Linnanmäen Pia Adlivankin eteni keittiöapulaisesta toimitusjohtajaksi: nyt hän johtaa huvipuistoa, jossa kaikki ovat hupimestareita

”Olin valmis antamaan kaikkeni, mutta minut tyrmättiin. Olihan se masentavaa.”

Vuonna 1994 suomalaisamerikkalainen Pia Adlivankin aloitteli työuraansa New Yorkissa, Manhattanilla sijaitsevassa huippuhotellissa.

Työpaikka oli unelmien täyttymys, sillä Adlivankin oli vasta valmistunut paikallisesta Cornellin yliopistosta, hotellitoiminnan liikkeenjohdollisesta koulutusohjelmasta. Työnantaja oli valinnut esihenkilöiden puolitoista vuotta kestävään harjoitusohjelmaan vain yliopiston motivoituneimmat oppilaat.

Hotelli oli tunnettu millintarkasta palvelukulttuuristaan: jopa asiakaspalvelijoiden hiusten pituus ja sormusten määrä olivat ennalta määrätyt.

Viiden tähden palvelukulttuurista kiinnostunut Adlivankin oli innoissaan. Häntä ei haitannut, vaikka työpäivät olivat vähintään 12-tuntisia, ja vapaapäiviä oli viikossa vain yksi.

Oli kuitenkin yksi ongelma.

Vaikka asiakkaat saivat hotellissa huippupalvelua, työnantajan arvostus ei aina tuntunut ulottuvan työntekijöihin. Useasti, kun Adlivankin antoi työnantajalleen kehitysehdotuksen, hänet tyrmättiin.

”Minun tehtäväni oli kuulemma tehdä, ei ajatella. Sain kuulla, että meillä on jo fiksut ihmiset pääkonttorilla miettimässä näitä asioita”, Adlivankin kertoo.

Nykyään Pia Adlivankinilla on työ, jossa on lupa sanoa ajatukset ääneen.

Amerikka on jo vuosia sitten vaihtunut Linnanmäkeen, jonka toimitusjohtaja Adlivankin on ollut yhdeksän vuoden ajan.

Vähällä tosin oli, että hänestä ei olisikaan tullut huvipuiston toimitusjohtajaa.

Kun Adlivankin bongasi lehdestä Linnanmäen työpaikkailmoituksen, hän lähti miehensä kanssa tutustumaan mahdolliseen uuteen työpaikkaansa. Syksyinen Linnanmäki tuotti kuitenkin pettymyksen.

”Satuimme saamaan Linnanmäellä todella huonoa palvelua. Sanoin miehelleni, että en minä tuollaisessa paikassa halua olla töissä.”

Työnhakuinto lopahti, mutta lopulta kumppani sai puolisonsa pään kääntymään.

"Hän sanoi, että hae tänne töihin ja pyri kehittämään palvelukulttuuria."

Jo opiskeluaikana Adlivankin oli ymmärtänyt, että haluaa tulevaisuudessa tehdä työtä paremman työkulttuurin eteen. Mies muistutti, että nyt hänellä voisi olla siihen mahdollisuus.

”Hän sanoi, että hae tänne töihin ja pyri kehittämään palvelukulttuuria. Olin tehnyt sen eteen jo paljon työtä edellisessä työpaikassani, Kartanokylpylä Kaisankodissa.”

Adlivankin valittiin Linnanmäen toimitusjohtajaksi heinäkuussa 2014.

Uuden pestinsä Adlivankin aloitti kiertelemällä huvipuiston työpisteeltä toiselle ja juttelemalla jarrumestareiden, lipunmyyjien ja muiden asiakaspalvelijoiden kanssa.

Tuore toimitusjohtaja huomasi, että Linnanmäellä oli paljon osaamista ja innostusta, mutta työkulttuuri oli hierarkkinen, ja sen hän halusi muuttaa.

Muutos ei tapahtunut hetkessä, sillä aluksi työntekijät ihmettelivät uuden toimitusjohtajan puheita.

”He katsoivat minua silmiään pyöritellen, että mitä toi mamma horisee. Ihan selvästi ei ymmärretty, miksi pitää tehdä muutoksia”, Adlivankin kertoo.

Vastarintaa aiheutti muun muassa termi hupimestari, joka oli osittain Adlivankinin keksintö.

Uusi toimitusjohtaja halusi vähentää hierarkiaa, mutta monet kokivat termin lapsellisena.

Nykyään Linnanmäen työntekijät ovat tehtävästä riippumatta hupimestareita. Titteli tarkoittaa iloista asennetta, jolla henkilökunta kohtaa asiakkaan: kaikki ovat mestareita tuottamaan hupia asiakkaille ja toisilleen.

Pia Adlivankin syntyi vuonna 1967 New Yorkissa, jossa amerikansuomalainen isä työskenteli uistinyrittäjänä. Suomalainen äiti oli töissä lentoyhtiössä.

