Internet Explorer -selainta ei enää aktiivisesti tueta. Suosittelemme käyttämään sivustoamme esimerkiksi Google Chrome tai Mozilla Firefox -selaimilla.

Riitta Lehto leijui ilmassa, kun sai nykyisen työpaikkansa. Hän kannustaa kanssasisariaan kehittämään itseään jatkuvasti. Se lisää varmuutta hakea uusille urille.

XL-työttömät: Eri-ikäiset tasapainottavat työyhteisöä

Teksti:
Karoliina Kantola
Kuvat:
SOK
Julkaistu: 23.8.2016
|
Muokattu: 31.8.2020
Työmarkkinoilla on yhä enemmän eri-ikäisiä työnhakijoita. Miten keski-iässä työttömiksi jääneiden eli niin kutsuttujen XL-työttömien pitkä työkokemus ja ammattitaito saataisiin valjastettua käyttöön? Kaksi XL-työtöntä kertoo kokemuksistaan.

Riitta Lehto, 54: "On vaikea löytää motivoituneempia työntekijöitä kuin me"

"Olen ollut työelämässä 80-luvulta lähtien. Ylioppilastutkinnon jälkeen olen kouluttautunut työtä tekemällä ja käynyt lukuisia graafisen alan kursseja. 90-luvun lopussa silloinen työpaikkani teki konkurssin, mutta työttömyyteni ei kestänyt kauaa.

Työskentelin matkailualalla parikymmentä vuotta. Ala on muuttunut hurjasti. Matkatoimistoja on lopetettu ja työntekijöitä irtisanottu. Itse sain lähtöpassit edellisestä työpaikastani yt-neuvottelujen päätteeksi. Pitkäaikaisesta työpaikasta lähteminen tuntui avioerolta. Vaikka sanotaan, että irtisanominen ei ole henkilökohtaista, kyllä se siltä tuntui.

Alkujärkytyksen jälkeen aloin toimia ja kouluttautua uudelleen. Alanvaihtoakin mietin, mutta ennemmin halusin päivittää ja kehittää nykyistä tietotaitoani. Kävin muun muassa digitaalisen viestinnän kurssin sekä TE-keskuksen ja yksityisen yrityksen järjestämässä yksilöllisessä valmennuksessa. Opiskelu aikuisiällä on niin antoisaa, että aion jatkaa sitä edelleen.

Toki välillä koin lamaantumista. Eniten kaipasin työkavereita ja työyhteisöä. Lisäksi tuntui siltä, etten kelpaa enää mihinkään. Lähetin yli sata hakemusta, mutten saanut kutsua edes haastatteluun. Vaikutti siltä, että iällä on merkitystä. Ehkä työnantajat hakevat energisiä, uraa tavoittelevia nuoria ja ajattelevat, että vanhemmat työntekijät ovat hitaampia oppimaan eivätkä sovi niin sanotusti porukkaan.

Myös taloudellinen tilanne ahdisti jatkuvasti. Viisi vuotta sitten rakennetusta omakotitalosta on lainaa, ja nelihenkisellä perheellä riittää menoja. Perheeseeni kuuluu mies ja kolme poikaa, joista 15- ja 18-vuotiaat asuvat vielä kotona. Vanhin, 27-vuotias, on jo muuttanut pois kotoa ja perustanut oman perheen.

Lisäksi meillä on kaksi koiraa, ja niiden kanssa touhuaminen on ollut varsinainen henkireikä. Myös talon ja pihan laittaminen, sisustaminen sekä matkailu ovat juttuja, jotka auttavat jaksamaan ja tuovat iloa elämään. Perheen ja ystävien tuki on ensiarvoisen tärkeää. Olen positiivinen ihminen. En vaivu koskaan sellaiseen masennukseen, josta en pääsisi yli. Uskon itseeni.

Viimein helmikuussa sain kauan kaipaamani haastattelukutsun Invalidiliiton viestintäyksikköön. Ja sitten toisenkin. Luulin jälkimmäistä haastattelua seuraavaksi hakuvaiheeksi, mutta tapaamisessa työnantajani ilmoittikin, että olen saanut paikan. Se tuntui aivan mahtavalta, leijuin ilmassa seuraavat päivät. Nykyinen pomoni on sitä mieltä, että eri-ikäiset työntekijät tasapainottavat työyhteisöä ja ovat ainoastaan etu. Uudessa työssä aloittaminen on ollut jännittävää ja mielenkiintoista. On hienoa huomata, että työtäni arvostetaan.

