Stressi on yhtä vanha ilmiö kuin elämäkin. Kaiken kehityksen perusedellytys on haasteen tai ongelman aiheuttama stressi ja siitä selviäminen. Kehomme reagoi stressaavassa tilanteessa samalla tavalla kuin monta tuhatta vuotta sitten, kun ihminen kohtasi pedon tai vihollisen ja voimavarat piti saada nopeasti käyttöön joko pakoa tai taistelua varten.
Taistelu-pako-järjestelmän aktivoituminen vapauttaa energiaa verenkiertoon, nostaa sykkeen ja saa kädet hikoilemaan. Adrenaliinia ja noradrenaliinia virtaa verenkiertoon tuomaan voimaa ja reaktionopeutta. Mutta 2000-luvulla ei välttämättä tarvita niinkään nopeaa, räjähtävää energiaa selviytymiseen. Meihin kohdistuvat odotukset ovat pitkäkestoisempia.
Stressi on joka tapauksessa tarpeellinen mekanismi. Se auttaa selviytymään tehtävistä, joihin aiemmat rutiinit eivät riitä.
"Stressi on lähtökohtaisesti neutraali. Jos se auttaa meitä selviytymään, siitä on hyötyä. Huonoa siitä tulee, kun aktivaatio jää päälle. Silloin elimistö työskentelee koko ajan täydellä teholla ja stressi alkaa muuttaa elimistön toimintaa ja kuluttaa voimavaroja. Pitkään jatkuvasta stressistä tulee elimistön kannalta haitallista huonoa stressiä", toteaa tiimipäällikkö Kirsi Ahola Työterveyslaitokselta.