättyneensä, etteivät aikansa kuluksi toisten tekemisiä kyttäävät ikäihmiset olleetkaan tilaston kärjessä.

"Eläkeläiset ovat leppoisampia kuin tiedetään. Ehkä he ovat ehtineet tottua monenlaiseen elämänmenoon", Kouvo sanoo ja naurahtaa.

Turun yliopiston tutkimuksessa luotiin neljä naapurityyppiä muista eristäytyvästä aidanrakentajasta tarkkaan pihapoliisiin, joka ei juurikaan siedä häiriöitä ympäristössä ja jolla on hankaluuksia sopeutua yhteiseloon. Pihapoliiseja löytyi eniten korkeasti koulutetuista ja hyvätuloisista keskiluokkaisista.

"Onhan se toisaalta ymmärrettävää, että jos asumiseen satsataan ja ollaan vuosikausien velkavankeudessa, halutaan elää ilman häiriötekijöitä."

Asukkaita voi luokitella tutkijoiden mukaan myös niin sanottuihin puistovahteihin ja miljöönrakentajiin. Puistovahdit sopeutuvat, mutta eivät puutu. Miljöönrakentajat sekä sopeutuvat että puuttuvat, jos puuttumisen aihetta on.

Suomesta löytyi enemmän pihapoliiseja kuin miljöönrakentajia, eli toisten tekoihin on helpompi puuttua kuin sopeutua itse. Eikä se oikeastaan ole mikään ihme. Naapurin tekemisiin puuttuminen on professori Ruonavaaran mukaan moraalinen kysymys: missä menee normaalin elämän raja?

"Normaalia elämää pitäisi pystyä sietämään. Välillä pitää olla kärsivällinen, jos naapurilla on vaikea elämäntilanne. Yleensä asiallisella keskustelulla saadaan tilanteeseen muutosta tai ainakin tolkkua. Poikkeavaa käytöstä on helpompi sietää, kun tietää sen taustat", Ruonavaara selittää.

Naapurisuhteet yhä tärkeitä

Vaikka sosiaalinen media ja parantuneet kulkuyhteydet ovat laajentaneet ihmisten elinpiirejä, naapurisuhteet ovat edelleen yllättävän tärkeitä.

Mittaustavasta riippuen naapurit muodostavat tutkimusten mukaan 10–20 prosenttia ihmisten verkostoista. Varsinkin vanhukset ja pienten lasten vanhemmat, jotka viettävät paljon aikaa pihapiirissä, kokevat naapurisuhteet tärkeiksi.

"Myös niinkin pienellä asialla kuin tervehtimisellä voi olla suuri merkitys", tutkija Antti-Jussi Kouvo muistuttaa ja jatkaa:

"Mutta silloin, kun mennään hein huikkaamista pidemmälle, koetaan, että naapurisuhteista tulee saada jotain konkreettista hyötyä."

Hyöty voi olla esimerkiksi akkuporakoneen lainaamista, lasten perään katsomista tai kukkien kastelua lomamatkan aikana. Jos naapurien välinen toiminta on vastavuoroista, se saattaa syventää kanssakäymistä. Pihatalkoilla voi olla kauaskantoisia seurauksia, joten sellaiset olisi hyvä järjestää muistakin kuin maisemanhoidollisista syistä. Moni tuttavuus alkaa myös hiekkalaatikolta tai pyykkituvasta.

"Naapurisuhteisiin kannattaa panostaa, koska ne tuovat mukanaan turvantunnetta ja hyvinvointia. Sillä on jo kansantaloudellistakin merkitystä, jos ihmiset pitävät huolta toisistaan", Kouvo sanoo.

Kenenkään ei kuitenkaan ole pakko tutustua ihmisiin, joiden nimi lukee viereisissä postilaatikoissa. Naapuruus on rooli, jonka luonteen jokainen määrittää itse.

"Mutta tervehtiä voi joka tapauksessa. Siitä ei ole haittaa kenellekään", isännöitsijä Ilkka Saarinen kannustaa.

Välillä pitää olla kärsivällinen, jos toisella on vaikea elämäntilanne.

Yhdessä jopa etelänmatkalle

Helsingin Arabianrannassa sijaitsee taloyhtiö, jonka kuusi perhettä viihtyy yhdessä arjen lisäksi lomalla.

Ensimmäiselle yhteiselle naapurien kesälomamatkalle lähti kaksi perhettä vuonna 2006. Tämän jälkeen osallistujamäärä on kasvanut jatkuvasti sen verran, että joka vuosi on pitänyt vuokrata entistä isompi talo. Viime kesänä täytyi tilata kokonainen bussi, jotta päästiin lentoasemalle.

"Ei tietenkään ole itsestään selvää, että naapurit viihtyvät näin hyvin yhdessä. Tätä saa selitellä työkavereillekin. Meillä on tainnut käydä hyvä tuuri", sanoo Nina Riikonen.

Ja tuuri nimenomaan, sillä perheet päätyivät asumaan kaupungin rakennuttamaan Hitas-taloyhtiöön arpaonnen kautta.

Kun oli asetuttu taloksi, nuoret vanhemmat tutustuivat toisiinsa hiekkalaatikon reunalla. He huomasivat pian jakavansa saman elämäntilanteen lisäksi kiinnostuksen muun muassa hyvään ruokaan.

Sittemmin pitkästä pöydästä on tullut itsestäänselvyys. Kaikenlaisia syöminkejä ja illanistujaisia, 
kuten hirvipeijaisia ja rapujuhlia, järjestetään monta kertaa vuodessa.

