Internet Explorer -selainta ei enää aktiivisesti tueta. Suosittelemme käyttämään sivustoamme esimerkiksi Google Chrome tai Mozilla Firefox -selaimilla.

Perinnöistä kannattaa puhua avoimesti, vaikka se voi tuntua erikoiselta, sanoo isotätinsä perinyt Timo

Teksti:
Anne Ventelä
Kuvat:
Sirpa Mikkonen
Julkaistu: 19.2.2024
|
Muokattu: 23.2.2024
Timo Lajusella oli jo kokemusta perunkirjoituksista, mikä helpotti käytännön asioiden hoitamista.

Savonlinnalainen Timo Lajunen peri isotätinsä. Lajunen oli ehtinyt jo valmistautua tulevaan toimittuaan tätinsä edunvalvojana:

”Isotädilläni ja hänen miehellään ei ollut lapsia. Minä ja siskoni olimme isotätini puolelta heidän läheisimmät omaisensa. Viimeisinä vuosina minä olin myös isotätini edunvalvoja. Kun hänen miehensä kunto alkoi heiketä, nimettiin hänelle edunvalvoja hänen suvustaan.

Vuosi sitten syksyllä isotätini ja hänen miehensä sairastuivat ja menehtyivät molemmat viikon sisällä. Lähdin hoitamaan kuolinpesää hyvässä yhteisymmärryksessä isotätini miehen puolen sukulaisten kanssa, jotka olivat jo tulleet minulle tutuiksi.

Perintö ei tullut minulle yllätyksenä. Edunvalvojana olin käsitellyt isotätini ja hänen miehensä asioita ja nähnyt heidän testamenttinsa. Jo muutamia vuosia ennen poislähtöään he myivät maitaan ja asunto-osakkeitaan niin, että kuolinpesään jäi omakotitalo, yksi asunto-osake ja käteistä rahaa. Kiinteistöjen jakamisesta he puhuivat minulle useamman kerran. Alkuun se tuntui vähän erikoiselta, mutta kun tähän palattiin uudelleen, ymmärsin, että asioiden käsittely oli heille tärkeää. Ehkä he halusivat varmistaa, että kaikki sujuisi sovussa.

Olin jo aikaisemmin ollut mukana oman äitini ja mummoni perunkirjoituksissa, joten prosessi oli minulle tuttu. Lupauduin isotätini ja hänen miehensä kuolinpesien ilmoittajaksi ja pesänjakajaksi, koska uskoin, että asiat saataisiin hoidettua ongelmitta.

Kuolinpesässä oli kaikkineen yhdeksän osakasta, mutta testamentin myötä meillä oli hommaan aika selvät sävelet. Perukirjan teimme pankissa, ja saimme pankista myös neuvoja asioiden edistämiseen.

Hautajaiset pidettiin vuosi sitten marraskuussa. Perukirjan teimme tammikuussa, ja perintöveropäätökseen meni tämän jälkeen puolisen vuotta.

“Pystyin maksamaan perintöveron käteisellä, jota sain perinnöksi.”

Olin itse toisen veroluokan edunsaaja, eli veroluokka oli korkeampi kuin lähisukulaisilla. Veroa meni useita tuhansia euroja, ja pystyin maksamaan sen käteisellä, jota sain perinnöksi. Perintöveroon käteinen aika hyvin kuluikin.

Käteisen lisäksi sain osuuden asunto-osakkeesta. Omistan asunnon nyt yhdessä siskoni kanssa, ja toistaiseksi pidämme sen, sillä siinä on vuokralainen.”

Lue myös

Lisää aiheesta