Nelihenkinen perhe muutti muutaman vuoden päästä Suomeen ja sieltä myöhemmin Ruotsiin. Tällä kertaa osoite oli Ruotsin Malmö, jonne perhe päätyi isän työn takia.

"Amerikkalaisen kulttuurin perusarvot eivät aina viehätä minua."

Työt ja opiskelut ovat vieneet Adlivankinin useaan otteeseen Saksaan ja Yhdysvaltoihin.

Lopulta hän palasi kuitenkin Suomeen, jossa lapsuudenperhekin nykyään asuu.

Vuodet maailmalla toivat Adlivankiniin tietynlaista juurettomuutta, mutta tekivät hänestä silti itsevarman ja rohkean. Small talkin taitava nainen kokee kansainvälisyydestään huolimatta kuuluvansa Suomeen. Täällä hän haluaa tehdä töitä ja kasvattaa lapsensa.

”Amerikkalaisen kulttuurin perusarvot eivät aina viehätä minua. Siellä raha ja menestyminen ovat liian tärkeässä asemassa. Arvostan sitä, että suomalaiset ovat aitoja, rehellisiä ja pitävät lupauksensa.”

Ensi vuonna Pia Adlivankin on työskennellyt Linnanmäellä kymmenen vuotta. Työnhyvinvointiselvitykset viime vuosilta kertovat, että työ on kantanut hedelmää.

Great Place to Work -selvityksessä huvipuisto on valittu kaksi kertaa yhdeksi Suomen parhaimmista työpaikoista suurten yritysten sarjassa. Viime vuonna henkilökunta antoi Luottamus&Maine-selvityksessä työnantajalleen hyvän arvosanan. Yhteishyvä on nähnyt selvitysten tulokset.

"Huvipuistossa voi viettää koko päivän. Lisäksi huvipuistoon on ilmainen sisäänpääsy."

Tänä keväänä otsikoissa ovat olleet Linnanmäen ja muiden huvipuistojen lippujen hinnat.

Kymmenessä vuodessa Linnanmäen rannekkeen hinta on noussut kymmenen euroa. Päivärannekkeen hinta on 47 euroa ja S-Etukortilla 44 euroa.

Toimitusjohtajan mukaan summa ei ole iso, jos sitä vertaa muihin ajanvietteisiin. Esimerkiksi elokuvalippuun saa kulumaan puolet rannekkeen hinnasta, mutta huvi kestää vain pari tuntia.

”Huvipuistossa voi viettää koko päivän. Lisäksi huvipuistoon on ilmainen sisäänpääsy. Maksuttomia lastenlaitteita on seitsemän.”

Adlivankin kertoo, että Linnanmäen Huvipuisto lahjoittaa joka vuosi varoja taustayhteisölleen Lasten Päivän Säätiölle, johon kuuluu kuusi lastensuojelujärjestöä. Siksi huvittelemalla huvipuistossa tehdään hyvää muille, Adlivankin muistuttaa.

Tänä vuonna Linnanmäki avasi ovensa vapun tienoilla. Kausi päättyy perinteisesti Valokarnevaaliin, joka järjestetään lokakuun loppupuolella.

Kauden aikana huvipuistossa työskentelee yli 650 nuorta. Monelle heistä kyseessä on elämän ensimmäinen työpaikka, jossa saa opetella työelämän perustaitoja, kuten ajoissa olemista ja kollegoiden kohtaamista.

Toimitusjohtaja arvelee, että yksi Linnanmäen haastavista työohjeista liittyy kännykän käyttöön. Sitä ei nimittäin sovi räplätä työtehtävien aikana turvallisuussyistä.

”Nuoret ovat onneksi tosi fiksuja. Meidän tulee vain keskustella heidän kanssaan.”

Keittiöapulaisesta toimitusjohtajaksi edennyt Pia Adlivankin ei ole unohtanut, minkälaista on olla nuori ja nälkäinen työntekijä. Siksi hän haluaa satsata johtamiseen, jossa työntekijät voivat vaikuttaa omaan työhönsä ja toimenkuvaansa.

”Nuorien kanssa keskustelemalla myös työnantaja saa uusia ideoita, ja lopulta myös asiakkaat hyötyvät.”

Työhyvinvointi on myös kannattavuuskysymys.

Adlivankin täsmentää, että tulevaisuudessa työvoimapulan ennustetaan kasvavan. Yritysten on siis mietittävä, miten työntekijät viihtyvät työpaikalla entistä paremmin.

”Jos työntekijät eivät viihdy, he käyttävät paljon aikaa työpaikan haastavien asioiden puimiseen. Silloin he eivät tee töitä, tai ainakaan yhtään ylimääräistä. Sepä se vasta kallista onkin.”