"Aina on joku kantamassa tuoleja toisen luokse", Laura Thölx nauraa.

Naapuriporukka tietää, että yhdistämällä voimat saa aikaan enemmän ja yleensä myös kivempia asioita kuin itsekseen. Joukolla talon seinustan koristekasvit vaihdettiin marjapensaisiin, pihalle hankittiin viljelylaarit ja muutama vuosi sitten ostettiin yhteinen soutuvene.

Nina Riikonen sanoo, että spontaanius, vastuullisuus ja aktiivisuus yhdistävät.

"Meillä on tapana innostua uusista asioista ja tarttua toimeen."

Arabianrannan väen mukaan tärkeää on myös konkreettinen apu ja turva. Niitä saa, kun tuntee ihmiset, joiden kanssa jakaa osoitteensa. Vara-avaimet ja olkapää löytyvät aina muutaman metrin säteeltä, sen ovat oppineet lapsetkin.

"Tämä on hyvä roolimalli lapsille. Kun he muuttavat joskus omilleen, he tietävät, että on monta hyvää syytä olla tekemisissä naapureiden kanssa", Tarja Tapper sanoo.

Apu löytyy pensasaidan takaa

Ella, 6, ja Melvin, 3, sujahtavat pihalta toiselle syreeniaidassa olevasta aukosta. Lasten äiti Sanne Salminen hymyilee vieressä.

"Olen mennyt tuon saman pensaan läpi lapsena, ja nyt omat lapset kulkevat siitä. Se on aika ihanaa. Jotkut asiat eivät muutu."

Salminen on palaamassa perheensä kanssa lapsuutensa maisemiin Pohjoiselle Tullitielle Loviisaan. Remontti liki 200-vuotiaassa puutalossa on vielä kesken. Salmiset remontoivat Sannen lapsuudenkodin perustuksia myöten, kun tämän vanhemmat muuttivat pienempään asuntoon.

"Yksi iso syy siihen, miksi haluan muuttaa tänne takaisin, on tämä ihana naapurusto", Salminen selittää.

Puutaloalueen pihoilla alkoi tapahtua 1980-luvulla, kun keskimmäiseen taloon muutti Arvojen perhe. Perheen lapset löysivät nopeasti naapurista samanikäistä leikkiseuraa.

Myös vanhemmat tutustuivat lasten kautta. Pikkuhiljaa pensasaitojen aukot kasvoivat, sillä aikuisetkin alkoivat vierailla toistensa tonteilla, milloin istumassa iltaa, auttamassa pihatöissä tai lainaamassa työkaluja.

Ingalena Arvo kertoo, että apu on usein löytynyt naapurista, oli pulma mikä hyvänsä.

"Täällä ollaan kuin Hullunkuriset perheet -korttipelissä, kun meillä on niin perinteisiä ammatteja: on insinööriä, ompelijaa ja sairaanhoitajaa. On autettu rakennustöissä, paikattu haavoja ja korjattu toisten vaatteita."

"Älä kerro lisää. Kohta verottaja puuttuu tähän", Sonja Korjus nauraa.

Vanhemmat pitävät vieläkin yhtä, vaikka lapset ovat jo aikaa sitten lähteneet puutaloidyllistä. Kesäisin grillin ääreen kerääntyy nopeasti porukkaa, ja talvisin lumitöihin saa kaverin. Eikä tarvitse oikeastaan edes soittaa: joku reippaista naapureista on aina pihalla puuhaamassa.

Pohjoisen Tullitien naapuriporukka harmittelee sitä, että kynnys tutustua uusiin ihmisiin tuntuu olevan nykyään varsin korkea. Sen sijaan, että morjestettaisiin naapuria, roikutaan sosiaalisessa mediassa.

"Eikä siellä voi edes grillata", Jari Korjus heittää.

"Olemme kuin Hullunkuriset perheet -korttipelin väki."

Naapurikyselyn tuloksia

Jutussa olevat prosenttiluvut on kerätty Yhteishyvä.fi:n Naapurikyselystä huhti–toukokuussa 2014. Kyselyyn vastasi 2 787 lukijaa.

Minulla on…

  • 1–2 naapuria 15 %
  • 3–5 naapuria 30 %
  • 5–10 naapuria 21 %
  • enemmän kuin 10 naapuria 33 %
  • minulla ei ole naapureita 1 %.

Tunnen nimeltä…

  • en yhtään naapuria 13 %
  • 1–2 naapuria 21 %
  • 3–5 naapuria 30 %
  • 5–10 naapuria 19 %
  • yli 10 naapuria 17 %.

Asun…

  • kerrostalossa 43 %
  • omakotitalossa 35 %
  • rivi- tai luhtitalossa 19 %
  • paritalossa 3 %.

Parhaat naapurit asuvat…

  • kaupungissa 32 %
  • maalla 68 %.

Naapuri on huomauttanut minulle…

lemmikkieläimestä, liian kovaäänisestä musiikinkuuntelusta, lasten aiheuttamista äänistä, tontin rajojen ylityksestä, remontoinnista sekä tupakanhajusta tai ruoantuoksusta.

Olen huomauttanut naapurille…

yöaikaan meluamisesta, musiikinkuuntelusta, naapurin luona käyvistä vieraista, riitelystä, lemmikkieläimestä, kyttäämisestä, yleisten sääntöjen rikkomisesta ja hoitamattomasta pihasta.

  • 15 % on suuttunut naapurin valituksesta
  • 66 % ei ole koskaan valittanut naapurilleen
  • 56 % on keskustellut kasvotusten naapuria vaivanneesta asiasta .

Lisää aiheesta