Internet Explorer -selainta ei enää aktiivisesti tueta. Suosittelemme käyttämään sivustoamme esimerkiksi Google Chrome tai Mozilla Firefox -selaimilla.

Sytytä tulisija oikein

Teksti:
Johanna Flinkkilä
Asiantuntija:
Tulisija- ja savupiippuyhdistys TSY ry:n puheenjohtaja Tuomo Järvinen
Kuvat:
SOK
Julkaistu: 21.12.2015
|
Muokattu: 31.8.2020
Tulisijan sytyttäminen on suomalaisille todellinen perinnetaito, jonka periaatteista ja oikeasta tavasta jokaisella tuntuu olevan oma, vankkumaton mielipide.

"Ensisijaisesti tulisijan käytössä tulee aina huomioida valmistajan ohjeet", muistuttaa Tulisija- ja savupiippuyhdistys TSY ry:n puheenjohtaja Tuomo Järvinen.

Siinä, missä nopeasti lämpiäville, varaaville täysvuolukivitakoille suositellaan sytyttämistä puiden alta, voi päältä sytyttäminen olla suuren massan tiilitakoille parempi tapa. Tärkeintä on, että tuli palaa tehokkaasti ja nopeasti. Silloin puun palamisesta syntyvät kaasut johdetaan tulipesän ylempiin osiin, missä ne palavat eivätkä kulkeudu hormin kautta ulos.

Olemme varsinaista takkakansaa, sillä Suomessa on yli kaksi miljoonaa lämmitykseen käytettävää tulisijaa. Metsätilastollisen vuosikirjan mukaan puunpoltto muodostaa Suomessa 40 prosenttia pientalojen lämmityksestä. Lähes puolet pientalojen lämmityksessä käytettävästä puusta on koivua.

Eri puulajien erot näkyvät lähinnä puun lämmöntuottokyvyssä ominaispainoerojen vuoksi. Suositeltavinta on ylivuotinen koivuklapi. Korillisesta koivua syntyy enemmän lämpöä kuin vastaavasta määrästä kuusta tai mäntyä. Puun kuivuus on olennaista, vasta yhden talven yli kuivattu puu on kyllin kuivaa.

Makuasia on, millaisessa muodostelmassa polttopuunsa haluaa säilyttää – sekalaisessa kasassa vai viivasuorissa riveissä. Olennaista on, että halot kuivattava ilma pääsee kiertämään kunnolla puiden väleissä.

Kahden tyyppisiä tulisijoja

Tulisijat jaetaan kahteen tyyppiin. Kamiinatyyppisiksi, kevytrakenteisemmiksi tulisijoiksi luokitellaan teknisesti esimerkiksi sisustustakat ja kiertoilmatakat. Toisessa ryhmässä ovat varaavat tulisijat, jotka varaavat puupoltossa syntyvän lämmön itseensä ja luovuttavat sitä tasaisesti ympärilleen kahden–kolmen päivän ajan.

Varaavien tulisijojen perinne Suomessa on pitkä.

"Meillä puun hyötykäyttöä lämmityksessä on aina arvostettu. Ruotsi ja Norja taas ovat perinteisesti kamiinamaita, joissa tulisijan tarjoama lämpö saadaan nopeasti, mutta samalla se kestää vain vähän aikaa tulen sammuttua", Tuomo Järvinen kertoo.

Vaikka perinne on pitkä, Suomi on puupolton päästönäkökulmasta varsin noviisin asemassa.

"Pienhiukkasiin liittyviä huolenilmaisuja esitetään jatkuvasti", Järvinen myöntää.

"Laajasta tulisijakannastamme iso osa on iältään ja rakenteeltaan vanhakantaisia kamiinoja tai rakoarinatyyppisiä tulisijoja. Juuri näiden rakenne on haitallisempi. Nykyään ainakin myös vientimarkkinoille suuntautuneiden valmistajien tulisijoissa kiinnitetään savukaasupäästöihin paljon huomiota."

Keski-Euroopassa jo yleisesti voimassa olevat tulisijojen päästömääräykset astuvat Suomessa voimaan vasta vuonna 2022 EU:n ekosuunnitteludirektiivin myötä. Direktiivissä määritellään tiukat raja-arvot hiukkaspäästöille ja häkäpitoisuudelle.

Tulisija ei sovellu roskien polttamiseen. Puhdas palaminen syntyy vain puuta polttamalla.

Näin sytytät tulisijan

  1. Huomioi tulisijan valmistajan ohjeet ja noudata niitä.
  2. Avaa tulisijan hormin sulkeva pelti.
  3. Palaminen vaatii yli 20 litraa ilmaa sekunnissa. Osan tästä ilmasta tulisija ottaa usein huoneilmasta. Kytke koneellinen ilmanvaihto pois tai takka-asennolle, jotta huoneiston sisällä ei ole liian suurta alipainetta – ellei tulisijaasi ole suoraan ohjattua paloilmaa. Lisäksi voit avata tuhkaluukkua hieman.
  4. Pinoa tulisijaan vaakatasoon väljästi pieni määrä, halkaisijaltaan noin 3–5-senttisiä pilkkeitä.
  5. Käytä sytytyspalaa ja sytytä pilkkeet tulisijavalmistajan ohjeen mukaan päältä tai alta. Nopeasti lämpenevälle, varaavalle vuolukivitakalle suositellaan sytyttämistä alhaalta, kun hitaammin lämpenevälle, rakoarinalla varustetulle keraamiselle tai tiiliselle tulisijalle sopii sytytys päältä.
  6. Kun sytytyksessä käytetyt puut ovat syttyneet kunnolla, lisää halkaisijaltaan 10-senttisiä tai isompia puita. Jätä kuitenkin 2/3 tulisijan palotilasta tyhjäksi, jotta puun palamisesta syntyvät kaasut palavat tehokkaasti.
  7. Puita kannattaa lisätä, kun puolet edellisestä pesällisestä on palanut, noin 20–30 minuuttia edellisestä lisäyksestä. Palamisen pitää puita lisättäessä olla kuitenkin vielä hyvässä vauhdissa.
  8. Hiilloksen kohentelulla ei ole todistettu olevan hyötyä palamiseen, mutta reunoille pudonneet puut kannattaa nostaa tulisijan keskelle palamaan.
  9. Sulje pelti vasta, kun koko hiillos on sammunut. Terveydelle vaarallista häkää eli hiilimonoksidia muodostuu aina, kun hiili hehkuu punaisena. Häkä on mauton, väritön ja hajuton kaasu, jota ei aistinvaraisesti voi havaita. Sen tunnistamiseksi on kuitenkin olemassa häkävaroittimia, joka kannattaa sijoittaa tulisijan kanssa samaan huoneeseen, lattianrajaan.
  10. Ole varovainen tyhjentäessäsi tulisijaa tuhkasta. Seassa voi olla hehkuvia hiiliä vielä pitkään polttamisen päätyttyäkin. Happea saadessaan hiili voi helposti sytyttää tulipalon, jos tuhkaa ei ole asianmukaisesti ja paloturvallisesti kerätty ja varastoitu.

Varaavan tulisijan hyötysuhde on jopa 80–85%.

Hyvin eristetyssä pientalossa on vuodessa keskimäärin:

  • 100 vrk jolloin lämmitystä ei tarvita
  • 240 vrk jolloin lämmitystehosta tarvitaan alle puolet
  • 2 viikkoa, jolloin lämmitystehosta tarvitaan yli puolet
  • 1 viikko, jolloin lämmitykseltä vaaditaan huipputehoa.

Lähde: Motiva: Pätkittäin puulämmityksestä

Lisää aiheesta