"Ensisijaisesti tulisijan käytössä tulee aina huomioida valmistajan ohjeet", muistuttaa Tulisija- ja savupiippuyhdistys TSY ry:n puheenjohtaja Tuomo Järvinen.
Siinä, missä nopeasti lämpiäville, varaaville täysvuolukivitakoille suositellaan sytyttämistä puiden alta, voi päältä sytyttäminen olla suuren massan tiilitakoille parempi tapa. Tärkeintä on, että tuli palaa tehokkaasti ja nopeasti. Silloin puun palamisesta syntyvät kaasut johdetaan tulipesän ylempiin osiin, missä ne palavat eivätkä kulkeudu hormin kautta ulos.
Olemme varsinaista takkakansaa, sillä Suomessa on yli kaksi miljoonaa lämmitykseen käytettävää tulisijaa. Metsätilastollisen vuosikirjan mukaan puunpoltto muodostaa Suomessa 40 prosenttia pientalojen lämmityksestä. Lähes puolet pientalojen lämmityksessä käytettävästä puusta on koivua.
Eri puulajien erot näkyvät lähinnä puun lämmöntuottokyvyssä ominaispainoerojen vuoksi. Suositeltavinta on ylivuotinen koivuklapi. Korillisesta koivua syntyy enemmän lämpöä kuin vastaavasta määrästä kuusta tai mäntyä. Puun kuivuus on olennaista, vasta yhden talven yli kuivattu puu on kyllin kuivaa.
Makuasia on, millaisessa muodostelmassa polttopuunsa haluaa säilyttää – sekalaisessa kasassa vai viivasuorissa riveissä. Olennaista on, että halot kuivattava ilma pääsee kiertämään kunnolla puiden väleissä.
Kahden tyyppisiä tulisijoja
Tulisijat jaetaan kahteen tyyppiin. Kamiinatyyppisiksi, kevytrakenteisemmiksi tulisijoiksi luokitellaan teknisesti esimerkiksi sisustustakat ja kiertoilmatakat. Toisessa ryhmässä ovat varaavat tulisijat, jotka varaavat puupoltossa syntyvän lämmön itseensä ja luovuttavat sitä tasaisesti ympärilleen kahden–kolmen päivän ajan.
Varaavien tulisijojen perinne Suomessa on pitkä.
"Meillä puun hyötykäyttöä lämmityksessä on aina arvostettu. Ruotsi ja Norja taas ovat perinteisesti kamiinamaita, joissa tulisijan tarjoama lämpö saadaan nopeasti, mutta samalla se kestää vain vähän aikaa tulen sammuttua", Tuomo Järvinen kertoo.
Vaikka perinne on pitkä, Suomi on puupolton päästönäkökulmasta varsin noviisin asemassa.
"Pienhiukkasiin liittyviä huolenilmaisuja esitetään jatkuvasti", Järvinen myöntää.
"Laajasta tulisijakannastamme iso osa on iältään ja rakenteeltaan vanhakantaisia kamiinoja tai rakoarinatyyppisiä tulisijoja. Juuri näiden rakenne on haitallisempi. Nykyään ainakin myös vientimarkkinoille suuntautuneiden valmistajien tulisijoissa kiinnitetään savukaasupäästöihin paljon huomiota."
Keski-Euroopassa jo yleisesti voimassa olevat tulisijojen päästömääräykset astuvat Suomessa voimaan vasta vuonna 2022 EU:n ekosuunnitteludirektiivin myötä. Direktiivissä määritellään tiukat raja-arvot hiukkaspäästöille ja häkäpitoisuudelle.