Mielestäni ikäluokkamme onkin kuin hukattu voimavara. Meillä on runsaasti elämänkokemusta ja pitkä työhistoria – ja on vaikea löytää motivoituneempaa työntekijää kuin neli-viisikymppisenä työttömäksi jäänyt henkilö.

Työtä etsivälle kanssasisarelleni haluaisin sanoa, että ei saa menettää uskoaan. Ansioluettelo kannattaa viilata huolellisesti, ja itseään on hyvä kehittää jatkuvasti. Näin pysyy koko ajan aktiivisena ja on entistä varmempi olo hakea uusille urille."

Sari Vesterinen, 43: "Jonakin päivänä tilanne muuttuu paremmaksi"

"Haaveenani on saada ammatti. Olen käynyt peruskoulun vasta kolmekymppisenä tenttimällä. Minulla on lievä lukihäiriö, mikä on vaikeuttanut opiskelua. Työntekoani puolestaan rajoittavat selkä- ja käsivaivat.

Teen kuitenkin vapaaehtoistyötä jo kahdeksatta vuotta Suonenjoen Tehdään itse -yhdistyksessä. Toimin myös ohjaajana tupakoinnista eroon haluavien vertaistukiryhmässä. Vapaaehtoistyö antaa minulle voimaa. Vaikka pääsisin vielä töihin, aion ehdottomasti jatkaa vapaaehtoisena. Meillä on oma yhteisö, jossa jokainen tuntee toisensa ja kaikki auttavat toisiaan.

Viimeksi työskentelin kuntouttavassa työtoiminnassa noin viisi vuotta sitten. Se kesti kolme vuotta ja oli hieno kokemus. Nyt olemme miettineet TE-toimistossa, millaista työtä voisin tehdä fyysisistä rajoitteistani huolimatta. Ainakaan motivaatiota työntekoon tai opiskeluun minulta ei puutu!

Työnsaanti on haastavaa, nyt kun olen yli 40-vuotias ja suorittanut lähinnä peruskoulun sekä hygieniapassin. Suoraan sanottuna kotona oleminen ja jatkuva sairastaminen ahdistavat ja masentavat toisinaan. Fyysinen ja henkinen oloni kulkevat rinnatusten: Kun olen hyvällä tuulella, jaksan selkänikin kanssa tavallista paremmin.

Haluan ihan oikeasti opiskella itselleni ammatin. Yritän päästä aikuiskoulutukseen, oppisopimukseen tai kuntouttavaan työtoimintaan. Minua kiinnostaa esimerkiksi kokkaus, sillä pidän siitä ja osaan tehdä hyvää ruokaa.

Vastaavassa tilanteessa oleville haluan toivottaa voimia. Jos on tällaisia sairauksia kuin minulla, pitää vaan pommittaa virastoja ja hakea korvauksia. Aina kannattaa yrittää.

Onnea ja iloa minulle tuovat muun muassa ystäväni, kolme lastani, kissani ja äitini, josta huolehdin säännöllisesti. Minulla on yksi lapsenlapsi, ja tänä vuonna minusta tulee jo tuplamummi. Kyllä jonakin päivänä onnistaa, joko työ- tai opiskelupaikan saanti. Näen tulevaisuuteni valoisana."

Työelämä muuttuu

  1. Tilastokeskuksen mukaan Suomessa oli kesäkuussa noin 264 000 työtöntä (työttömyysprosentti 9,3 %).
  2. Työ- ja elinkeinoministeriön TEMin mukaan työttömiä työnhakijoita oli yli 366 000, joista yli 40-vuotiaita oli runsaat 195 500. 
  3. Tilastokeskuksen mukaan työttömyys on vähentynyt, myös TEMin tilastot näyttävät pientä kehitystä parempaan. 
  4. Työmarkkinoilla on yhä enemmän eri kansalaisuuksia ja eri-ikäisiä ihmisiä. Muun muassa digitalisaatio vähentää töitä tietyillä aloilla mutta tuo uusiakin mahdollisuuksia. 
  5. Muutoksiin vastataan muun muassa yrittäjäkoulutuksilla ja yksilöllisillä valmennuskursseilla. Esimerkiksi Uudenmaalla XL-knowhow-hanke edistää yli 54-vuotiaiden työllistymistä pk-yrityksiin.

Lähteet: Tilastokeskus, Työ- ja elinkeinoministeriö, Työterveyslaitos, Sitra, TE-keskus

Lisää aiheesta