Ruokavuosi huipentuu jouluun
Ruokaperinteet kuitenkin muuttuvat koko ajan – hitaasti mutta varmasti. Jouluruokien kirjo on vuosien saatossa Mäkelän mukaan laajentunut.
Riisipuurokaan ei ole ikiaikainen jouluherkku. Sata vuotta sitten puukauhat upotettiin todennäköisemmin ohrapuuroon.
“Ulkomailta tuodun riisin syöminen oli aluksi uutta ja hienoa. Riisipuurosta ja kuivatuista hedelmistä keitetystä sekametelisopasta on tullut erottamaton osa joulua verrattain lyhyessä ajassa.”
Kaikissa kristillisissä kulttuureissa on jouluun liittyviä ruokaperinteitä. Ranskalaisilla on muun muassa jouluhalkonsa, italialaisilla panettone, saksalaisilla marsipaaniherkut.
“Joulu on ruokajuhlista tärkein. Meillä on vankka yhteinen käsitys siitä, mitä jouluna syödään”, Mäkelä sanoo.
Nostalgiaa ja päivittyviä perinteitä
Joulun ruokaperinteitä haastavat matkailun ja muiden kulttuurien vaikutteet sekä erilaiset ruokavaliot ja -trendit.
Bataattilaatikko on esimerkki uudemmasta, tuontijuureksesta tehdystä jouluruuasta, joka kuitenkin nojaa vahvasti suomalaiseen laatikkoperinteeseen.
Kasvissyönnin lisääntymisen myötä vegaanisten kinkkujen suosio on kasvanut. Kalattomasta “graavikalasta” eli porkkalasta taas tuli pieni ruokailmiö muutamia vuosia sitten.
Tavat muuttuvat myös sukujen ja perheiden sisällä. Rosollista voi ehkä luopua, jos viimeinen siitä pitävä sukulainen ei ole enää juhlaseurueessa. Uusi puoliso taas saattaa tuoda mukanaan uudet ruokaperinteet. Suomi ei ole enää yhden ruokakulttuurin maa, jos on koskaan ollutkaan.
Myös nostalgiannälkä vaikuttaa. Purkkiherneitä saatetaan syödä tasan kerran vuodessa, jouluna.
Huomioi hävikki myös jouluna
Agraari-Suomessa joulupöytään istahdettiin nauttimaan vuoden parasta ateriaa. Tämä ajatus elää joulussa yhä, vaikka yhteiskunta ympärillä on muuttunut, Mäkelä sanoo.
Jouluna saa yhä syödä paljon, vaikka todellisuudessa niukkuuden ajat ovat ohi.
"Aterioiden syvin ydin on lopulta yhdessäolo."
Enää joulupöydän ei kuitenkaan tarvitse esittää yltäkylläisyyttä, vaan se voi olla harkitumpi kokonaisuus, tutkija ehdottaa.
“Tänä aikana ei ole enää ok valmistaa ruokaa, joka menee sitten haaskuuseen. Se on hyvä argumentti myös sen puolesta, että joulupöydässä voi olla vähemmän vaihtoehtoja. Ruokahävikin torjuminen ei ole mitään uutta, vaan pula-ajoista kumpuava perinne”, Mäkelä sanoo.
Jouluruokien jalostaminen välipäivien aterioiksi on jouluperinne sekin.
Tärkeintä on seura
Perinne pysyy elävänä, kun se päivittyy. Siksi voimme nykyään valita, ahkeroimmeko laatikot itse vai ostammeko ne kaupasta puolivalmiina tai aivan viimeisteltyinä. Myös joululeivonnaisten taikinat voi noutaa pakastealtaasta.
Tutkija kannustaa suomalaisia välttämään jouluhepulin keskittämällä voimavarat yhdessäoloon ruokaperinteiden ylläpidon sijaan. Joulu saattaa nostaa perheissä pintaan monenlaisia jännitteitä, joten ruuasta niitä ei kannata kehittää.
Jos tekee mieli syödä pizzaa, se kannattaa – etenkin jos se vapauttaa yhden perheenjäsenen keittiöstä muiden seuraan.
“Vähän karsitumpi joulupöytä ei ole merkki laiskuudesta. Aterioiden syvin ydin on lopulta yhdessäolo.”
